Hyvinkäällä kisaamassa - 2 nopeinta aikaa, 1 nolla, lähtöongelmia

Lähdettiin siis aikaisin aamulla Auliksen kanssa kohti Hyvinkäätä, jossa 2 virallista agilitystarttia ja toinen virallinen kisapäivämme. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja tällä kertaa Aulis kevythäkissä sisällä, kun pakkasta oli -16 astetta pihalla niin ei viitsinyt pitää autossakaan. Aulis oli tällä kertaa jotenkin levottomampi kuin normaalisti ja vähän jännitti että miten kaiken suhteen käy. Hyvissä ajoin oleminen tosin tarkoitti, että ehdittiin käydä lämppäesteillä ottamassa vähän lähtöjä ym. Nyt on hiukan hakusessa tämä sopiva virittely. Virettähän ei tarvi nostaa, kun tämän koiran kanssa ei koskaan tarvi neuvotella että viitsitäänkö tänään tehdä vaan ennemminkin olisi tarpeellista saada vähän ylimääräisiä höyryjä pois.

Ensimmäinen rata oli Anne Viitasen tuomitsema agilityrata, joka vaikutti meille ihan mahdolliselta, joskin jouduin jättämään koiran kahden esteen taakse lähdössä. Tässä sitten tuli tämä meidän nykyinen lähtöongelma, eli koira laittaa itsensä maahan, jolloin ensimmäisen riman hyppääminen on vaikeaa. Epäilen, että tämä johtuu siitä että treeneissä ylihöyryämisestä on käsketty maahan rauhoittumaan ja nyt se ilmeisesti tuomitsee itsensä jäähtymään. Sieltä kahden esteen takaa en sitten lähtenyt takaisin nostamaan istumaan kun mitään takeita ei olisi ollut, että se olisi silloinkaan pysynyt vaan otin riskin ja kutsuin ja sieltähän se ensimmäinen rima tuli. Muuten rata meni ihan sujuvasti ja kepeille avokulmaa hiukan pukkasin, kun avokulmissa on tällä hetkellä murheena että on kovin kiire ja sieltä tulee herkästi toinen väli. Muurilla tuli myös pieni työtapaturma ja palikat alas. Tuloksena 10, mutta kisan nopein aika. Sijoitusta en kisapaikalla katsonut, mutta sillä nyt ei näissä muissa kuin nollissa ole väliäkään.

Toinen rata oli Kari Jalosen käsialaa oleva hyppyrata, jossa oli muutamia melko haasteellisia kohtia. Lopussa olin tutustumisessa vähän haaveillut päällejuoksusta viimeiselle esteelle käännyttäessä, mutta katsottuani hetken rataa totesin että ei mitään jakoja ja vaihdoin takaaleikkaukseen. Lähdössä painui taas maahan, mutta ensimmäisen esteen kohdilta kehtasin vielä käydä nostamassa pystyyn ja vielä kehua istumisesta ennen kuin päästin radalle. Loppuradasta ei kauheasti kerrottavaa, se meni sellaisessa adrenaliinihuurussa ja puolet ajasta en ollut ollenkaan varma että onko koira siellä mun kanssa vai meneekö se vaan vahingossa koko ajan oikeille esteille. Maaliin tultiin ainoana 30 sekunnin alittajana ja siis nolla tuli ja voitto.



Kontaktit oli tänään jees ja puomillakin on nyt jatkanut hyvin päätyyn pitämäni kuurin jälkeen. Lähtöongelma on muuttunut nyt toiseen suuntaan kun aikaisemmin meinasi nousta ylös, nyt painuu maahan, eli lähtöjä edelleen. Lämppäesteillä totesin myös, että keppien avokulmatreenejä tarvitaan kovasti vaikka nyt olikin mahdollista vähän auttaa koiraa radan siitä kummemmin kärsimättä.

Odotan myös mielenkiinnolla tuliko meistä jotain näyttäviä toimintakuvia, kun Jukka Pätynen oli kameransa kanssa paikalla. Seuraavat kisat onkin sitten kotikentällä ATT:llä 30.1.