Tänään otettiin Auliksen kanssa kurssilla 2 kierrosta pyöröaitauksessa, kun eniten tarvitaan nyt hallintaa, kaariin etäisyyttä ja töiden tekemistä mulle. Ensimmäisellä kierroksella sisäänmeno oli ok, mutta sitten alkoi kamala rähjääminen kun menin lampaiden luo ja Outi oli pitämässä kiinni valjaista. Lähdöt meinasi edelleen suuntautua liikaa sisään ja taakse kiertäessä on pakko käydä vähän lähietäisyydellä. Pysähdykset edelleen ihan hyviä, mutta maahan menemisestä joutuu neuvottelemaan kovasti. Tähän rauhoittumiseen tuntui auttavan parhaiten kun vähän piiskaa maata edestä ja sama tuntui toimivan myös kaarien laajuuteen ja saatiin muutama oikein mallikas kierros, jossa koira ennemmin katseli aitaa kuin lampaita.
Toisella kierroksella jatkettiin samoja oppeja ja muutettiin vielä se, että jätin itse koiran vapaaksi kun totesin että pystyn sen kyllä tuon kokoisessa tilassa hallitsemaan ja Outin kiinnipitäminen tuntui aiheuttavan vaan hermojen menemistä. Tällä kertaa lampaat oli aitaa vasten eikä tulleet mun luo sieltä niinkuin ekalla kierroksella, vaan ne siirrettiin nyt koiran kanssa. Otettiin lähtöjä oikeaan ja heti seis kahden askeleen päästä ja pikkuhiljaa hallitusti lähemmäs ja joka pysähdyksestä myös lähemmäs reunaa, jos meinasi valua keskustaan. Saatiin loppujen lopuksi kumpaankin suuntaan muutama todella hyvä ja laaja kierros ja nopeahkot pysähdykset maahan.
Vaikuttaa olevan niin, että jos pääsee vain rairaimeiningillä lähtemään, niin ensimmäisenä meinaa unohtua, että mulle tehdään töitä. Edelleen oikea flankki on paljon parempi kuin vasen, joka meinaa valua sisään paljon pahemmin. Lähdöt jatkossa niin, että koiraa ei pidetä kiinni, vaan sen pitää olla mun hallinnassa. Jos sattuu olemaan seisomassa, niin lähtee paremmin ulos kuin maasta. Luultavasti hyvä vaihtoehto, että jos meinaa lähteä sisään, niin heti seis ja siirretään ulommas. Tämä auttoi ainakin edellisen kerran kulmatreenissä. Nyt on yleisesti loistava fiilis, vaikka treenaaminen edelleen on tosi väsyttävää ja stressaavaa, mutta joka kerta on tänä vuonna edistytty jossain asiassa!
12.6.11
Helleratoja Riihimäen tyyliin
11.6. startattiin Riihimäellä pari rataa. Olihan ne pakko käydä juoksemassa, kun kesällä ei lähimaastossa tunnu juuri kisoja olevan ja en jaksanut helatorstaista juhannukseen asti odottaa. Ja kun en sen pelkän yhden radan takia viitsinyt ajella, niin tulipa sitten otettua myös ns. turha hyppyrata vaikka hyppyluva meillä on jo.
Paikalle tullessa auton mittarin mukaan ulkolämpötila oli +32 astetta. Auto saatiin hallin seinustalle varjoon kuitenkin. Agilityrata, jonka tuomaroi Kari Jalonen kisattiin sisällä, missä oli todella seisova ilma ja haisi ja tuntui saunalta. Eikä hyppyrata ulkona (tuomarina Esa Muotka) ollut paljon raikkaammissa olosuhteissa.
Ensimmäisellä radalla lähtö loistava, ei mitään nytkimisiä tai muita, vaan ihan tatti istuminen. En odottanut, että käännökset olisi olleet niin hyviä kisoissa kuin olivat ja kolmosesteeltä kuvittelin että mulla on kiire vitosen takaaleikkaukseen, missä rytmitys tuli ihan vääräksi ja koira luki käännöksen väärään suuntaan mitä yritin korjata hihkaisemalla jotain perään, mikä johti riman putoamiseen. Keppien jälkeisen muurin jälkeen myös tuli liian tiukka rytminvaihdos eikä koira ollut vielä lukinnut putkea ja lähtikin mukaan mun liikkeeseen. Olisi pitänyt tietysti tajuta, että muurin jälkeen kun tullaan sokkona pitää ohjata huolellisemmin kuin hypyn jälkeen, josta koira näkee avoimesti mitä takana on. Renkaan jälkeisen käännöksen kerääminen oli ihan huikean hieno ja muutenkin käännökset oli tänään hyviä. Tuloksena vaan hyl, eli ei olla edelleenkään lähempänä kolmosia.
Toinen rata oli hyppyrata, joka tuli hieman yllättäen. Ekan radan jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja en tajunnut, että olisi ihan niin kiire. Sisällä oli meidän jälkeen vain seitsemän koiraa, mutta ulkona oli vielä edellinen luokka vauhdissa. Kävellestä tullessa koira autoon ja kuulin kuulutuksen, että agilityradan palkintojenjako. Sitten radan reunalle katselemaan miten se menee ja odottamaan rataantutustumista, joka oli jo mennyt. Tämän havaitsin siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira kuulutettiin radalle. Äkkiä sivusta katsomaan miten tää voisi mennä ja missä esteet ehkä on suurinpiirtein ja hakemaan koira ja sitten olikin enää kolme koiraa ennen meitä. Jossain kohdissa ohjaus vähän tökki eikä ollut ihan niin sujuvaa ja määrätietoista, kun piti putkien aikana yrittää esimerkiksi hahmottaa missä seuraavat esteet on tarkalleen ja tehdä nopeita päätöksiä että mitkä hypyt pitää kerätä ja mitkä saa hypätä suoraan. Selvittiin kuitenkin radasta parilla pienellä työtapaturmalla. Ensimmäinen rima tuli alas kun koira jostain syystä ponnisti liian kaukaa. Olisinko jättänyt vähän lähelle kun siinä oli ajanoton kaapeli ja jostain syystä en tykännyt että koira juoksisi sen yli. Myös takaosassa tuli yksi rima alas, missä hyppy näyttää niin huonolta, että olisiko tullut joku liukastuminen siinä tai aurinko sokaissut hetkeksi niin ettei hahmottanut, mutta joka tapauksessa rima tuli alas huonolla hypyllä. Viimeisen putken jälkeen ollut ohuessa kulmassa ollut hyppy hieman jännitti että kummalta puolelta koira sen ottaa, mutta onneksi luki ohjauksen ihan oikein päin ja korjasi linjansa. 10 virhepistettä siis, reippaasti nopein aika ja 3. sija.
Seuraavaksi kisaillaan TSAU:n juhannuskisoissa Tuorlassa. Yleisesti olin tyytyväinen, että lähdöt oli tosi rauhallisia ja hallittuja, nyt pitäisi vaan saada pidettyä ohjaus ehjänä ja saada aina se yksi pieni virhe pois sieltä radalta.
Paikalle tullessa auton mittarin mukaan ulkolämpötila oli +32 astetta. Auto saatiin hallin seinustalle varjoon kuitenkin. Agilityrata, jonka tuomaroi Kari Jalonen kisattiin sisällä, missä oli todella seisova ilma ja haisi ja tuntui saunalta. Eikä hyppyrata ulkona (tuomarina Esa Muotka) ollut paljon raikkaammissa olosuhteissa.
Ensimmäisellä radalla lähtö loistava, ei mitään nytkimisiä tai muita, vaan ihan tatti istuminen. En odottanut, että käännökset olisi olleet niin hyviä kisoissa kuin olivat ja kolmosesteeltä kuvittelin että mulla on kiire vitosen takaaleikkaukseen, missä rytmitys tuli ihan vääräksi ja koira luki käännöksen väärään suuntaan mitä yritin korjata hihkaisemalla jotain perään, mikä johti riman putoamiseen. Keppien jälkeisen muurin jälkeen myös tuli liian tiukka rytminvaihdos eikä koira ollut vielä lukinnut putkea ja lähtikin mukaan mun liikkeeseen. Olisi pitänyt tietysti tajuta, että muurin jälkeen kun tullaan sokkona pitää ohjata huolellisemmin kuin hypyn jälkeen, josta koira näkee avoimesti mitä takana on. Renkaan jälkeisen käännöksen kerääminen oli ihan huikean hieno ja muutenkin käännökset oli tänään hyviä. Tuloksena vaan hyl, eli ei olla edelleenkään lähempänä kolmosia.
Toinen rata oli hyppyrata, joka tuli hieman yllättäen. Ekan radan jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja en tajunnut, että olisi ihan niin kiire. Sisällä oli meidän jälkeen vain seitsemän koiraa, mutta ulkona oli vielä edellinen luokka vauhdissa. Kävellestä tullessa koira autoon ja kuulin kuulutuksen, että agilityradan palkintojenjako. Sitten radan reunalle katselemaan miten se menee ja odottamaan rataantutustumista, joka oli jo mennyt. Tämän havaitsin siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira kuulutettiin radalle. Äkkiä sivusta katsomaan miten tää voisi mennä ja missä esteet ehkä on suurinpiirtein ja hakemaan koira ja sitten olikin enää kolme koiraa ennen meitä. Jossain kohdissa ohjaus vähän tökki eikä ollut ihan niin sujuvaa ja määrätietoista, kun piti putkien aikana yrittää esimerkiksi hahmottaa missä seuraavat esteet on tarkalleen ja tehdä nopeita päätöksiä että mitkä hypyt pitää kerätä ja mitkä saa hypätä suoraan. Selvittiin kuitenkin radasta parilla pienellä työtapaturmalla. Ensimmäinen rima tuli alas kun koira jostain syystä ponnisti liian kaukaa. Olisinko jättänyt vähän lähelle kun siinä oli ajanoton kaapeli ja jostain syystä en tykännyt että koira juoksisi sen yli. Myös takaosassa tuli yksi rima alas, missä hyppy näyttää niin huonolta, että olisiko tullut joku liukastuminen siinä tai aurinko sokaissut hetkeksi niin ettei hahmottanut, mutta joka tapauksessa rima tuli alas huonolla hypyllä. Viimeisen putken jälkeen ollut ohuessa kulmassa ollut hyppy hieman jännitti että kummalta puolelta koira sen ottaa, mutta onneksi luki ohjauksen ihan oikein päin ja korjasi linjansa. 10 virhepistettä siis, reippaasti nopein aika ja 3. sija.
Seuraavaksi kisaillaan TSAU:n juhannuskisoissa Tuorlassa. Yleisesti olin tyytyväinen, että lähdöt oli tosi rauhallisia ja hallittuja, nyt pitäisi vaan saada pidettyä ohjaus ehjänä ja saada aina se yksi pieni virhe pois sieltä radalta.
9.6.11
Viimeistelyaksat Auliksen kanssa
Ennen lauantain Riihimäen kisoja halusin vielä käydä viimeistelemässä vähän. Lähinnä kontakteja ja lähtöjä, mutta myös käännöksiä ja hieman keppien avokulmia. Käännöksiin tuli vahingossa teemaksi pakkovalssi ja sylkkäri ja sainpa yhden persjätönkin radalle mahtumaan. Lisäksi kokeiltiin ekaa kertaa varmuudeksi 65cm rimoja osassa hypyistä. Hyvä, että kokeiltiin kun ekalla kierroksella meinas vähän räpsyä, mutta sitten jo alkoikin saman tien hypätä ihan hyvin kaikkia korkeuksia.
2-3 tein sylkkärinä, 6-7 väliin persjättö, 10 pakkovalssi, 11 sylkkäri (samoin 17-18), 20-21 persjättö ja 21-22 sylkkäri. Rata sujui ihan huikean hyvin. Yhden kerran varasti lähdöstä, mistä kuskasin rauhallisesti saman tien hetkeksi autoon ja sitten radalle tulo ihan kokonaan uusiksi. 6 tippui ekalla kerralla persjättöä tehdessä, uusinnalla ei enää. Pitää treenata enemmän näitä. 11/18 tippui kerran, 12/19 pari kertaa, kun väli oli aika lyhyt ja rimat 65cm tuolla päässä rataa, mutta parani koko ajan. Kepeille meno tuosta kulmasta onnistui joka kerta! Kontaktit oli tosi hyviä tänään. Eka rima ei tippunut kertaakaan vaikka jätin aika lähellekin, mutta edelleen vaikein käännös on tuo jyrkkä käännös esteellä 2, kun siihen on vaikea päästä rytmiin ja helposti jään liian kauaksi aikaa paikalleen ihmettelemään. Käännökset oli tänään ihan sikahyviä yllättäen myös 65cm rimoilla. Jostain syystä suurin ero tulee kun 55 nostetaan 60cm:iin, mutta se seuraava 5cm ei sitten paljon enää vaikutakaan.
Nyt on helppo lähteä hyvillä mielin Riihimäelle lauantaina.
2-3 tein sylkkärinä, 6-7 väliin persjättö, 10 pakkovalssi, 11 sylkkäri (samoin 17-18), 20-21 persjättö ja 21-22 sylkkäri. Rata sujui ihan huikean hyvin. Yhden kerran varasti lähdöstä, mistä kuskasin rauhallisesti saman tien hetkeksi autoon ja sitten radalle tulo ihan kokonaan uusiksi. 6 tippui ekalla kerralla persjättöä tehdessä, uusinnalla ei enää. Pitää treenata enemmän näitä. 11/18 tippui kerran, 12/19 pari kertaa, kun väli oli aika lyhyt ja rimat 65cm tuolla päässä rataa, mutta parani koko ajan. Kepeille meno tuosta kulmasta onnistui joka kerta! Kontaktit oli tosi hyviä tänään. Eka rima ei tippunut kertaakaan vaikka jätin aika lähellekin, mutta edelleen vaikein käännös on tuo jyrkkä käännös esteellä 2, kun siihen on vaikea päästä rytmiin ja helposti jään liian kauaksi aikaa paikalleen ihmettelemään. Käännökset oli tänään ihan sikahyviä yllättäen myös 65cm rimoilla. Jostain syystä suurin ero tulee kun 55 nostetaan 60cm:iin, mutta se seuraava 5cm ei sitten paljon enää vaikutakaan.
Nyt on helppo lähteä hyvillä mielin Riihimäelle lauantaina.
8.6.11
Agilitytreeniä
Olenpas mä nyt aktiivinen, kun tekee mieli sanoa treeneistäkin jotain. Eli eilen oli taas ryhmätreenit, jossa tehtiin vaikeahkoa hyppyrataa. Muutama huomio, että muistan treenata näitä asioita jatkossa:
Tuli niitä onnistumisiakin pienellä hinkkaamisella. Onnistuttiin jollain 15 yrityksellä TOSI vaikeassa 4-5 pakkovalssissa. Luultavasti kisoissa olisin tehnyt valssin muurin takaakierrosta ja niistänyt 5:lla, joka olisi antanut huonomman linjan jatkoon. Okserilta käännös putken oikeaan päähän epäonnistui pari kertaa. 11-12 vaati myös tarkkuutta, yhden kerran meni 8:n väärään päähän, yhden kerran okserin korkeamman riman ja matalamman hypyn siivekkeen yli suoraan 12:n väärään päähän. Kouluttajaa hieman hirvitti, mut kyl pyrri tietää mistä se mahtuu ja mihin. Ekalla kertaa tein 14:lla takaaleikkauksen, mutta lopuksi halusin vielä kokeilla rataantutustumisessa tehdyn villin idean, joka toimi loistavasti mut vaati aika paljon uskallusta, eli 11:lta koiran irrotus putkeen 12 ja persjättö 13-14 välissä.
- Lähdöt on edelleen ihan veitsen terällä ja ei ihan niin rauhalliset kuin haluaisin. Kisoissa tämä on pahempaa kuin treeneissä ilmeisesti johtuen muista kiihtyneistä koirista tai jostain yleisestä tunnelmasta tai musta.
- Keppien avokulmissa meinaa tulla kiire ja ei malta ajoittain hakea ykkösväliä, vaan kiireissään ryntää kakkosväliin.
- Pitäisi edelleen luottaa koiraan enemmän, onhan sille opetettu asioita eikä jäädä ihmettelemään että no niin nyt se tuolla kääntyy ja no niin nyt se menee tuonne putkeen vaan sitten ohjaajalle seuraava suunta jo. Tuon kanssa kun ei ole liikaa aikaa missään.
Tuli niitä onnistumisiakin pienellä hinkkaamisella. Onnistuttiin jollain 15 yrityksellä TOSI vaikeassa 4-5 pakkovalssissa. Luultavasti kisoissa olisin tehnyt valssin muurin takaakierrosta ja niistänyt 5:lla, joka olisi antanut huonomman linjan jatkoon. Okserilta käännös putken oikeaan päähän epäonnistui pari kertaa. 11-12 vaati myös tarkkuutta, yhden kerran meni 8:n väärään päähän, yhden kerran okserin korkeamman riman ja matalamman hypyn siivekkeen yli suoraan 12:n väärään päähän. Kouluttajaa hieman hirvitti, mut kyl pyrri tietää mistä se mahtuu ja mihin. Ekalla kertaa tein 14:lla takaaleikkauksen, mutta lopuksi halusin vielä kokeilla rataantutustumisessa tehdyn villin idean, joka toimi loistavasti mut vaati aika paljon uskallusta, eli 11:lta koiran irrotus putkeen 12 ja persjättö 13-14 välissä.
6.6.11
Paimennuskurssi, osa 1
Käytyämme lyhytkarvojen kanssa paimentamassa ilmottauduin samalla 5 kerran paimennuskurssille, josta tänään siis ensimmäinen kerta. Lampailla käytiin kahdesti. Ensimmäinen kerta pyöröaitauksessa ja alusta asti koira irti ja mun ohjauksessa. Tää meni ihan kivasti muuten, mutta kaarille lähdöt saisi olla enemmän pois päin lampaista, nyt mieluusti lähtee liikaa sisään ja tykkää käväistä turhan lähellä ekalla kierroksella. Maahanmenoista joudutaan myös neuvottelemaan jonkun verran, vaikkakin pysähtyy melko helposti. Mutta otin tällä kertaa periaatteeksi, että ensin ollaan siivosti maassa, sitten saa taas kiertää. Toinen kierros tehtiin isossa aitauksessa ja mua hieman hirvitti, että tämäkin vapaana! Aiheena flankkien lähtösuunnat ja pois päin meneminen. Tämä suoritettiin nurkkaharjoituksena, jossa Outi oli lampaiden ja Takun kanssa vielä varmistamassa nurkkaa, että eivät karkaa mihinkään hallitsemattomiin tilanteisiin. Yllätyksekseni tästäkin selvittiin hengissä ja lopuksi saatiin kumpaankin suuntaan oikeasti pari aika hyvää lähtöä - katse pois lampaista ja liikkeelle hillityllä nopeudella ja äänenkäytöllä! Näihin tunnelmiin päätettiinkin sitten lopettaa tältä maanantailta.
Vaikka melkein vuoden tauon jälkeen eka kerta lampailla oli vähän rairai ja toinenkin alkoi näissä tunnelmissa, niin nyt on sellainen olo, että tuolle alkaa ehkä jotain mennä perille! Pystyttiin myös ihan muutamia tilanteita lukuunottamatta rennosti katselemaan toisten paimennusta. Tietysti Aulista kovasti ahdistaa, jos tilanteet näyttää hallitsemattomilta ja pitäisi päästä apuun ja alku treeneissä on aina yhtä kamalaa sen mielestä, kun tuodaan lauma, joka sitten hajotetaan pyöröaitaukseen ja isommalle laitumelle! Itse olen myös alkanut ehkä rankan mielikuvaharjoittelun seurauksena pysyä rauhallisempana, vaikka tuon koiran kanssa se on tositosi vaikeaa. Enkä edes turhautunut tai suuttunut kertaakaan, kun olen todennut että ei siitä mitään apua ole. Rauhassa opetetaan sitä tahtia kun koira on valmis ottamaan vastaan.
Vaikka melkein vuoden tauon jälkeen eka kerta lampailla oli vähän rairai ja toinenkin alkoi näissä tunnelmissa, niin nyt on sellainen olo, että tuolle alkaa ehkä jotain mennä perille! Pystyttiin myös ihan muutamia tilanteita lukuunottamatta rennosti katselemaan toisten paimennusta. Tietysti Aulista kovasti ahdistaa, jos tilanteet näyttää hallitsemattomilta ja pitäisi päästä apuun ja alku treeneissä on aina yhtä kamalaa sen mielestä, kun tuodaan lauma, joka sitten hajotetaan pyöröaitaukseen ja isommalle laitumelle! Itse olen myös alkanut ehkä rankan mielikuvaharjoittelun seurauksena pysyä rauhallisempana, vaikka tuon koiran kanssa se on tositosi vaikeaa. Enkä edes turhautunut tai suuttunut kertaakaan, kun olen todennut että ei siitä mitään apua ole. Rauhassa opetetaan sitä tahtia kun koira on valmis ottamaan vastaan.
5.6.11
Tavoitteet ja suunnitelmat muuttuu - WW, FRW, PAWC
Viime vuoden viimeisenä päivänä luettelin tälle vuodelle tavoitteita. Tässä vaiheessa voisi olla aika kertoa, että tavoitteita ja suunnitelmia on matkan varrella tullut hieman lisää.
Agilityn suhteen aiemmin ilmoitettujen tavoitteiden rinnalle on pari viikkoa sitten varmistunut kilpailulliseksi tavoitteksi PAWC, eli para-agilityn MM-kisat Nijmegenissä Hollannissa syyskuussa. Kuten vuodenvaihteessa totesin, viime syyskuussa minulla todettiin kummassakin lonkassa paha nivelrikko, joka rajoittaa lonkkien liikeratoja kaikkiin suuntiin ja aiheuttaa kipuja ja ontumista. Aloin miettiä asiaa jo syksyllä ja vihdoin keväällä sain keskusteltua lääkärini kanssa aiheesta. Tämän näkemys oli, että minulla pitäisi kilpailuoikeus olla sääntöjen mukaan ja kirjoitti minulle tarvittavan todistuksen. Todistus lähti skannattuna Hollantiin ja kilpailuoikeus minulle myönnettiin. Luultavimmin kyseeseen tulee ryhmä 3, kun vielä ainakin omasta mielestäni liikun kohtuullisen nopeasti. Ryhmä päätetään tosin lopullisesti vasta paikan päällä harjoituspäivänä.
ja juoksen luultavasti molempien kanssa myös IMCA yksilöradat, kun kerran samaan aikaan samassa paikassa ovat tyrkyllä. Minejä on Suomesta lähdössä niin paljon, että joukkueeseen ei mahduta IMCA:ssa Ellan kanssa ja makseja taas ei näillä näkymin ole Auliksen lisäksi lähdössä, joten siellä on vain yksilöradat tarjolla. Alun perin ei ollut tarkoitus lähteä lainkaan etenkin kun joukkue tuli niin täyteen että Ellan kanssa ei olisi mahduttu joukkuekisaan enkä olisi pelkkien yksilöratojen takia lähtenyt tänä vuonna. IMCA:han ja PAWC:hen ei ole molempiin luvallista osallistua.
Heinäkuulle ohjelmaan tuli yllättäen Auliksen kanssa myös näyttelymatka Ranskaan, mikä järkyttää edelleen itseänikin suuresti. Käytännössä kasvattaja suostutteli lähtemään ja Aulis on nyt sitten menossa esiintymään sekä Maailmanvoittaja- että Ranskan Voittaja -näyttelyissä. Ja tärkeää on että mahtui sinne ainakin yksi vapaapäivä, että ehtii käydä ottamassa valokuvan Eiffel-tornista.
Edit: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan ei ole oikeutta osallistua sekä IMCA:han että PAWC:hen, joten keskitymme PAWC:hen.
Agilityn suhteen aiemmin ilmoitettujen tavoitteiden rinnalle on pari viikkoa sitten varmistunut kilpailulliseksi tavoitteksi PAWC, eli para-agilityn MM-kisat Nijmegenissä Hollannissa syyskuussa. Kuten vuodenvaihteessa totesin, viime syyskuussa minulla todettiin kummassakin lonkassa paha nivelrikko, joka rajoittaa lonkkien liikeratoja kaikkiin suuntiin ja aiheuttaa kipuja ja ontumista. Aloin miettiä asiaa jo syksyllä ja vihdoin keväällä sain keskusteltua lääkärini kanssa aiheesta. Tämän näkemys oli, että minulla pitäisi kilpailuoikeus olla sääntöjen mukaan ja kirjoitti minulle tarvittavan todistuksen. Todistus lähti skannattuna Hollantiin ja kilpailuoikeus minulle myönnettiin. Luultavimmin kyseeseen tulee ryhmä 3, kun vielä ainakin omasta mielestäni liikun kohtuullisen nopeasti. Ryhmä päätetään tosin lopullisesti vasta paikan päällä harjoituspäivänä.
Group 3: competitors who have a limitation concerning walking, can move passable (reasonably) fast may use assistive devices (like canes, braces)Nyt on siis matkajärjestelyt työn alla. Luultavimmin osallistun sekä Ellan että Auliksen kanssa
Heinäkuulle ohjelmaan tuli yllättäen Auliksen kanssa myös näyttelymatka Ranskaan, mikä järkyttää edelleen itseänikin suuresti. Käytännössä kasvattaja suostutteli lähtemään ja Aulis on nyt sitten menossa esiintymään sekä Maailmanvoittaja- että Ranskan Voittaja -näyttelyissä. Ja tärkeää on että mahtui sinne ainakin yksi vapaapäivä, että ehtii käydä ottamassa valokuvan Eiffel-tornista.
Edit: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan ei ole oikeutta osallistua sekä IMCA:han että PAWC:hen, joten keskitymme PAWC:hen.
3.6.11
"Tiukasti" kakkosissa
Helatorstain kunniaksi käytiin Auliksen kanssa juoksemassa kolme starttia Ojangossa. Otin huviksi hyppyradankin ohjelmaan, kun kerran sinne asti lähti. Ei kai siitä kisaamisesta varsinaisesti haittaakaan ole, vaikka meillä hyppy-LUVA onkin jo kakkosista. Aamupäiväksi ihan ensimmäiseksi järjestyi ohjelmaa, kun perille päästyäni huomasin, että koiran paperit on kotona. Tätä sitten selviteltiin tuomarien ja päädyttiin, että ostan uuden kisakirjan ja jalostustietokannan tietojen, joita surffailtiin mun puhelimella, perusteella todetaan että meillä on kilpailuoikeus kakkosiin ja vahvistettiin ihan upouusi kirja meille. Aulis on edelleen maksi, vaikka ollaankin jalostustietokannan mukaan kerran kisattu medeissäkin. Prosessiin meni vähän toista tuntia, joten hyvä että olin ajoissa paikalla niin ehti vähän hengittää ennen ekaa rataa.
Ensimmäinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima hyppyrata, joka oli profiililtaan suhteellisen selkeä, mutta vaati toki hieman tarkkuutta. Pieni työtapaturma tuli ja yksi rima alas. Ilon aiheena kuitenkin ensimmäinne 5m/s ylitus ja luokan nopein aika.
Toinen rata oli Tuija Kokkosen agilityrata, joka vaikutti paikoin aika haastavaltakin. Monen kohtaloksi tässä tuli koirien syöksyminen putkeen suoraan puomin kontaktin yli, mutta itse en tästä edes ollut huolissani. A:lta tuo valahti persjättöä tehdessäni 4offiin ja nyt kun ollaan putkista kääntymistä harjoiteltu kovasti, niin suoran putken jälkeen kääntyi mua kohti ja mulla oli juuri blackout meneillään ja jouduttiin liian lähelle muuria ja palikka alas. Muuten kyllä sekin aika huikea rata ja sieltäkin yli 2 sekunnin kaulalla nopein aika. Toiseksi nopein aika oli myös lyhytkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla.
Kolmannen radan tuomaroi taas Heidi Viitaniemi. Ohjaaja alkoi olla jo vähän väsynyt ja koiralla vähän turhankin paljon draivia. Sain kuitenkin käännettyä koiran kakkoselta ettei menty A:lle. A:n jälkeen sitten en vaan ollut huolellinen ja en ohjannut toista hyppyä, joten sieltä kielto. Meidänkin kohtaloksi kuitenkin tuli se puomille meno niin kuin niin monen muunkin. (Lähes kaikki hyllyt tuli sieltä) Yritin sylkkäriä mieluummin kuin itseni ympäri kierrättämistä, jotta koiralla oli edes joku mahdollisuus nähdä koko puomi. Koiran linjalta joka tapauksessa kirkkaan oranssi putki tuli näkökenttään, oli suoritettu jo aiemmin joten koirat tiesivät sen ja hiekkainen mattopuomi oli visuaalisesti ehdottomasti heikompi kuin putki. Kai pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että tällä radalla sitten ei pudonnut mitään kun pari muuta asiaa meni pieleen.
Päivän saldona kuitenkin radalla oli kivaa ja me oltiin melkein hyviä ja se on niin kovin pienestä kiinni. Ensin meinasin että pitäisin juhannukseen asti taukoa - no, yhdet kisat vaan on mahdollisetkin enää tässä vaiheessa - mutta kotimatkalla sisuunnuin ja totesin että pakkohan se on päästä kokeilemaan. Eli Riihimäellä sitten käydään 11. päivä kokeilemassa onnea. Lähtöihin en ole ihan täysin tyytyväinen, mutta radalla mulla on kyllä hieno koira kun sinne asti päästään. Tän totesin myös tiistain treeneissä ja keskiviikon epiksissä. Tiistain treenit oli ihan superit, epiksistä ei tulosmielessä kerrottavaa ja pääasiassa oltiinkin lähtöjä harjoittelemassa.
Ensimmäinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima hyppyrata, joka oli profiililtaan suhteellisen selkeä, mutta vaati toki hieman tarkkuutta. Pieni työtapaturma tuli ja yksi rima alas. Ilon aiheena kuitenkin ensimmäinne 5m/s ylitus ja luokan nopein aika.
Toinen rata oli Tuija Kokkosen agilityrata, joka vaikutti paikoin aika haastavaltakin. Monen kohtaloksi tässä tuli koirien syöksyminen putkeen suoraan puomin kontaktin yli, mutta itse en tästä edes ollut huolissani. A:lta tuo valahti persjättöä tehdessäni 4offiin ja nyt kun ollaan putkista kääntymistä harjoiteltu kovasti, niin suoran putken jälkeen kääntyi mua kohti ja mulla oli juuri blackout meneillään ja jouduttiin liian lähelle muuria ja palikka alas. Muuten kyllä sekin aika huikea rata ja sieltäkin yli 2 sekunnin kaulalla nopein aika. Toiseksi nopein aika oli myös lyhytkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla.
Kolmannen radan tuomaroi taas Heidi Viitaniemi. Ohjaaja alkoi olla jo vähän väsynyt ja koiralla vähän turhankin paljon draivia. Sain kuitenkin käännettyä koiran kakkoselta ettei menty A:lle. A:n jälkeen sitten en vaan ollut huolellinen ja en ohjannut toista hyppyä, joten sieltä kielto. Meidänkin kohtaloksi kuitenkin tuli se puomille meno niin kuin niin monen muunkin. (Lähes kaikki hyllyt tuli sieltä) Yritin sylkkäriä mieluummin kuin itseni ympäri kierrättämistä, jotta koiralla oli edes joku mahdollisuus nähdä koko puomi. Koiran linjalta joka tapauksessa kirkkaan oranssi putki tuli näkökenttään, oli suoritettu jo aiemmin joten koirat tiesivät sen ja hiekkainen mattopuomi oli visuaalisesti ehdottomasti heikompi kuin putki. Kai pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että tällä radalla sitten ei pudonnut mitään kun pari muuta asiaa meni pieleen.
Päivän saldona kuitenkin radalla oli kivaa ja me oltiin melkein hyviä ja se on niin kovin pienestä kiinni. Ensin meinasin että pitäisin juhannukseen asti taukoa - no, yhdet kisat vaan on mahdollisetkin enää tässä vaiheessa - mutta kotimatkalla sisuunnuin ja totesin että pakkohan se on päästä kokeilemaan. Eli Riihimäellä sitten käydään 11. päivä kokeilemassa onnea. Lähtöihin en ole ihan täysin tyytyväinen, mutta radalla mulla on kyllä hieno koira kun sinne asti päästään. Tän totesin myös tiistain treeneissä ja keskiviikon epiksissä. Tiistain treenit oli ihan superit, epiksistä ei tulosmielessä kerrottavaa ja pääasiassa oltiinkin lähtöjä harjoittelemassa.
1.6.11
Paimennusta ja erikoisnäyttely
Lauantaina 28.5. käytiin lyhytkarvapyrrien kanssa iltapuhteiksi paimentamassa Piikkiössä. Mukana Aulis, Pila, Kiva ja Lada. Oli pitkästä aikaa hauskaa. Auliksen kanssa tehtiin vain kaksi kierrosta pyöröaitausta. Pila kävi pyöröaitauksessa ja laitumella. Kiva oli sitä mieltä, että pyöröaitauksessa on ahistavaa ja yritti kovasti hypätä sieltä pois, joten kävi sitten kahdesti laitumella. Lada osoitti hetkellisiä kiinnostuksen merkkejä, mutta tuntui ottavan vielä liikaa painetta lampaista.
Loppukaneettina tää oli taas hauskaa, mutta Aulis on niin intensiivinen, että sen kanssa on ohjaajallakin muutaman minuutin jälkeen takki tyhjä. Tällä kertaa kuitenkin kehitystä oli tapahtunut niin, että alkukankeuksien jälkeen itse muistin vanhan ohjeen ja kun ei tiedä mitä on tapahtumassa, pysäytä koira ja mieti. Sen verran kuitenkin oli hauskaa taas, että tuli saman tien ilmottauduttua 5 kerran kurssille, joten maanantaista 6.6. eteen päin jatketaan paimennusta maanantaisin.
Sunnuntaina vuorossa oli erikoisnäyttely. Siitä ei ihan kauheasti kerrottavaa, vettä tuli vaakatasossa ja olin hetkessä luihin asti jäässä. Pieni esiintymisharjoittelu kuitenkin oli jo auttanut, eli kehässä meni homma ihan ok ja liikkuminen onnistui kohtuullisesti ilman hirttäytymistä ja haukkumista. Tuomarina oli Guido Massimello Italiasta.
Kiinnostavaa ehkä oli, että arvostelussa ei mainittu liikkeistä mitään, vaikka minulle tuomari kehui liikkeet täydellisiksi ja rakenteen täydelliseksi FR:n rakenteeksi, mutta hänen näkemyksensä mukaan naamassa oli muutama haituva liikaa. NUO ERI NUK 1 oli tulos. Ja sitten kotiin saunaan sulamaan.
Seuraavat näyttelyt onkin sitten heinäkuussa Pariisissa Ranskan Voittaja ja Maailman Voittaja, mutten muista kummassa järjestyksessä.
 |
| Outi ja Taku hakee lampaat laiduntamasta |
 |
| Kirsi ja Pila pyöröaitauksessa |
 |
| Kerrankin todistusaineistoa, että Aulis on ihan hallinnassa joskus! |
 |
| Kiva laitumella. Osa 1. Vielä aika varovaista. |
 |
| Lada pyöröaitauksessa |
 |
| Pila ajaa laitumella |
 |
| Aulis pyörössä, kierros 2. |
 |
| Kiva syttyi toiselle kierrokselle. (Sori, Heidi) |
 |
| ...mutta myös järjesteli aiheuttamansa kaaoksen. |
 |
| Lada laitumella |
Sunnuntaina vuorossa oli erikoisnäyttely. Siitä ei ihan kauheasti kerrottavaa, vettä tuli vaakatasossa ja olin hetkessä luihin asti jäässä. Pieni esiintymisharjoittelu kuitenkin oli jo auttanut, eli kehässä meni homma ihan ok ja liikkuminen onnistui kohtuullisesti ilman hirttäytymistä ja haukkumista. Tuomarina oli Guido Massimello Italiasta.
 |
| Kuva: Heidi Utriainen |
 |
| Kuva: Heidi Utriainen |
Seuraavat näyttelyt onkin sitten heinäkuussa Pariisissa Ranskan Voittaja ja Maailman Voittaja, mutten muista kummassa järjestyksessä.
26.5.11
Agilitysääntöjen pohdintaa, muuten ei juuri uutta auringon alla
Kirjoittaja on ihan liian laiska, Aulis kisaa kakkosissa ja nollat on pienistä kiinni, Ella tekee virkamiesratoja ja saa joskus nollia ja pääsee tarpeettoman lähelle sertejä. Kaikki siis kutakuinkin niinkuin kuukausi sitten. Ajattelin kuitenkin kirjoitella muutamia ajatuksia ennen viikonlopun erikoisnäyttelyä. Tällä kertaa Ellan kisajutun perässä myös hieman sääntöpohdintaa minien kisassa olleen okserin sijoittelun "innottamana."
Auliksen kanssa käytiin tekemässä pari rataa Vihdissä. Tuomarina Martti Salonen. Hyppyrataa ei tehty lainkaan, kun hyppynolla meillä on ja kisakokemustakaan en ihan hirveästi koe tarvitsevani.
Ensimmäinen rata oli lähes nappi, kunnes toisella kierroksella olisi pitänyt samojen 4 esteen jälkeen kääntyä A:lle eikä mennä uudestaan putkeen. Oma liike olisi ehkä pelastanut jotain, ehkä ei, ehkä koira meni ulkomuistista, ehkä ei, ehkä olin hitusen myöhässä johtuen siitä, että päällejuoksussa koira ajautui kaarteessa niin pitkälle, että joutui ihan jälkimmäisen siivekkeen viereen. Toisella radalla sitten tulikin taas se kovin motivaationtappaja - eka rima alas. Yritin kuitenkin vääntää jotain, kunnes homma hajosi totaalisesti, kun takaosassa toisella kerralla olisi kulmaesteelle vielä pitänyt järjestää takaakierto. Jälkikäteen tosin keksin, että olisi pitänyt reilusti ekan esteen siiveke kierrättää eikä lainkaan yrittää työntää esteiden välistä tai vaihtoehtoisesti toisen hypyn kauemman siivekkeen kautta jolla olisi saanut ostettua vähän etumatkaa loppuun. Tuloksellisesti siis 2 hyllyä, mutta tärkeintä oli, että nautittiin joka sekunnista!
Ella pääsi myös kisaamaan ATT:n toukokuun kisoihin. Ei mitään kummaa siinäkään, eka radalta yliaikanolla, toiselta radalta nolla ja 3. sija ja kolmannelta radalta keppivirhe, josta johtuen myös yliaikaa, mutta meillä oli kummallakin kivaa ja se on tärkeintä! Mielenkiintoista sääntötulkintojen kannalta oli keskimmäisellä radalla ollut okserin sijoittelu, jossa okserille tultiin suoraan sivusta ja jatkettiin suoraan sivulle, eli putkesta 3 koira takaakiertoon, suoristustilaa ei juuri ollut puomin pään sijoittelusta johtuen ja siitä jatko kuvassa oikealla olevaan putkeen 5. Oma ohjaukseni oli twist, jota en ollut koskaan koittanut okserilla enkä toivottavasti joudu koskaan koittamaan. Eli kokeillaan tämmöstä ja katotaan mitä tapahtuu. Oma koira selvisi ilman kolisteluja, monien koirat ei. Niin, ja se serti jäi tällä kertaa 0,13 sekunnin päähän.
Kiinnostavan tästä tekee se, että suomalaisten agilitysääntöjen sanamuoto on:
Auliksen kanssa käytiin tekemässä pari rataa Vihdissä. Tuomarina Martti Salonen. Hyppyrataa ei tehty lainkaan, kun hyppynolla meillä on ja kisakokemustakaan en ihan hirveästi koe tarvitsevani.
Ensimmäinen rata oli lähes nappi, kunnes toisella kierroksella olisi pitänyt samojen 4 esteen jälkeen kääntyä A:lle eikä mennä uudestaan putkeen. Oma liike olisi ehkä pelastanut jotain, ehkä ei, ehkä koira meni ulkomuistista, ehkä ei, ehkä olin hitusen myöhässä johtuen siitä, että päällejuoksussa koira ajautui kaarteessa niin pitkälle, että joutui ihan jälkimmäisen siivekkeen viereen. Toisella radalla sitten tulikin taas se kovin motivaationtappaja - eka rima alas. Yritin kuitenkin vääntää jotain, kunnes homma hajosi totaalisesti, kun takaosassa toisella kerralla olisi kulmaesteelle vielä pitänyt järjestää takaakierto. Jälkikäteen tosin keksin, että olisi pitänyt reilusti ekan esteen siiveke kierrättää eikä lainkaan yrittää työntää esteiden välistä tai vaihtoehtoisesti toisen hypyn kauemman siivekkeen kautta jolla olisi saanut ostettua vähän etumatkaa loppuun. Tuloksellisesti siis 2 hyllyä, mutta tärkeintä oli, että nautittiin joka sekunnista!
Ella pääsi myös kisaamaan ATT:n toukokuun kisoihin. Ei mitään kummaa siinäkään, eka radalta yliaikanolla, toiselta radalta nolla ja 3. sija ja kolmannelta radalta keppivirhe, josta johtuen myös yliaikaa, mutta meillä oli kummallakin kivaa ja se on tärkeintä! Mielenkiintoista sääntötulkintojen kannalta oli keskimmäisellä radalla ollut okserin sijoittelu, jossa okserille tultiin suoraan sivusta ja jatkettiin suoraan sivulle, eli putkesta 3 koira takaakiertoon, suoristustilaa ei juuri ollut puomin pään sijoittelusta johtuen ja siitä jatko kuvassa oikealla olevaan putkeen 5. Oma ohjaukseni oli twist, jota en ollut koskaan koittanut okserilla enkä toivottavasti joudu koskaan koittamaan. Eli kokeillaan tämmöstä ja katotaan mitä tapahtuu. Oma koira selvisi ilman kolisteluja, monien koirat ei. Niin, ja se serti jäi tällä kertaa 0,13 sekunnin päähän.
Kiinnostavan tästä tekee se, että suomalaisten agilitysääntöjen sanamuoto on:
"Okseri, rengas, suora sarjaeste ja pituushyppy tulee sijoittaa niin,että edelliseltä esteeltä on mahdollisuus hakeutua suoraan lähestymislinjaan."Yleinen tulkinta on tähän asti ollut, että sen tarkoitus on sama kuin englanninkielisen FCI:n säännön:
"The spread jump, tyre and long jump must always be set up for a straight approach from the previous obstacle."Luultavimmin säännössä on yritetty ottaa huomioon koirien luonnollisia linjoja ja sitä, että käännöksestä voidaan tulla kyseisille esteille, mutta ilmeisesti kyseisen tuomarin tulkinta oli, että "mahdollisuus hakeutua" tarkoittaa, että on teoreettinen mahdollisuus ja asia on ohjaajan vastuulla. Jos teoreettinen mahdollisuus riittää ja ei haluta olla FCI:n säännön hengen mukaisia, niin kyseinen kohta on käytännössä merkityksetön ja tulisi mielestäni poistaa kokonaan seuraavista säännöistä. Lähetin Agilityliittoon kyselyn aiheesta. Vastauksena tuli, että asia otetaan esiin sääntöuudistusta tekevän työryhmän kanssa ja tuomarikoulutuksissa. Pyynnöstä huolimatta en kuitenkaan saanut vastausta enkä lupausta vastauksesta, että kumpi tulkinta on oikea. Enkä edes tietoa mikä instanssi Suomessa antaa virallisia sääntötulkintoja, jos ei lajiliitto! Ilmeisesti kaikesta sääntötyöstä huolimatta agility on kuitenkin laji, jossa paikan päällä oleva tuomari tekee virallisen sääntötulkinnan ja piste. Säännötkin tuntuvat joiltain kohdin esimerkiksi esteiden suoritusetäisyyksien osalta muutenkin olevan varsin viitteelliset ja ilmeisesti vain niitä sääntöjä pitää noudattaa, mitkä milloinkin miellyttää ja tuomarit voivat tehdä omat tulkintansa. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että lajiliiton yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi pitää huolta siitä, että lajia harrastetaan sääntöjen mukaan ja että sääntötulkinnat ovat sekä tuomareiden, kilpailijoiden että kouluttajien tiedossa!
27.4.11
Auliksen kakkoset jatkuu, vaikkakin täpärästi ja Ellakin pääsi hupailemaan
Kirjoittaja on ollut näköjään taas kovin kovin laiska. Tässä välissä lyhyesti sanottuna on tapahtunut paljonkin. Auliksen kanssa ollaan käyty 2 x 2 starttia kakkosia, tuloksena HYL, voittonolla, yhden väärän suuntaisen askeleen HYL ja ekan riman vitonen. Eli edelleen jatketaan kakkosissa, joskin melko täpärästi. Ellakin pääsi ATT:llä juoksemaan pari rataa, joista tuloksina HYL ja 0. Auliksen kanssa yhdet epiksetkin käytiin lähtöjä neuvottelemassa kun kisalähdöt on meinanneet alkaa vuotaa. Odottaa kyllä että pääsen paikalle, mutta ei meinaa muistaa odottaa oikeasti lähtölupaa.
Riihimäellä käytiin juoksemassa agilityrata ja hyppyrata. Agilityradalla lähtö oli ok, osin ohjaus turhan varmistelevaa. Olin tyytyväinen, että sain koiran kääntymään kuitenkin keinulle eikä päätynyt A:lle, kuten moni. Ihan niin paljon en ottanut ohjausta keinua kohti kuin olin päättänyt, mutta enemmän kuin moni muu kuitenkin. Keinun jälkeinen takaakierto oli myös turhan vahva, kun koira lähti jo bongaamaan takanurkkaan varastoitua putkea, joka ei kuulunut rataan. A:n jälkeinen HYL tulikin siitä, että jäin katselemaan kun koira kiertää siivekettä enkä antanut suuntaa kepeille, vaan putkeen sujahti. Lopussa myös toinen HYL vielä, kun en sylkkäriin vetänyt tarpeeksi. Hyppyradalla (kuten videosta näkyy) sitten olikin vähän neuvottelua lähdössä pysymisestä. Kaveri lähti kirjaimellisesti huutaen, mutta olin päättänyt että ilman lupaa ei tulla radalle asti. Tästä tuloksena 0, joissain kohdissa edelleen turhaa varmistelua, etenkin viimeisessä käännöksessä. Tuloksena kuitenkin eka LUVA voitolla.
Pari viikkoa myöhemmin ATT:n pääsiäiskisoissa oli myös otettu 2 rataa, kumpikin agilityä ja hyppärille en olisi ilmottautunutkaan. Päädyin kahteen rataan, kun en halunnut kolmea rataa kämmäillä lähtöihin kuitenkaan. Tuomarina kummallakin radalla Marjo Heino. Ensimmäisellä radalla löysin hyvän asenteen ja paljon turhasta varmistelusta oli poissa. Rataantutustumisessa jo päätin, että vapautan koiran pituudelta putkeen ja vedätän puomin että pääsen valssiin puomin jälkeisen esteen taakse. Tämä oli ensimmäinen kerta kisauralla, kun oikeasti hieman hirvitti siellä puomin päässä että mahtaako pysähtyä, mutta kyllä se näyttää tietävän mitä tekee. Seuraava valssi oli ongelmallinen askelmerkkien kannalta, kun este 9 oli niin sivussa ja olin rataantutustumisessa jatkuvasti kääntänyt liian tiukasti estettä 3 kohti. Yhden askeleen sitten käänsin liikaa tai lähdin ennakoimaan putkeen käännöstä ennenkuin hyppy oli lukittu niin sinnehän se meni putken väärään päähän hypyn ohi ja tästä HYL. Toinen rata meni vähän enemmän taas varmistellen jostain syystä, joskin toisen A:n jälkeiseen valssiin olin ihan tyytyväinen että uskalsin jättää koiran yksinään suorittamaan A:n jälkeistä hyppyä. Tämä tuntui radalla paljon pahemmalta kuin miltä se videolla näytti. Puomia olisi taas voinut vedättää ja viimeisessä käännöksessä olisi ehtinyt niistämäänkin ja muutenkin olisi pitänyt lähteä liikkeelle mutta taas jäin odottamaan koiran kääntymistä paikalleen. Tuloksena ekasta rimasta 5, mutta nopein aika kuitenkin vaikka etenkin viimeisellä puomilla seistiin kyllä ihan huolella. Yhteensä siis näistä kisoista yksi askel toisin ja yksi hyppy toisin, niin oltaisiin kolmosissa, mutta tää laji on pienestä kiinni ja noustaan sit kun ollaan valmiita kun ei ole kiire tämän vuoden tavoitteisiin.
Treenattu ollaan myös ja ollaan edistytty. Outia on nyt tuurannut ryhmätreeneissä Katja Koivisto, jonka tyyli on sopinut meille aika hyvin. Treenit on olleet vaihtelevia ja joka kerta on tuntunut siltä et on oppinut jotain. Lähtöjä ollaan nyt pääasiassa työstetty ja ne on ehkä edistyneet. Epiksissäkin käytiin mölliradalta ihan poistumassa radalta kun lähti ilman lupaa. Lisäksi ollaan kertaalleen käyty muistuttelemassa hyppyjen keräämistä, tätä pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Pääsiäiskisojen 3-luokat muistutti myös, että pitäisi joskus muistaa treenata myös 65 rimoilla, etteivät tule sitten kisoissa yllätyksenä, kun nyt ollaan pääasiassa 60:llä treenattu. Etenkin hyppyjen kerääminen tulee joka kerta rimoja nostaessa vaikeammaksi ja vaikeammaksi muistaa hakea oikeat liikeradat. Mutta tässä ollaan vielä nuoria ja kokemattomia.
Ellan kanssakin ollaan kertaalleen käyty treenaamassa ja pääsiäisenä jopa "kisattiin" 2 rataa. Ellan kanssahan ei kisata, sen kanssa vaan mennään pitämään hauskaa ja tulokset tulee jos tulee. Tämä onnistui, etenkin jälkimmäistä rataa mentiin oikein kivalla ilmeellä ja osasin asennoitua oikein ja voi olla et nyt osa-aikaeläkepuudeli alkaa mun terapiakoiraksi, kun oli oikeastaan kivaa juoksennella välillä vähän rennommin ja ilman sitä adrenaliinimäärää minkä Auliksen kanssa kisaaminen vapauttaa. Tulosmielessä ekalta radalta tiesin mitkä on todennäköiset hyllypaikat ja molemmat toteutui ja toisesta radasta tiesin et se on ihan mahdollinen meille ja tehtiinkin 0. Ei nopea, mutta 0 kuitenkin ja sijoituksella ei väliä, koiralla oli kivaa.
Riihimäellä käytiin juoksemassa agilityrata ja hyppyrata. Agilityradalla lähtö oli ok, osin ohjaus turhan varmistelevaa. Olin tyytyväinen, että sain koiran kääntymään kuitenkin keinulle eikä päätynyt A:lle, kuten moni. Ihan niin paljon en ottanut ohjausta keinua kohti kuin olin päättänyt, mutta enemmän kuin moni muu kuitenkin. Keinun jälkeinen takaakierto oli myös turhan vahva, kun koira lähti jo bongaamaan takanurkkaan varastoitua putkea, joka ei kuulunut rataan. A:n jälkeinen HYL tulikin siitä, että jäin katselemaan kun koira kiertää siivekettä enkä antanut suuntaa kepeille, vaan putkeen sujahti. Lopussa myös toinen HYL vielä, kun en sylkkäriin vetänyt tarpeeksi. Hyppyradalla (kuten videosta näkyy) sitten olikin vähän neuvottelua lähdössä pysymisestä. Kaveri lähti kirjaimellisesti huutaen, mutta olin päättänyt että ilman lupaa ei tulla radalle asti. Tästä tuloksena 0, joissain kohdissa edelleen turhaa varmistelua, etenkin viimeisessä käännöksessä. Tuloksena kuitenkin eka LUVA voitolla.
Pari viikkoa myöhemmin ATT:n pääsiäiskisoissa oli myös otettu 2 rataa, kumpikin agilityä ja hyppärille en olisi ilmottautunutkaan. Päädyin kahteen rataan, kun en halunnut kolmea rataa kämmäillä lähtöihin kuitenkaan. Tuomarina kummallakin radalla Marjo Heino. Ensimmäisellä radalla löysin hyvän asenteen ja paljon turhasta varmistelusta oli poissa. Rataantutustumisessa jo päätin, että vapautan koiran pituudelta putkeen ja vedätän puomin että pääsen valssiin puomin jälkeisen esteen taakse. Tämä oli ensimmäinen kerta kisauralla, kun oikeasti hieman hirvitti siellä puomin päässä että mahtaako pysähtyä, mutta kyllä se näyttää tietävän mitä tekee. Seuraava valssi oli ongelmallinen askelmerkkien kannalta, kun este 9 oli niin sivussa ja olin rataantutustumisessa jatkuvasti kääntänyt liian tiukasti estettä 3 kohti. Yhden askeleen sitten käänsin liikaa tai lähdin ennakoimaan putkeen käännöstä ennenkuin hyppy oli lukittu niin sinnehän se meni putken väärään päähän hypyn ohi ja tästä HYL. Toinen rata meni vähän enemmän taas varmistellen jostain syystä, joskin toisen A:n jälkeiseen valssiin olin ihan tyytyväinen että uskalsin jättää koiran yksinään suorittamaan A:n jälkeistä hyppyä. Tämä tuntui radalla paljon pahemmalta kuin miltä se videolla näytti. Puomia olisi taas voinut vedättää ja viimeisessä käännöksessä olisi ehtinyt niistämäänkin ja muutenkin olisi pitänyt lähteä liikkeelle mutta taas jäin odottamaan koiran kääntymistä paikalleen. Tuloksena ekasta rimasta 5, mutta nopein aika kuitenkin vaikka etenkin viimeisellä puomilla seistiin kyllä ihan huolella. Yhteensä siis näistä kisoista yksi askel toisin ja yksi hyppy toisin, niin oltaisiin kolmosissa, mutta tää laji on pienestä kiinni ja noustaan sit kun ollaan valmiita kun ei ole kiire tämän vuoden tavoitteisiin.
Treenattu ollaan myös ja ollaan edistytty. Outia on nyt tuurannut ryhmätreeneissä Katja Koivisto, jonka tyyli on sopinut meille aika hyvin. Treenit on olleet vaihtelevia ja joka kerta on tuntunut siltä et on oppinut jotain. Lähtöjä ollaan nyt pääasiassa työstetty ja ne on ehkä edistyneet. Epiksissäkin käytiin mölliradalta ihan poistumassa radalta kun lähti ilman lupaa. Lisäksi ollaan kertaalleen käyty muistuttelemassa hyppyjen keräämistä, tätä pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Pääsiäiskisojen 3-luokat muistutti myös, että pitäisi joskus muistaa treenata myös 65 rimoilla, etteivät tule sitten kisoissa yllätyksenä, kun nyt ollaan pääasiassa 60:llä treenattu. Etenkin hyppyjen kerääminen tulee joka kerta rimoja nostaessa vaikeammaksi ja vaikeammaksi muistaa hakea oikeat liikeradat. Mutta tässä ollaan vielä nuoria ja kokemattomia.
Ellan kanssakin ollaan kertaalleen käyty treenaamassa ja pääsiäisenä jopa "kisattiin" 2 rataa. Ellan kanssahan ei kisata, sen kanssa vaan mennään pitämään hauskaa ja tulokset tulee jos tulee. Tämä onnistui, etenkin jälkimmäistä rataa mentiin oikein kivalla ilmeellä ja osasin asennoitua oikein ja voi olla et nyt osa-aikaeläkepuudeli alkaa mun terapiakoiraksi, kun oli oikeastaan kivaa juoksennella välillä vähän rennommin ja ilman sitä adrenaliinimäärää minkä Auliksen kanssa kisaaminen vapauttaa. Tulosmielessä ekalta radalta tiesin mitkä on todennäköiset hyllypaikat ja molemmat toteutui ja toisesta radasta tiesin et se on ihan mahdollinen meille ja tehtiinkin 0. Ei nopea, mutta 0 kuitenkin ja sijoituksella ei väliä, koiralla oli kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)