Turku-Hampuri

Maanantaina pakattiin kamat ja koirat autoon ja illalla Viking Isabellalla Turusta kohti Tukholmaa. Laivamatka sujui hyvin. Taas kpperran hytti oli aivan laivan toisessa päässä autoon nähden ja käytävillä kulkeminen häkkien ja muiden kanssa ei aina ole aivan helppoa, mutta selvittiin. Koirat nukkui rauhassa koko yön.

Aamulla Tukholmasta ajettiin ensin Huddingeen aamukahville Mikalahden Nannan luo ja ulkoiluttamaan koirat. Sitten oli edessä toista tuhatta kilometriä maantietä ensin Malmöhön, josta ajettiin Juutinrauman siltaa Tanskan puolelle. Silta oli muuten mielettömän hieno. Tanskan reitti mentiin myös ilman lauttoja, eli Storebaeltin (tms) silta tuli myös nähtyä ja sekin oli upea. Lopulta vähän huomaamatta päädyttiin Saksan puolelle ja 12 tuntia ajamista ja 1150km ja muutama tauko Tukholmasta päädyttiin Hampuriin yöksi.

Huomenna jatketaan sitten kisapaikalle. Ajamista on onneksi vähemmän.

Tästä se taas alkaa - kohti Belgiaa

Nimittäin matka kohti Belgian Wiezeä ja IMCA/PAWC:tä. Suomea tänä vuonna PAWC:ssä (Para-Agility World Cup) edustaa minä molemmilla koirillani (käävil Ella ja pyrpal Aulis) ja Marjut Pulli tolleri Jonolla. IMCA:ssa Minna Vahlström ja australianpaimenkoirat Elli ja Milla, Heikki Järvinen ja belpam Hätä ja espves Hellu, Sanna Toivola ja belpat Oni ja cocspa Siiri sekä Elsi Pulli ja mudi Didi. Edustusta vain siis medeissä ja makseissa tänä vuonna. Erinäisten yhteensattumien vuoksi Suomen joukkue typistyi sekä IMCA:ssa että PAWC:ssä noin puoleen alkuperäisestä aivan viime metreillä, mutta se on toinen tarina. Olisinhan itse lähtenyt vaikka yksin.

Tänään siis starttaamme Turusta iltalaivalla minä ja Minna. Tarkoituksena huomenna ajaa Hampuriin asti, yöpyä siellä ja jatkaa sieltä keskiviikkona kisapaikalle. Torstaina on treenipäivä ja avajaiset, perjantaista sunnuntaihin kisat ja väliin mahtuu gaalaillallinen ja sunnuntai-iltana päättäjäiset. Seuraavat kaksi päivää ajellaan takaisin kohti Tukholmaa ja suunnitelmien mukaan ensi viikon keskiviikkoaamuna pitäisi taas olla Turun satamassa. Heikki ja Sanna koirineen ilmaantuvat paikalle asuntoautolla ja Pullit lentävät.

Oma valmistautuminen on sujunut aika rauhallisesti, ihan muutamia kisoja ollaan juostu kesän mittaan että saa jotain rutiinia pidettyä yllä. Koirat on hierottu ja eilen ATT:n seuramestaruuskisojen jälkeen tehtiin pieni viimeistelytreeni. Kaikki on teoriassa kunnossa ja vaikka Ella lähtee matkaan viime vuoden hallitsevana mestarina ja tämän vuoden suomenmestarina kategoriassa 3 ja Aulis viime vuoden hyppyradan voittajana,  niin mitään paineita ei oteta. Jokaiselle radalle pyritään lähtemään erikseen pitämään hauskaa ja tekemään niin hyvä rata kuin osataan ja lopuksi katsotaan tulokset.

Pyrin taas reissun aikana päivittäin päivittelemään Suomen joukkueen kuulumisia. Aikataulut ja live stream linkki löytyvät kisojen sivuilta.

