Tänään käytiin ottamassa lisää starttitreeniä. Tai siis se oli pääasiallinen teema. Lisäksi tämän perään pieniä radanpätkiä, että lähtötreenistä saa jotenkin merkityksellistä ja koiran kuumumaan. Matkalla vielä harkitsin, että ottaisiko lisäteemaksi keppien sisäänmenot vaikeista kulmista vai persjätöt keinulla, kun en pitänyt Hyvinkäällä keinun jälkeen tekemääni valssia ihan optimaalisena ratkaisuna siihen tilanteeseen. En kuitenkaan siellä lähtenyt kokeilemaan mitään uutta kun keinulla en ollut koskaan persjättöä tämän koiran kanssa tehnyt, vaan mentiin niillä työkaluilla mitä silloin oli käytettävissä. Nähtyäni miten esteet kentällä sattuu olemaan, päädyin persjättöön keinulla.
Lähdöistä hyvää raportoitavaa. Ei edes harkinnut pyrri kertaakaan nousemista tänään vain siitä, että avaan suuni ja sanon jotain. Yhden kerran nytkähti ihan minimaalisesti. Ja ei voi olla kuin tyytyväinen, kun homma toimi, vaikka koira oli osassa jätöistä todella kuuma. Ynisi jätettäessä ja kun käännyin, oli siellä lähtökuopissa kyyristyneenä niin että kyynerpäät on jossain selkärangan tasalla, mutta kun sanoin "hieno istu" niin korjasikin istuma-asentoa paremmaksi. Varsinaista varastamisongelmaahan meillä ei ole ollutkaan, mutta jossain vaiheessa tuo alkoi ennakoida lähtölupaa ("hyppy") niin, että virittyi ja nousi tai otti yhden ponnistuksen eteenpäin siitä että vastaanottopaikassa avasin suuni ja aioin sanoa jotain. Nyt on siis vain opiskeltu, että saatan sanoa jotain muutakin ja tämä on tehnyt lähdöistä huomattavasti rennompia kun koira ei ole ihan viulunkielenä siellä odottamassa että "kohta se sanoo jotain ja sit mä juoksen ja huudan". Tämä tuntui ekoissa kisoissa vaan olevan se eniten stressiä aiheuttanut juttu mulla. Radoilla tulee tietty kohtia, joista ei ole työkaluja selvitä, mutta haluan että perusasiat kuten lähtö ja estesuoritukset on kunnossa, että voi sitten keskittyä siihen radan tekemiseen eikä tarvi stressata turhia asioita.
Lisäksi radan pätkällä otettiin keinulla persjättöjä. Ensimmäinen tuli läpi niinkuin puomilla tai A:llakin aikanaan (en muista kummalla tein ensin, toisella ei tullut koskaan läpi). Tajusin tosin hetkeä myöhemmin, että olin niin kovasti keskittynyt omaan linjaani, että unohdin kokonaan sanoa, että se kosketus siihen piti tehdä. Ja kyllä, meillä on pysähdyskäsky ja se on tietoinen valinta. Tästä eteenpäin ei mitään ongelmaa.
Nyt alkaa tuntua perusasiat hyvältä, kunhan ne vaan kestää myös kisoissa ja maltan kisata niin kuin treenaan. Ekojen kisojen perusteella tämä tuntuisi olevan helpompaa kuin Ellan kanssa kun radan aikana ei ehdi ajatella mitään ja luotto koiran osaamiseen on hyvä nyt kun olen alusta asti toteuttanut omaa visiota ja tehnyt oman näköistä koiraa ja on ollut jo ennen pennun tuloa visio tietyistä asioista. Jotkut asiat tietty vaatii vielä hiomista, mutta aikaa on ja koira on kuitenkin valmiimpi jo kisauraa aloittaessa kuin Ella oli kolmosiin siirtyessä - saati sitten ensimmäisissä kisoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti