Koitti vihdoin se päivä, kun Aulis pääsi starttaamaan ensimmäiseen viralliseen agilitykilpailuunsa. Valmistautumiseksi yöllä stressattiin ilotulituksia ja sitten herättiin puoli kuudelta ja 6:45 lähdettiin lumisateessa ajelemaan kohti Hyvinkäätä. Matka oli vähän raskas, kun pölyävältä lumelta ei aina meinannut nähdä missä tie menee, mutta perillä kuitenkin oltiin hyvissä ajoin hieman ennen yhdeksää. Paikalla ollut saman seuran edustaja suostui pitelemään videokameraa, joten yksi stressin aihe vähemmän. Mitattavaksi tungettiin ennen medejä, jotta sitä ei sitten tarvi stressata juuri ennen omaa starttia ja kyllä siitä maksi tuli Huittisen Harrin hyvin tarkoissa mittauksissa. Lämppäesteillä käytiin ottamassa pari lähtöharjoitusta vielä ja sitten alettiinkin odotella maksien alkua.
Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Anne Huittinen. Rata oli tosi mukavan oloinen. Siinä oli ohjattavaa, mutta se ei kuitenkaan ollut liian helppo, vaan juuri sopiva ykkösen rata. Lähdössä uskalsin kerran kehaista ja ei edes nytkähtänyt, puomin kontaktille meni hyvin alas asti, joten suurimmat stressin aiheet ohitettiin heti alkuradasta. Keppien jälkeisen putken jälkeen koira ehti vähän kaartaa mua kohti, jonka takia en sitten ollut ollenkaan varma että irtoaako se taaimmaiselle hypylle ja seuraavalta hypyltä kääntö sitä seuraavalle oli myöhässä ja siinä välissä koira ehti kirmata keppejä kohti sen verran, että kävi kääntymässä ekasta keppivälistä ja tästä hylly. Tuomarikin starttien välissä kävi kehaisemassa, että hieno koira ja kovasti harmitti tämä hylly antaa. Lupasi vielä että ei me kauan ykkösissä tulla olemaan.
Toisella radalla tuomarina oli sitten Harri Huittinen ja kuten olin ennustanut, radalla ol myös se pöytä. Harri kun tuntuu tykkäävän esitellä sitä hienoa piippariaan. Hupaisaa oli kuitenkin kuunnella taas radan reunalla ne samat mutinat mitkä tulevat joka kerta kun pöytä radalle ilmaantuu. Se nyt vaan on sääntökirjassa oleva este eikä suurimmalle osalle edes kovin vaikea opettaa, niin se nyt vaan pitää hyväksyä. Tarkoituksena oli minien radan katsomisen jälkeen jättää koira keinulle ja ottaa etumatkaa putkelle ja tehdä valssi putken jälkeen, mutta suunnitelma meni uusiksi, kun makseille vaihdettiinkin keinu ja pussi niin, että keinu oli kakkonen ja pussi kolmonen. Jouduin vaihtamaan suunnitelman poispäinkäännökseksi takaosassa, mikä meni sitten mönkään kun koira ei kääntynyt odotetun tiukasti putkesta ulos vaan piti sitten katsoa että tulee siihen putken jälkeiselle hypylle. Oma sijoittuminen olikin sitten jo ihan pielessä ja samoin ajoitus, joten siellä sitten tuli suoritettua ylimääräinen hyppy ja siitä hylly. Olin tutustumisessa päättänyt tehdä muurille valssin ja sen myös toteutin. Ei siitä ihan kaunis tullut, mutta päätös piti kuitenkin. Pöytäharjoittelu ei ollut mennyt tuohon riittävän hyvin perille, vaan pituudelta kun tullaan kovaa ja matalana, niin juoksi sitten saman tien pöydän alta ensin.
Tulosmielessä siis kaksi hyllyä, mutta oikein hyvä mieli. Koira teki kutakuinkin sitä mitä on opetettu (pöytää lukuunottamatta). Sain myös itseni psyykattua melko hyvin uskomaan koiraan ja ohjaamaan sitä niin kuin treeneissäkin ilman tarpeettomia varmisteluja. Tämän perusteella nyt sitten aletaankin katsomaan seuraavaa kisaa kohti, kun ei löytynyt mitään erityisen hyvää syytä olla kisaamattakaan. Hieno kisauran aloitus, vaikka pienten juttujen takia nollia ei tullutkaan, mutta tää taitaa olla kaikista urheilulajeista se, missä täydellinen suoritus ja hylätty suoritus on kaikkein lähimpänä toisiaan. Hyvä mieli jäi näistä kisoista, tältä sen pitääkin tuntua tuloksista riippumatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti