Ella 10v!

Tämähän on sen arvoinen tapahtuma, että siitä täytyy kirjoittaa blogiin. Puudelimummo Ella täyttää tänään 10 vuotta. Tästä ollaan eletty lähes jokainen päivä terveenä ja toivottavasti vielä on vuosia edessä.

Ella lähdössä verijäljelle Loviisassa 17.6.2012
Kuva: Milena Nevanto

Paljon on tehty ja nähty. FI MVA, FI TVA, moninkertainen rotumestari TOKOssa, 2 kertaa TOKO SM-finaalissa (sijat 18. ja 14. muistaakseni, jälkimmäisessä ensimmäisen päivän jälkeen 7. sijalla), AVO-luokan voitto Kuopion TOKO SM:issä vuonna 2005, TOKO piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI  piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI piirimestaruuspronssia yksilöissä, Torniossa 2009 AGI SM 16. sija, Suomea edustamassa IMCA:ssa Unkarissa ja Sveitsissä 2009 ja 2010, PAWC Ryhmä 3 voitto Hollannissa 2011.

Ja on muitakin lajeja harrastettu. Verijälkeä, ratajuoksua (maastojuoksuun ei ole tarjoutunut mahdollisuutta), tietysti lenkkeilyä, uintia, mustikoiden syömistä, sienien etsintää. Ella on myös erinomainen sylikoira, korvanpesijä ja poliisi ja pehmein metodein taivuttaa ihmiset (erityisesti täti-ihmiset) tahtoonsa.

Ella metsälenkillä tursoturpana omana itsenään ja omassa elementissään 6.5.2012

Mutta ennen tuota kaikkea tärkeimpänä Ella on pienestä koostaan huolimatta suuri persoona ja Koira Isolla Koolla ja suuri koira pienessä paketissa ja kaikki muutkin klisheet. Oikeasti.

PAWC - kotiinpaluu ja jälkitunnelmat

"Oi maamme Suomi synnyinmaa"
(kovaa ja korkealta)

Pari päivää on nyt jo oltu kotona ja pari yötä maksettu matkalta univelkoja ja nukuttu väsymystä pois. Tässä vaiheessa haluan vielä kerran kiittää koko joukkuetta loistavasta hengestä ja loistavista suorituksista. Kiitos Anne, Henna, Liisa, Johanna, Marika, Mimmi, Petteri, Sanna ja Tiina sekä tietysti myös kepot ja ketyt Reijo, Pekka ja Jantsu. Ja siitä, että suomalainenkin osaa tarvittaessa heittäytyä emmekä palkintojenjaossa jääneet kakkosiksi kansallislaulun volyymissä kuin ehkä italialle ja se sanoo paljon ainakin niille, jotka ovat joskus kuulleet italialaisten juhlivan.

Näkymä hotellin ikkunasta

Palkintojenjaon jälkeen vetäydyttiin kukin tahoillemme syömään ja takki oli niin tyhjä, ettei paljon enää jaksanutkaan. Vieläkään en oikein ole hahmottanut, että mitä oikeastaan tapahtui. Välillä huvittaa ajatus, että nimenomaan Ella voitti yhteistulokset, vaikka ei ollut lähelläkään yhdenkään yksittäisen radan voittoa. Välillä mielen valtaa liikutus siitä, että Ella mahdollisti tämän kokemuksen minulle. Aulis oli lähtiessä se koira, jolla oli potentiaalia voittaa jokainen rata ja näin on edelleenkin. PAWC:n yhteistulos lasketaan kuitenkin kolmen radan yhteistuloksesta ja Ella teki osallistujista parhaat suoritukset tehden ainoana koirakkona ryhmässä 3 kaikilla radoilla 0-tuloksen. Ella oli siis paras ja voittaja.

Lajinahan agility on herkkä ja fraasi "nopein nollatulos voittaa" on toisaalta tiivistettävissä myös siihen, että vähiten epäonnistuva koira(kko) voittaa. Ella ei ollut kisan nopein koira, mutta radalla ei tehty yhtäkään virhettä, joten yhteistuloksissa se oli se nopein nolla. En mä silti oikein ole tajunnut vieläkään koko asiaa. Harkinnassa oli myös, että olisiko tämä viimeinen tällainen reissu Ellan kanssa ja osa-aikaeläke laajenisi, mutta jos koira pysyy terveenä, niin eiköhän se ole ensi vuonna Ellankin lähdettävä Belgiaan hallitsevana mestarina.

Aulis vilautti hyppyradalla potentiaaliaan ja jokainen yksittäinen rata olisi sillä ollut voitettavissa, mutta sorruimme pieniin virheisiin joiden takia kahdella jälkimmäisellä radalla hylätyt tulokset. Hyppyradalla ainoa koira joka teki Aulista paremman ajan (0,9s marginaalilla) oli Ryhmässä 4 kilpaillut italialainen iso bordercollie, joka veteraanina juoksi radan 35cm rimoilla joutumatta kertaakaan oikeastaan hyppäämään ja tekemättä radalla mitään ylimääräistä.

Kuljetus

Maanantaiaamu aloitettiin pakkaamisella, hotelliaamiaisella ja koirien ulkoilutuksella ja sitten otettiinkin suunta kohti Brysseliä. Tällä kertaa varattiin aikaa reilusti ruuhkien varalta, niin ei niitä tietenkään ollut. Yritimme vielä ajaa kiertotietä ja koukkasimme Rotterdamin kautta. Lopulta päädyimme tappamaan pariksi tunniksi aikaa koirien kanssa Provinciaal Recreatiedomein De Schorre -puistoon Boomissa Brysselin lähellä. Kengät ja housunlahkeet vähän likaantuivat, kun puiston pääasiallinen rakennusmateriaali tuntui olevan muta, mutta koirat saivat kunnon lenkin.

Matkustajat

Tämän jälkeen heitinkin jo Johannan ja koirat Brysselin lentokentälle ja kävin parin kilometrin päässä palauttamassa vuokra-auton. Kentällä hankittiin pikkupurtavaa ja kahvia (kiitos, Starbucks) ja odoteltiin että päästään kirjautumaan lennolle. Check-inissä oli sama ongelma kuin lähtiessä, kun Blue1/SAS:n järjestelmä ei oikein tue sitä, että matkustajalla on koira sekä matkustamossa, että ruumassa, mutta hommasta selvittiin kyllä.

Itse lento lähti ajallaan ja sujui hyvin. Ainoa hieman huolta aiheuttanut tilanne oli, että noin 1,5 tuntia ennen Helsinkiin laskeutumista sytytettiin turvavyövalot joidenkin tuulten takia edellä lentäneiden koneiden raportoitua kovista turbulensseista. Tämä ei mitenkään ole hauska ajatus kun on koira ruumassa. Kyllähän sitä itse roikkuu vaikka turvavöissä, mutta koirien kannalta suhteellisen tasaiset lennot olisi kivoja. Huoli oli kuitenkin turha ja ei ollut sen kummempaa kuin autolla soratiellä ajaminen.

Helsingin päässä purkaminen oli nopeaa ja Aulis ehti matkatavarahihnan viereen ennen kuin itse ehdin sinne ja ilmeisimmin kaikki oli sujunut oikein hyvin taas kerran, kun koira oli ihan normaali oma itsensä kun otin sen boksista tervehtimään. Sekä lentoyhtiön että kenttätyöntekijöiden keskuudessa aiheutti myös kovasti mielenkiintoa tämä koiramäärä kumpaankin suuntaan ja kun siinä juttelin koirista Auliksen tuoneen henkilön kanssa, niin kutsuttiinpa työtoveritkin katsomaan Ellaa kun "meillä on täällä maailmanmestari".

Kotiin päästiin noin 2 aikoihin yöllä ja seuraavana aamuna 8:lta aloitettiin arkeen sopeutuminen töiden parissa ja illalla Auliksen kanssa treeneihin. Joutuihan sitä kaupan kautta käymään ja tarjoamaan limpparia ja pullaa ihmisille vaikka Ellan kanssa en pitkiin aikoihin olekaan missään ryhmässä treenannut. Eilen käytiin myös Auliksen kanssa katselemassa TSAU:lla epiksiä ja omalla hallilla Rauno Virran koulutusta ja Ella pääsi vähän hupailemaan esteille.

Haluan myös muistaessani kiittää kaikkia onnitteluista. Toivottavasti ensi vuonna on lisää aihetta kun lähdetään koko poppoo Belgiaan samoissa merkeissä! Pokaalista ei valitettavasti vielä edes kuvaa, se sijaitsee tällä hetkellä Joensuussa, mutta toivottavasti poika tulee kotiin piakkoin. Kiitokset vielä myös Suomen Agilityliitolle.

PAWC päivä 4 - viimeiset radat ja päättäjäiset

Päivän aloitti IMCA minien joukkueagilityrata. Mimmi ja Riesa tekivät 5:n, Johanna ja Lumi hylkääntyivät, Tiina ja Etta samoin, Sanna ja Perro samoin. Marika ja Tiita sen sijaan tekivät 0:n 6:nnelta sijalta ja sitten alettiin jännittää loppuja. Seuraava suorittaja 5, kaksi seuraavaa italialaista keppikielto, Marika oli palkintopallilla!

Marika ja Tiita minien 3.

PAWC:ssä Auliksen kanssa hyllytettiin, kun puomin edessä oli A tyrkyllä, mistä piti lähteä pussille ja Aulis kävi potkaisemassa A:sta vauhtia. Kahdella hyllyllä Aulikselle ei sijoitusta.

Anne ja Miro tekivät komean nollan ja hetkeä myöhemmin Anne teki nollan myös Roopen kanssa. Päivän radalla sijoitukset Mirolle 1. ja Roopelle 2. Yhteistuloksissa Anne PAWC ryhmän 6 kakkonen Miron kanssa!

Anne ja Miro PAWC 6-ryhmän 2.

Henna ja Shanti tekivät myös hienon nollan, jonka jälkeen aloitettiin taas jännittäminen, kun lähtötilanteessa olivat 4. sijalla. Lopulta päivän radalta 2. sija ja yhteistuloksissa nousu 4-ryhmän kakkoseksi.

Henna ja Shanti PAWC 4-ryhmän 2.

Liisa ja Kelmi tekivät myös nollan ja yhden hylkäyksen kanssa sijoitus 10. 3-ryhmässä.

Toiseksi viimeisenä suorittajana PAWC:ssä Ella. Radalle lähdettiin niin, että tiesin että puhtaalla radalla pidettäisiin 3. sija, jolta lähdettiin. Tässä vaiheessa en tiennyt koko tilannetta. Väänsimme puhtaan radan, ei nopeaa, mutta puhdas kuitenkin. Maalin jälkeen koiraa palkatessa vilkaisin taululle ja yhteistuloksissa Ella sijalla 1! Tätä en kyllä ihan nopeasti käsittänyt. Olin varma, että Martin Hostettler Benin ja Figaron kanssa olisivat jatkaneet 0-putkeaan, mutta kumpikin olikin saanut vitosen radalta. Ellalle siis koko kisassa ainoana 3 nollaa ja PAWC 3-ryhmän voitto!

Vellu ja Ella PAWC 3-ryhmän 1.

Jälkitunnelmina täytyy sanoa, että kyllä maammelaulu on hieno kuulla ykköspallilla seisten. Ja täytyy vielä erikseen kiittää, että ei tarvinnut edes tyytyä järjestäjillä olleeseen instrumentaaliin, vaan muu Suomen joukkue lauloi niin että Italiakin jäi ehkä kakkoseksi kansallislaulun laulamisen volyymissa. Ja se on jotain se.