Para-agility SM 2012

Vuosi 2012 jää historiaan suomalaisen para-agilityn osalta vuotena, jona järjestettiin ensimmäistä kertaa para-agilityn SM-kisat. Kisat järjestettiin Kuopiossa Sorsasalossa Agirotu 2012:n yhteydessä. Osallistujia ensimmäisenä vuonna oli 10, joista 6 kategoriassa 3 (liikuntarajoite, ohjaaja pystyy liikkumaan kohtuullisen nopeasti) jossa itsekin kisaan, 3 kategoriassa 4 (liikuntarajoite, ohjaaja liikkuu kohtuullisen hitaasti) ja 1 kategoriassa 6 (ei liikerajoitetta, aistivamma tms.).  Vähäisten osallistujamäärien takia ryhmät 4 ja 6 yhdistettiin. Tuomarina toimi Kari Jalonen.

Para-agility SM rata vuonna 2012

Rata oli kohtuullisen haastava PAWC-ratoihin verrattuna ja Ellan ja Auliksen väliin mahtui vain 3 koiraa, joten kiirettä piti. Tiina Jaakkola onneksi lupautui kaitsemaan koiraa, joka ei ole radalla mukana.

Hallitseva maailmanmestari 10v vuodelta 2011 pujottelemassa historian ensimmäiseksi para-agilityn kategorian 3 suomenmestariksi. Kuva: Kaisa Jalava

Ella aloitti kisan nollalla. Ei oikeastaan paljoa sanottavaa kuin että mummolla oli hyvä vauhti päällä. Jopa niin hyvä, että pari kaarretta venyi jopa hieman ja Ellan jälkeen varmistui tutustumisessa tullut epäilys, että Auliksen kanssa pitää joko este 3 heittää riskillä tai esteelle 5 työntämään on todella kiire.





Auliksen kanssa radalle ja kaikista vaihtoehdoista valitsin esteen 2 takaa kutsumisen, josta sitten en sitä tarpeeksi törkännyt 3:lle ja hyllyhän siitä tuli kun se pääsi karkaamaan 4-putkeen.

Aulis pujottelee omalla maanisella ilmeellään ja tavallaan. Kuva: Kaisa Jalava

Loppurata menikin sitten hienosti tietty. Ja aidolla arvokisatunnelmalla taputuksin kannustettiin hyllyttänyt kilpailija maaliin asti.





Tuloksia laskeskellessa taas oikeastaan tiesin, kuten PAWC:ssäkin, että Ella voisi olla korkealla ja kun tuloslista vihdoin saatiin ulos, niin oltiin kestetty paineet ja hallitsevasta maailmanmestarista tuli myös suomenmestari täpärästi haastajien edellä. (Tero Mesiranta yritti kovasti luoda paineita kun kävin aamusta ostamassa uudet kengät agi.fi -kaupasta)

Palkintojenjaossa ykköspallilla. Kuva: Kaisa Jalava

Loput Kaisa Jalavan agirotukuvat löytyvät osoitteesta http://koikkerit.kuvat.fi/kuvat/Agirotu+2012/


Seuraavaksi kesän aikana pitäisi kerätä muutamana viikonloppuna vähän kisarutiinia, tasan kahden kuukauden päästä ollaan juuri saatu PAWC 2012 Belgian Wiezessä päätökseen ja ollaan ajelemassa pikkuhiljaa Tukholmaa kohti.

Aulis 3v!

Pieni pyrri Aulis täyttää tänään 3 vuotta. Auliksestakin voisi jotain klisheitä kirjoittaa, kun Ellakin niitä ansaitsi. Enkeli ja itse perkele samassa paketissa. Tilaustyönä toteutettu kuuma taisteluhaluinen ja kovaviettinen uros. Eikä saa valittaa, sitä sai mitä tilasi.

Aulis Kotkan Ruusu KV-näyttelyssä 16.6.2012

Kolmeen vuoteen on harrastusmielessä mahtunut jo vaikka mitä jännää. Messarin iso kehä 2010 ja tuomisina V-10 ja JV-10 tittelit, 2 sertiä, 2 cacibia, 1 vasert, osallistuminen rodun kotimaassa Maailmanvoittaja ja Ranskan voittaja 2011 -näyttelyihin, jossa Mansencalilta ja Pecaultilta EH ja H, agilityä alkeista kolmosiin, osallistuminen PAWC 2011 -tapahtumaan Hollannissa, josta hyppyradan voitto, tutustumista paimennukseen, paimenkoiran sielunelämän ihmettelyä noudon ja seuraamisen opettamisessa, mutta TOKOon ei taida riittää oma motivaatio koskaan kisoihin asti.

Mutta mikä tärkeintä tässäkin, loistava Koira. Aina valmiina, aina mukana, aina auttamassa.

Synttärionnittelut myös sisaruksille Pakki, Sumo ja Pila.

Ainiin, se näyttely..


Kotkan Ruusu KV 2012, Tuomari Karcher Christian, Ranska

"exc. type & gabarit. l'epaule un peu droit. un peu trop angulé a l'arriere. exc. tete, typique. bon mouvement."

"erinomainen tyyppi ja koko. olkapää hieman suora. hieman liian kulmautunut takaa. erinomainen pää, tyypillinen. hyvät liikkeet."

AVO ERI AVK1 SA PU2 VASERT CACIB

Ainaki kerran täytyy siis vielä mennä. Kokokin on erinomainen eikä ollenkaan suuri tai kookas eikä yksikään ranskalainen tuomari ole edes arvostellut karvojen pituutta mistään kohtaa.

Ella 10v!

Tämähän on sen arvoinen tapahtuma, että siitä täytyy kirjoittaa blogiin. Puudelimummo Ella täyttää tänään 10 vuotta. Tästä ollaan eletty lähes jokainen päivä terveenä ja toivottavasti vielä on vuosia edessä.

Ella lähdössä verijäljelle Loviisassa 17.6.2012
Kuva: Milena Nevanto

Paljon on tehty ja nähty. FI MVA, FI TVA, moninkertainen rotumestari TOKOssa, 2 kertaa TOKO SM-finaalissa (sijat 18. ja 14. muistaakseni, jälkimmäisessä ensimmäisen päivän jälkeen 7. sijalla), AVO-luokan voitto Kuopion TOKO SM:issä vuonna 2005, TOKO piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI  piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI piirimestaruuspronssia yksilöissä, Torniossa 2009 AGI SM 16. sija, Suomea edustamassa IMCA:ssa Unkarissa ja Sveitsissä 2009 ja 2010, PAWC Ryhmä 3 voitto Hollannissa 2011.

Ja on muitakin lajeja harrastettu. Verijälkeä, ratajuoksua (maastojuoksuun ei ole tarjoutunut mahdollisuutta), tietysti lenkkeilyä, uintia, mustikoiden syömistä, sienien etsintää. Ella on myös erinomainen sylikoira, korvanpesijä ja poliisi ja pehmein metodein taivuttaa ihmiset (erityisesti täti-ihmiset) tahtoonsa.

Ella metsälenkillä tursoturpana omana itsenään ja omassa elementissään 6.5.2012

Mutta ennen tuota kaikkea tärkeimpänä Ella on pienestä koostaan huolimatta suuri persoona ja Koira Isolla Koolla ja suuri koira pienessä paketissa ja kaikki muutkin klisheet. Oikeasti.

PAWC - kotiinpaluu ja jälkitunnelmat

"Oi maamme Suomi synnyinmaa"
(kovaa ja korkealta)

Pari päivää on nyt jo oltu kotona ja pari yötä maksettu matkalta univelkoja ja nukuttu väsymystä pois. Tässä vaiheessa haluan vielä kerran kiittää koko joukkuetta loistavasta hengestä ja loistavista suorituksista. Kiitos Anne, Henna, Liisa, Johanna, Marika, Mimmi, Petteri, Sanna ja Tiina sekä tietysti myös kepot ja ketyt Reijo, Pekka ja Jantsu. Ja siitä, että suomalainenkin osaa tarvittaessa heittäytyä emmekä palkintojenjaossa jääneet kakkosiksi kansallislaulun volyymissä kuin ehkä italialle ja se sanoo paljon ainakin niille, jotka ovat joskus kuulleet italialaisten juhlivan.

