Viimeinen viikko on pääasiassa laiskoteltu. Tai no jotain pientä kodinhoitohuonetokoa on otettu ja kertaalleen ehdin eilen käydä viimeistelemässä ennen huomisia kisoja. Olisin halunnut starttiharjoittelua erityisesti ottaa enemmänkin, nyt meinasivat vähän vuotaa, mutta toisaalta työmoraali on aina myös tarpeettomankin kova tuolla eläimellä kun on niin paljon ollut tekemättä mitään. Jos nyt jotain selityksiä kaipaa, niin ulkona on ollut sitten niin liukasta että käveleminenkin on hengenvaarallista. Siis sen lisäksi, että omistaja on laiska.
Agilityn osalta siis viimeistelytreeneissä pääteemana oli startit. Taas kerran törmään siihen, että oikoteitä ei koiraharrastuksissa ole vaikka välillä siltä tuntuisi. Nyt toimivat hyvin yhden esteen takaa, mutta kun matkaa pidennetään niin meinaa alkaa vuotaa kun olisi vielä kovempi kiire pois lähdöstä. Kontaktit ja kepit oli ihan superit, joskaan ei otettu mitään vaikeita kulmia ja havainto tuli taas tehtyä, että kerran havaitut kepit imee ja kovaa niinkuin huomattiin ekoissa virallisissa kisoissakin. Puomilla ja keinulla myös kun ollaan treeneissä keskitytty siihen, että poistutaan aina suoraan eteenpäin toistaiseksi on hyvin hakeutunut päähän eikä pudottaudu sivusta. Tähän pitää myös jossain vaiheessa panostaa. Hypyt ja käännökset toimii ja pituuskin oli tuoreena mielessä.
Periaatteessa siis ihan rauhallisin mielin lähden huomenna Hyvinkäälle kokeilemaan sen toisen Tampereen seudun tuomarikaksikon, kun en halunnut lähteä Lempäälään ottamaan revanssia Huittisista. Koira periaatteessa osaa kaiken tarpeellisen, mutta lipsuu ajoittain kovin helposti käsistä, eli lähdetään tekemään vaan rataa ja katotaan mitä tapahtuu. Se on kyllä opittu myös treeniolosuhteissa, että varmistelusta tai sen yrittämisestä ei kyllä tuon kanssa seuraa mitään hyvää, mikä on toisaalta hyväkin. Toivottavasti löytyy sama mielentila huomenna kuin ekoissa kisoissa, että luottavaisin mielin tekemään rataa ja uskon että koira osaa sen mitä sille on opetettu.
Tokossa ollaan edelleen rakennettu noutoa. Nyt se nostaa ja pitää myös metallikapulaa. Nyt kun en pystynytkään rakentamaan hommaa takaperin niin kuin Ellan kanssa, niin seuraavaksi pitäisi alkaa rakentaa luovutusta, mikä varmaan sitten vie toisen vuoden. Olen vähän edelleen kahden vaiheilla että luovutetaanko sivulle vai eteen. Jos tietäisin harrastavani vain tokoa, sanoisin itsekin ehdottomasti että sivulle, mutta kun nuo PK-oikeudet on ja vähän kiinnostaisi sitäkin puolta kokeilla, niin toisaalta olen ehkä kallistumassa lievästi eteen luovutukseen.
Temppupuolella alkaa pikkuhiljaa molemmin päin sujua ristikkäisten jalkojen nostaminen. Nää on vähän tälläisiä juttuja mulla, että motivaatiota ei löydy samalla tavalla kuin noiden kilpailulajien juttujen opettamiseen niin jäävät aina välillä pitkiksikin ajoiksi unholaan ja olen vähän huono keksimäänkin että mitä opettaisi.
Mutta nyt vähän lepoa, se on aamusta ennen kukonlaulaua ja sianpieremää lähtö Hyvinkäätä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti