Agilitysääntöjen pohdintaa, muuten ei juuri uutta auringon alla

Kirjoittaja on ihan liian laiska, Aulis kisaa kakkosissa ja nollat on pienistä kiinni, Ella tekee virkamiesratoja ja saa joskus nollia ja pääsee tarpeettoman lähelle sertejä. Kaikki siis kutakuinkin niinkuin kuukausi sitten. Ajattelin kuitenkin kirjoitella muutamia ajatuksia ennen viikonlopun erikoisnäyttelyä. Tällä kertaa Ellan kisajutun perässä myös hieman sääntöpohdintaa minien kisassa olleen okserin sijoittelun "innottamana."

Auliksen kanssa käytiin tekemässä pari rataa Vihdissä. Tuomarina Martti Salonen. Hyppyrataa ei tehty lainkaan, kun hyppynolla meillä on ja kisakokemustakaan en ihan hirveästi koe tarvitsevani.



Ensimmäinen rata oli lähes nappi, kunnes toisella kierroksella olisi pitänyt samojen 4 esteen jälkeen kääntyä A:lle eikä mennä uudestaan putkeen. Oma liike olisi ehkä pelastanut jotain, ehkä ei, ehkä koira meni ulkomuistista, ehkä ei, ehkä olin hitusen myöhässä johtuen siitä, että päällejuoksussa koira ajautui kaarteessa niin pitkälle, että joutui ihan jälkimmäisen siivekkeen viereen. Toisella radalla sitten tulikin taas se kovin motivaationtappaja - eka rima alas. Yritin kuitenkin vääntää jotain, kunnes homma hajosi totaalisesti, kun takaosassa toisella kerralla olisi kulmaesteelle vielä pitänyt järjestää takaakierto. Jälkikäteen tosin keksin, että olisi pitänyt reilusti ekan esteen siiveke kierrättää eikä lainkaan yrittää työntää esteiden välistä tai vaihtoehtoisesti toisen hypyn kauemman siivekkeen kautta jolla olisi saanut ostettua vähän etumatkaa loppuun. Tuloksellisesti siis 2 hyllyä, mutta tärkeintä oli, että nautittiin joka sekunnista!

Ella pääsi myös kisaamaan ATT:n toukokuun kisoihin. Ei mitään kummaa siinäkään, eka radalta yliaikanolla, toiselta radalta nolla ja 3. sija ja kolmannelta radalta keppivirhe, josta johtuen myös yliaikaa, mutta meillä oli kummallakin kivaa ja se on tärkeintä! Mielenkiintoista sääntötulkintojen kannalta oli keskimmäisellä radalla ollut okserin sijoittelu, jossa okserille tultiin suoraan sivusta ja  jatkettiin suoraan sivulle, eli putkesta 3 koira takaakiertoon, suoristustilaa ei juuri ollut puomin pään sijoittelusta johtuen ja siitä jatko kuvassa oikealla olevaan putkeen 5. Oma ohjaukseni oli twist, jota en ollut koskaan koittanut okserilla enkä toivottavasti joudu koskaan koittamaan. Eli kokeillaan tämmöstä ja katotaan mitä tapahtuu. Oma koira selvisi ilman kolisteluja, monien koirat ei. Niin, ja se serti jäi tällä kertaa 0,13 sekunnin päähän.

Kiinnostavan tästä tekee se, että suomalaisten agilitysääntöjen sanamuoto on:

"Okseri, rengas, suora sarjaeste ja pituushyppy tulee sijoittaa niin,että edelliseltä esteeltä on mahdollisuus hakeutua suoraan lähestymislinjaan."

 Yleinen tulkinta on tähän asti ollut, että sen tarkoitus on sama kuin englanninkielisen FCI:n säännön:

"The spread jump, tyre and long jump must always be set up for a straight approach from the previous obstacle."

Luultavimmin säännössä on yritetty ottaa huomioon koirien luonnollisia linjoja ja sitä, että käännöksestä voidaan tulla kyseisille esteille, mutta ilmeisesti kyseisen tuomarin tulkinta oli, että "mahdollisuus hakeutua" tarkoittaa, että on teoreettinen mahdollisuus ja asia on ohjaajan vastuulla. Jos teoreettinen mahdollisuus riittää ja ei haluta olla FCI:n säännön hengen mukaisia, niin kyseinen kohta on käytännössä merkityksetön ja tulisi mielestäni poistaa kokonaan seuraavista säännöistä. Lähetin Agilityliittoon kyselyn aiheesta. Vastauksena tuli, että asia otetaan esiin sääntöuudistusta tekevän työryhmän kanssa ja tuomarikoulutuksissa. Pyynnöstä huolimatta en kuitenkaan saanut vastausta enkä lupausta vastauksesta, että kumpi tulkinta on oikea. Enkä edes tietoa mikä instanssi Suomessa antaa virallisia sääntötulkintoja, jos ei lajiliitto! Ilmeisesti kaikesta sääntötyöstä huolimatta agility on kuitenkin laji, jossa paikan päällä oleva tuomari tekee virallisen sääntötulkinnan ja piste. Säännötkin tuntuvat joiltain kohdin esimerkiksi esteiden suoritusetäisyyksien osalta muutenkin olevan varsin viitteelliset ja ilmeisesti vain niitä sääntöjä pitää noudattaa, mitkä milloinkin miellyttää ja tuomarit voivat tehdä omat tulkintansa. Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että lajiliiton yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi pitää huolta siitä, että lajia harrastetaan sääntöjen mukaan ja että sääntötulkinnat ovat sekä tuomareiden, kilpailijoiden että kouluttajien tiedossa!