Näkymä hotellin ikkunasta

Palkintojenjaon jälkeen vetäydyttiin kukin tahoillemme syömään ja takki oli niin tyhjä, ettei paljon enää jaksanutkaan. Vieläkään en oikein ole hahmottanut, että mitä oikeastaan tapahtui. Välillä huvittaa ajatus, että nimenomaan Ella voitti yhteistulokset, vaikka ei ollut lähelläkään yhdenkään yksittäisen radan voittoa. Välillä mielen valtaa liikutus siitä, että Ella mahdollisti tämän kokemuksen minulle. Aulis oli lähtiessä se koira, jolla oli potentiaalia voittaa jokainen rata ja näin on edelleenkin. PAWC:n yhteistulos lasketaan kuitenkin kolmen radan yhteistuloksesta ja Ella teki osallistujista parhaat suoritukset tehden ainoana koirakkona ryhmässä 3 kaikilla radoilla 0-tuloksen. Ella oli siis paras ja voittaja.

Lajinahan agility on herkkä ja fraasi "nopein nollatulos voittaa" on toisaalta tiivistettävissä myös siihen, että vähiten epäonnistuva koira(kko) voittaa. Ella ei ollut kisan nopein koira, mutta radalla ei tehty yhtäkään virhettä, joten yhteistuloksissa se oli se nopein nolla. En mä silti oikein ole tajunnut vieläkään koko asiaa. Harkinnassa oli myös, että olisiko tämä viimeinen tällainen reissu Ellan kanssa ja osa-aikaeläke laajenisi, mutta jos koira pysyy terveenä, niin eiköhän se ole ensi vuonna Ellankin lähdettävä Belgiaan hallitsevana mestarina.

Aulis vilautti hyppyradalla potentiaaliaan ja jokainen yksittäinen rata olisi sillä ollut voitettavissa, mutta sorruimme pieniin virheisiin joiden takia kahdella jälkimmäisellä radalla hylätyt tulokset. Hyppyradalla ainoa koira joka teki Aulista paremman ajan (0,9s marginaalilla) oli Ryhmässä 4 kilpaillut italialainen iso bordercollie, joka veteraanina juoksi radan 35cm rimoilla joutumatta kertaakaan oikeastaan hyppäämään ja tekemättä radalla mitään ylimääräistä.

Kuljetus

Maanantaiaamu aloitettiin pakkaamisella, hotelliaamiaisella ja koirien ulkoilutuksella ja sitten otettiinkin suunta kohti Brysseliä. Tällä kertaa varattiin aikaa reilusti ruuhkien varalta, niin ei niitä tietenkään ollut. Yritimme vielä ajaa kiertotietä ja koukkasimme Rotterdamin kautta. Lopulta päädyimme tappamaan pariksi tunniksi aikaa koirien kanssa Provinciaal Recreatiedomein De Schorre -puistoon Boomissa Brysselin lähellä. Kengät ja housunlahkeet vähän likaantuivat, kun puiston pääasiallinen rakennusmateriaali tuntui olevan muta, mutta koirat saivat kunnon lenkin.

Matkustajat

Tämän jälkeen heitinkin jo Johannan ja koirat Brysselin lentokentälle ja kävin parin kilometrin päässä palauttamassa vuokra-auton. Kentällä hankittiin pikkupurtavaa ja kahvia (kiitos, Starbucks) ja odoteltiin että päästään kirjautumaan lennolle. Check-inissä oli sama ongelma kuin lähtiessä, kun Blue1/SAS:n järjestelmä ei oikein tue sitä, että matkustajalla on koira sekä matkustamossa, että ruumassa, mutta hommasta selvittiin kyllä.

Itse lento lähti ajallaan ja sujui hyvin. Ainoa hieman huolta aiheuttanut tilanne oli, että noin 1,5 tuntia ennen Helsinkiin laskeutumista sytytettiin turvavyövalot joidenkin tuulten takia edellä lentäneiden koneiden raportoitua kovista turbulensseista. Tämä ei mitenkään ole hauska ajatus kun on koira ruumassa. Kyllähän sitä itse roikkuu vaikka turvavöissä, mutta koirien kannalta suhteellisen tasaiset lennot olisi kivoja. Huoli oli kuitenkin turha ja ei ollut sen kummempaa kuin autolla soratiellä ajaminen.

Helsingin päässä purkaminen oli nopeaa ja Aulis ehti matkatavarahihnan viereen ennen kuin itse ehdin sinne ja ilmeisimmin kaikki oli sujunut oikein hyvin taas kerran, kun koira oli ihan normaali oma itsensä kun otin sen boksista tervehtimään. Sekä lentoyhtiön että kenttätyöntekijöiden keskuudessa aiheutti myös kovasti mielenkiintoa tämä koiramäärä kumpaankin suuntaan ja kun siinä juttelin koirista Auliksen tuoneen henkilön kanssa, niin kutsuttiinpa työtoveritkin katsomaan Ellaa kun "meillä on täällä maailmanmestari".

Kotiin päästiin noin 2 aikoihin yöllä ja seuraavana aamuna 8:lta aloitettiin arkeen sopeutuminen töiden parissa ja illalla Auliksen kanssa treeneihin. Joutuihan sitä kaupan kautta käymään ja tarjoamaan limpparia ja pullaa ihmisille vaikka Ellan kanssa en pitkiin aikoihin olekaan missään ryhmässä treenannut. Eilen käytiin myös Auliksen kanssa katselemassa TSAU:lla epiksiä ja omalla hallilla Rauno Virran koulutusta ja Ella pääsi vähän hupailemaan esteille.

Haluan myös muistaessani kiittää kaikkia onnitteluista. Toivottavasti ensi vuonna on lisää aihetta kun lähdetään koko poppoo Belgiaan samoissa merkeissä! Pokaalista ei valitettavasti vielä edes kuvaa, se sijaitsee tällä hetkellä Joensuussa, mutta toivottavasti poika tulee kotiin piakkoin. Kiitokset vielä myös Suomen Agilityliitolle.

PAWC päivä 4 - viimeiset radat ja päättäjäiset

Päivän aloitti IMCA minien joukkueagilityrata. Mimmi ja Riesa tekivät 5:n, Johanna ja Lumi hylkääntyivät, Tiina ja Etta samoin, Sanna ja Perro samoin. Marika ja Tiita sen sijaan tekivät 0:n 6:nnelta sijalta ja sitten alettiin jännittää loppuja. Seuraava suorittaja 5, kaksi seuraavaa italialaista keppikielto, Marika oli palkintopallilla!

Marika ja Tiita minien 3.

PAWC:ssä Auliksen kanssa hyllytettiin, kun puomin edessä oli A tyrkyllä, mistä piti lähteä pussille ja Aulis kävi potkaisemassa A:sta vauhtia. Kahdella hyllyllä Aulikselle ei sijoitusta.

Anne ja Miro tekivät komean nollan ja hetkeä myöhemmin Anne teki nollan myös Roopen kanssa. Päivän radalla sijoitukset Mirolle 1. ja Roopelle 2. Yhteistuloksissa Anne PAWC ryhmän 6 kakkonen Miron kanssa!

Anne ja Miro PAWC 6-ryhmän 2.

Henna ja Shanti tekivät myös hienon nollan, jonka jälkeen aloitettiin taas jännittäminen, kun lähtötilanteessa olivat 4. sijalla. Lopulta päivän radalta 2. sija ja yhteistuloksissa nousu 4-ryhmän kakkoseksi.

Henna ja Shanti PAWC 4-ryhmän 2.

Liisa ja Kelmi tekivät myös nollan ja yhden hylkäyksen kanssa sijoitus 10. 3-ryhmässä.

Toiseksi viimeisenä suorittajana PAWC:ssä Ella. Radalle lähdettiin niin, että tiesin että puhtaalla radalla pidettäisiin 3. sija, jolta lähdettiin. Tässä vaiheessa en tiennyt koko tilannetta. Väänsimme puhtaan radan, ei nopeaa, mutta puhdas kuitenkin. Maalin jälkeen koiraa palkatessa vilkaisin taululle ja yhteistuloksissa Ella sijalla 1! Tätä en kyllä ihan nopeasti käsittänyt. Olin varma, että Martin Hostettler Benin ja Figaron kanssa olisivat jatkaneet 0-putkeaan, mutta kumpikin olikin saanut vitosen radalta. Ellalle siis koko kisassa ainoana 3 nollaa ja PAWC 3-ryhmän voitto!

Vellu ja Ella PAWC 3-ryhmän 1.

Jälkitunnelmina täytyy sanoa, että kyllä maammelaulu on hieno kuulla ykköspallilla seisten. Ja täytyy vielä erikseen kiittää, että ei tarvinnut edes tyytyä järjestäjillä olleeseen instrumentaaliin, vaan muu Suomen joukkue lauloi niin että Italiakin jäi ehkä kakkoseksi kansallislaulun laulamisen volyymissa. Ja se on jotain se.

PAWC 2011 Suomen joukkue

PAWC-joukkueen saldoksi siis Vellulle ja Aulikselle hyppyradan voitto, Ellalle kokonaiskilpailun voitto. Hennalle ja Shantille toisen agilityradan kakkossija ja kokonaiskilpailun kakkossija. Annelle ja Roopelle hyppyradan 3. sija, 2. agilityradan 2. sija ja kokonaiskilpailun 4. sija ja Mirolle kummankin hyppyradan voitto ja kokonaiskilpailun 2. sija. Yhteensä palkintopallilla siis suomalaisia PAWC kisaajia 10 kertaa ja kokonaiskilpailussa jokaisessa ryhmässä jossa osallistujia palkintosijoilla!

Henna ja Liisa ovat jo kotimatkalla luultavasti yöpymässä tätä kirjoittaessa jossain Saksassa, loput lähtevät huomenna takaisin kohti Suomea lentäen. Seuraava kirjoitus tähän blogiin tulee siis Suomesta.

Ensi vuonna näihin aikoihin kisataan samoissa merkeissä Belgiassa.

PAWC päivä 3 - ensimmäinen agilityrata ja minien IMCA-joukkue

Eilinen päätettiin gaalaillalliseen, joka oli barbequejuhla hotelli Erican pihalla. Ruoka oli erittäin hyvää. Paikalta poistuttiin tietysti ajoissa, että kaikki on aamulla kykeneviä kuskaamaan koiriaan radalla.

Gaalaillallisella. Valomaalauksesta vastasi Sanna.

Tämän päivän urakoinnin Suomen puolesta aloitti IMCA minijoukkue joukkuehyppyradalla. Radalla nollakoirana Sanna Paasivirta ja Perro. Marika Nuikka ja Tiita aloittivat urakan nollalla. Mimmi Räsäselle ja Riesalle valitettava HYL, Tiina Kovalainen ja Etta 5, Johanna Mäkynen ja Lumi kielto ja yliaikaa tuloksella 12,60. Suomen joukkueen sijoitus tällä tuloksella 6.

PAWC:n jälkeen iltapäivällä joukkue urakoi vielä agilityradan, josta Marika ja Tiita 0, Mimmi ja Riesa HYL, Tiina ja Etta 10 ja Johanna ja Lumi 0. Agilityradalla joukkueen sijoitus 4., mutta yhteistuloksissa tämä ei riittänyt nostamaan sijoitusta, vaan Suomen joukkueen sijoitukseksi jäi 6.

Vellu ja Aulis

PAWC:ssä oltiin taas Auliksen kanssa ensimmäiset radalla. Rata oli ihan suoritettavissa, mutta radan takaosassa jouduin hieman pukkaamaan koiraa esteelle ja se luki sen takaaleikkaukseksi, pyörähti ympäri ja hyppäsi saman esteen takaisin, mistä HYL, mutta muuten erinomainen rata. Taas tuli todistettua, että laji on tosi herkkä. Hylkäyksen myötä Auliksen kokonaiskilpailusijoitus putosi ilmeisesti kuudenneksi tässä vaiheessa. Ellan kanssa sen sijaan puhdas rata ja 5. sija agilityradalta ja kahden startin jälkeen kokonaiskilpailussa 3. sija 3-ryhmässä.

Anne ja Miro

Anne Juntunen ja Miro, jotka hyllyttivät eilen tekivät tänään huikean nollan ottivat agilityradan voiton 6-ryhmässä! Tänään Anne valitettavasti hylkääntyi Roopen kanssa koiran hypättyä yhden hypyn takaisin päin. Sijoitukset kokonaiskilpailussa tässä vaiheessa Miro 3. ja Roope 4.

Liisa Kotisalo ja Kelmi valitettavasti hylkääntyivät, kun Kelmi suoritti puomin jälkeiseltä käännökseltä puomin takaisin päin.

Henna ja Shanti

Päivän onnistuja oli Henna Palmunen, joka teki molempien koirien kanssa nollat. Laskujemme mukaan Henna ja Shanti ovat 4-ryhmän kokonaiskilpailussa tässä vaiheessa 4. sijalla.

Anne ja Miro ensimmäisen agilityradan voittajat 6-ryhmässä

Palkintojenjaossa siis Anne toista kertaa palkintopallilla, mutta tällä kertaa eri koiran kanssa.

Huomenna vuorossa on vielä PAWC:n toinen agilityrata ja minien yksilöagilityrata.

PAWC päivä 2 - hyppyrata ja hienoja tuloksia

Tänään lähdettiin pian aamiaisen jälkeen hallille ensin katsomaan maksien yksilöhyppäriä. PAWC juhlavuonna haluttiin kerätä kaikki PAWC-kisaajat kuvattavaksi ja 10-vuotisjuhlan kunniaksi kaikki kisaajat saivat kirjan, jossa on kaikki PAWC:ssä ikinä kisanneet, mukaanlukien tämä vuosi. Sitten olikin vuorossa PAWC hyppyrata.

Rata oli ihan haastava ja tutustuessa aiheutti paikoin päänvaivaa. Sain molemmille koirille aikaiseksi suunnitelman, minkä kaikin puolin pitäisi toimia. 

Aulis

Aulis oli vuorossa 11. koirakkona maksien aloittaessa kisan. Mietin nelosestettä pitkään että menenkö kolmosputken toiselle puolelle vai käännänkö sylkkärillä ja lopulta päädyin sylkkäriin putken jälkeen, kun se tuntui luonnollisemmalta ja sisälsi vähemmän riskejä meillä. Vedettiin kyllä kaikin puolin melko huikean hieno rata vaikka itse sanonkin. Pieni blackout tuli toisen putken jälkeen mutta ehdin takaisin kartalle ennen kuin koira oli ulkona putkesta. Renkaan jälkeen vähän kiirehdin ja koira meinasi kääntyä takaaleikkauksella liiankin tiukasti, mutta onneksi irtosi huonosta ohjauksesta huolimatta pituudelle. Ja nollalla maaliin, missä vaiheessa tiesin melkein että ei ainakaan moni koira tule menemään ohi.

Ella

Ellan kanssa ei sen kummallisempia tavoitteita ollut, mutta tiesin että pitäisi pystyä tekemään puhdas rata. Muuten sama suunnitelma kuin Auliksella ja toistin pituudelle ohjausvirheenkin, mutta onneksi kokeneet koirat paikkailee huonoja ohjaajia. Nollalla maaliin tämäkin rata.

PAWC ryhmä 3 tuloslista hyppyradalta

3-ryhmän kisaajamme ensimmäisen radan tuloksissa Aulis johdossa, Ella 6. ja Liisa ja Kelmi 7. Ei huonompi aloitus Suomen PAWC-joukkueelle, etenkin kun lisäksi Henna ja Shanti 4-ryhmässä 5. ja Anne ja Roope 6-ryhmässä 3! Preetylle ja Mirolle valitettavasti pienestä kiinni -hyllyt.

Palkintopallilla

Suomalaisia siis PAWC:n osalta tänään kahdesti palkintopallilla. Aulis 3-ryhmän kärjessä ja Roope 6-ryhmän kolmosena!

IMCA-joukkue kisasi tänään maksien yksilöhyppyradat, jossa Mirolle 5 kiellosta, minijoukkueelle yksi puhdas nolla erittäin tiukalla ihanneajalla, pari yliaikanollaa, yksi HYL ja Johannalle ja Lumille 5. Sijoituksia en nyt muista, kun luulin pystyväni katsomaan ne tuloksista netistä, mutta nepä eivät näy päivittyneen. Hyvällä mallilla kuitenkin asiat Suomen joukkueella.

Tänään vietetään gaalaa barbequehengessä ja huomenna aamusta jatketaan kisaamista.

PAWC päivä 1 - treenit ja avajaiset

Ensimmäinen yö Nijmegenissä sujui hienosti, koirat oli rauhallisia ja hotellin aamiainen oli oikein hyvä.

Laitumia luontopolun varrella

Päivä aloitettiin koirien kanssa käymällä kunnon lenkillä paikallisella luontopolulla. Hollannissakin on yllättävän isoja ja jyrkkiä mäkiä näköjään. Seuraavaksi jatkettiin turistikierrosta ja käytiin kaupungin läpi kulkevan joen pohjoispuolella katselemassa miltä kaupunki näyttää.

Nijmegen

Tämän jälkeen kello alkoikin olla jo reilusti yli puolen päivän, joten päätimme suunnata kisapaikalle vihdoin. Kisapaikalla alusta oli mielestäni loistava, vaikka jotkut koirat tuntuivatkin lipsuvan. Alustana on keinonurmi, joka itselleni toi aika paljon mieleen Hyvinkään koiraurheilukeskuksen nurmen. Lääkärintarkastus sujui kaikkien osalta hienosti, tosin alkuperäiseen suunnitelmaan muutosta sen verran, että matolääkkeet annetaan vasta lauantaina samalla kun Englannin joukkueellekin, joilla lääkitys pitää olla annettu 24-48h ennen maahantuloa.

Kisapaikka. Suomalaiset odottelevat treenivuoroaan.

Itse treenit menivät omalta osaltani kaikin puolin hyvin. Muutamille tuntui aiheuttavan päänvaivaa omituisen näköinen rengas. Itse rengas oli todella paksu ja pelastusrengasmainen ja hajoava. Sähköiset kontaktit on myös käytössä, mutta tänä vuonna piippaus on poistettu käytöstä ja tieto anturilta tulee tuomarilla olevalla värisevällä laitteella, jolloin tuomari voi tehdä rauhassa työnsä ja tulkintansa ilman että yleisö tietää mitä mieltä anturit olivat. Omat treenit oli tosi hektiset, kun käytännössä juoksin kummankin koiran kanssa kolme lyhyttä radanpätkää ja loppuaika meni juostessa kentän ja auton väliä koiria vaihdellessa.

Suomen PAWC-joukkue

Treenien jälkeen kerkesi juuri jäähdytellä koirat, käydä syömässä sämpylän ja juosta joukkueenjohtajien kokoukseen Suomen PAWC-joukkuetta edustamaan.

Suomen joukkue

Lopulta illan viimeisenä virallisena ohjelmanumerona oli avajaiset. Ohjelmanumeroina tänä vuonna mm. ankkapaimennusta ja erilaista koiratemppuilua. Susan Rekveld piti avajaisten päätteeksi puheen, jossa kertoi PAWC:n 10-vuotisesta historiasta. Epävirallisena ohjelmanumerona olikin ruuan etsintä ja lopulta päädyimme syömään paikallista kebabia ja pitsaa kun ensin kevyen seikkailun päätteeksi löysimme ylipäätään auki olevan ruokapaikan.

Nyt sitten rentoudutaan ja odotellaan huomenna alkavia varsinaisia kisoja.