PAWC 2011 Suomen joukkue

PAWC-joukkueen saldoksi siis Vellulle ja Aulikselle hyppyradan voitto, Ellalle kokonaiskilpailun voitto. Hennalle ja Shantille toisen agilityradan kakkossija ja kokonaiskilpailun kakkossija. Annelle ja Roopelle hyppyradan 3. sija, 2. agilityradan 2. sija ja kokonaiskilpailun 4. sija ja Mirolle kummankin hyppyradan voitto ja kokonaiskilpailun 2. sija. Yhteensä palkintopallilla siis suomalaisia PAWC kisaajia 10 kertaa ja kokonaiskilpailussa jokaisessa ryhmässä jossa osallistujia palkintosijoilla!

Henna ja Liisa ovat jo kotimatkalla luultavasti yöpymässä tätä kirjoittaessa jossain Saksassa, loput lähtevät huomenna takaisin kohti Suomea lentäen. Seuraava kirjoitus tähän blogiin tulee siis Suomesta.

Ensi vuonna näihin aikoihin kisataan samoissa merkeissä Belgiassa.

PAWC päivä 3 - ensimmäinen agilityrata ja minien IMCA-joukkue

Eilinen päätettiin gaalaillalliseen, joka oli barbequejuhla hotelli Erican pihalla. Ruoka oli erittäin hyvää. Paikalta poistuttiin tietysti ajoissa, että kaikki on aamulla kykeneviä kuskaamaan koiriaan radalla.

Gaalaillallisella. Valomaalauksesta vastasi Sanna.

Tämän päivän urakoinnin Suomen puolesta aloitti IMCA minijoukkue joukkuehyppyradalla. Radalla nollakoirana Sanna Paasivirta ja Perro. Marika Nuikka ja Tiita aloittivat urakan nollalla. Mimmi Räsäselle ja Riesalle valitettava HYL, Tiina Kovalainen ja Etta 5, Johanna Mäkynen ja Lumi kielto ja yliaikaa tuloksella 12,60. Suomen joukkueen sijoitus tällä tuloksella 6.

PAWC:n jälkeen iltapäivällä joukkue urakoi vielä agilityradan, josta Marika ja Tiita 0, Mimmi ja Riesa HYL, Tiina ja Etta 10 ja Johanna ja Lumi 0. Agilityradalla joukkueen sijoitus 4., mutta yhteistuloksissa tämä ei riittänyt nostamaan sijoitusta, vaan Suomen joukkueen sijoitukseksi jäi 6.

Vellu ja Aulis

PAWC:ssä oltiin taas Auliksen kanssa ensimmäiset radalla. Rata oli ihan suoritettavissa, mutta radan takaosassa jouduin hieman pukkaamaan koiraa esteelle ja se luki sen takaaleikkaukseksi, pyörähti ympäri ja hyppäsi saman esteen takaisin, mistä HYL, mutta muuten erinomainen rata. Taas tuli todistettua, että laji on tosi herkkä. Hylkäyksen myötä Auliksen kokonaiskilpailusijoitus putosi ilmeisesti kuudenneksi tässä vaiheessa. Ellan kanssa sen sijaan puhdas rata ja 5. sija agilityradalta ja kahden startin jälkeen kokonaiskilpailussa 3. sija 3-ryhmässä.

Anne ja Miro

Anne Juntunen ja Miro, jotka hyllyttivät eilen tekivät tänään huikean nollan ottivat agilityradan voiton 6-ryhmässä! Tänään Anne valitettavasti hylkääntyi Roopen kanssa koiran hypättyä yhden hypyn takaisin päin. Sijoitukset kokonaiskilpailussa tässä vaiheessa Miro 3. ja Roope 4.

Liisa Kotisalo ja Kelmi valitettavasti hylkääntyivät, kun Kelmi suoritti puomin jälkeiseltä käännökseltä puomin takaisin päin.

Henna ja Shanti

Päivän onnistuja oli Henna Palmunen, joka teki molempien koirien kanssa nollat. Laskujemme mukaan Henna ja Shanti ovat 4-ryhmän kokonaiskilpailussa tässä vaiheessa 4. sijalla.

Anne ja Miro ensimmäisen agilityradan voittajat 6-ryhmässä

Palkintojenjaossa siis Anne toista kertaa palkintopallilla, mutta tällä kertaa eri koiran kanssa.

Huomenna vuorossa on vielä PAWC:n toinen agilityrata ja minien yksilöagilityrata.

PAWC päivä 2 - hyppyrata ja hienoja tuloksia

Tänään lähdettiin pian aamiaisen jälkeen hallille ensin katsomaan maksien yksilöhyppäriä. PAWC juhlavuonna haluttiin kerätä kaikki PAWC-kisaajat kuvattavaksi ja 10-vuotisjuhlan kunniaksi kaikki kisaajat saivat kirjan, jossa on kaikki PAWC:ssä ikinä kisanneet, mukaanlukien tämä vuosi. Sitten olikin vuorossa PAWC hyppyrata.

Rata oli ihan haastava ja tutustuessa aiheutti paikoin päänvaivaa. Sain molemmille koirille aikaiseksi suunnitelman, minkä kaikin puolin pitäisi toimia. 

Aulis

Aulis oli vuorossa 11. koirakkona maksien aloittaessa kisan. Mietin nelosestettä pitkään että menenkö kolmosputken toiselle puolelle vai käännänkö sylkkärillä ja lopulta päädyin sylkkäriin putken jälkeen, kun se tuntui luonnollisemmalta ja sisälsi vähemmän riskejä meillä. Vedettiin kyllä kaikin puolin melko huikean hieno rata vaikka itse sanonkin. Pieni blackout tuli toisen putken jälkeen mutta ehdin takaisin kartalle ennen kuin koira oli ulkona putkesta. Renkaan jälkeen vähän kiirehdin ja koira meinasi kääntyä takaaleikkauksella liiankin tiukasti, mutta onneksi irtosi huonosta ohjauksesta huolimatta pituudelle. Ja nollalla maaliin, missä vaiheessa tiesin melkein että ei ainakaan moni koira tule menemään ohi.

Ella

Ellan kanssa ei sen kummallisempia tavoitteita ollut, mutta tiesin että pitäisi pystyä tekemään puhdas rata. Muuten sama suunnitelma kuin Auliksella ja toistin pituudelle ohjausvirheenkin, mutta onneksi kokeneet koirat paikkailee huonoja ohjaajia. Nollalla maaliin tämäkin rata.

PAWC ryhmä 3 tuloslista hyppyradalta

3-ryhmän kisaajamme ensimmäisen radan tuloksissa Aulis johdossa, Ella 6. ja Liisa ja Kelmi 7. Ei huonompi aloitus Suomen PAWC-joukkueelle, etenkin kun lisäksi Henna ja Shanti 4-ryhmässä 5. ja Anne ja Roope 6-ryhmässä 3! Preetylle ja Mirolle valitettavasti pienestä kiinni -hyllyt.

Palkintopallilla

Suomalaisia siis PAWC:n osalta tänään kahdesti palkintopallilla. Aulis 3-ryhmän kärjessä ja Roope 6-ryhmän kolmosena!

IMCA-joukkue kisasi tänään maksien yksilöhyppyradat, jossa Mirolle 5 kiellosta, minijoukkueelle yksi puhdas nolla erittäin tiukalla ihanneajalla, pari yliaikanollaa, yksi HYL ja Johannalle ja Lumille 5. Sijoituksia en nyt muista, kun luulin pystyväni katsomaan ne tuloksista netistä, mutta nepä eivät näy päivittyneen. Hyvällä mallilla kuitenkin asiat Suomen joukkueella.

Tänään vietetään gaalaa barbequehengessä ja huomenna aamusta jatketaan kisaamista.

PAWC päivä 1 - treenit ja avajaiset

Ensimmäinen yö Nijmegenissä sujui hienosti, koirat oli rauhallisia ja hotellin aamiainen oli oikein hyvä.

Laitumia luontopolun varrella

Päivä aloitettiin koirien kanssa käymällä kunnon lenkillä paikallisella luontopolulla. Hollannissakin on yllättävän isoja ja jyrkkiä mäkiä näköjään. Seuraavaksi jatkettiin turistikierrosta ja käytiin kaupungin läpi kulkevan joen pohjoispuolella katselemassa miltä kaupunki näyttää.

Nijmegen

Tämän jälkeen kello alkoikin olla jo reilusti yli puolen päivän, joten päätimme suunnata kisapaikalle vihdoin. Kisapaikalla alusta oli mielestäni loistava, vaikka jotkut koirat tuntuivatkin lipsuvan. Alustana on keinonurmi, joka itselleni toi aika paljon mieleen Hyvinkään koiraurheilukeskuksen nurmen. Lääkärintarkastus sujui kaikkien osalta hienosti, tosin alkuperäiseen suunnitelmaan muutosta sen verran, että matolääkkeet annetaan vasta lauantaina samalla kun Englannin joukkueellekin, joilla lääkitys pitää olla annettu 24-48h ennen maahantuloa.

Kisapaikka. Suomalaiset odottelevat treenivuoroaan.

Itse treenit menivät omalta osaltani kaikin puolin hyvin. Muutamille tuntui aiheuttavan päänvaivaa omituisen näköinen rengas. Itse rengas oli todella paksu ja pelastusrengasmainen ja hajoava. Sähköiset kontaktit on myös käytössä, mutta tänä vuonna piippaus on poistettu käytöstä ja tieto anturilta tulee tuomarilla olevalla värisevällä laitteella, jolloin tuomari voi tehdä rauhassa työnsä ja tulkintansa ilman että yleisö tietää mitä mieltä anturit olivat. Omat treenit oli tosi hektiset, kun käytännössä juoksin kummankin koiran kanssa kolme lyhyttä radanpätkää ja loppuaika meni juostessa kentän ja auton väliä koiria vaihdellessa.

Suomen PAWC-joukkue

Treenien jälkeen kerkesi juuri jäähdytellä koirat, käydä syömässä sämpylän ja juosta joukkueenjohtajien kokoukseen Suomen PAWC-joukkuetta edustamaan.

Suomen joukkue

Lopulta illan viimeisenä virallisena ohjelmanumerona oli avajaiset. Ohjelmanumeroina tänä vuonna mm. ankkapaimennusta ja erilaista koiratemppuilua. Susan Rekveld piti avajaisten päätteeksi puheen, jossa kertoi PAWC:n 10-vuotisesta historiasta. Epävirallisena ohjelmanumerona olikin ruuan etsintä ja lopulta päädyimme syömään paikallista kebabia ja pitsaa kun ensin kevyen seikkailun päätteeksi löysimme ylipäätään auki olevan ruokapaikan.

Nyt sitten rentoudutaan ja odotellaan huomenna alkavia varsinaisia kisoja.

PAWC päivä 0 - matka

Aulista lastataan koneeseen

Yöllä 2:30 lähdettiin matkaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla pysähdyttiin Lohjan ABC:lle kahville ja ulkoilemaan vesisateessa. Check-in sujui yllätyksekseni oikein vaivattomasti ja muutenkin lentäminen meni ihan ongelmitta.

Bryssein lentokenttä

Brysselin lentokentällä odoteltiin matkatavarat ja seuraavaksi vuorossa oli auton hankinta. Vuokra-autoksi oli valittu "Renault Megane, Citroen C4 tai vastaava", mutta en ollenkaan vastustanut sitä, että autoksi tulikin Opel, kun kyseessä oli farmari-Astra. Matka-aika navigaattorin ja Google Mapsin mukaan Brysselistä Nijmegeniin oli noin 2 tuntia, mutta todellisuus oli jotain ihan muuta.

Moottoritieliikennettä Eindhovenissa

Antwerpenissä oli moottoritiellä parin rekan onnettomuus, joka aiheutti monen kilometrin ruuhkan. Noin kahden kilometrin matkaan käytettiin puolitoista tuntia. Lopulta päästiin taas jatkamaan matkaa. Etukäteen olin ihmetellyt, että minkähänlaista on ylittää Belgian ja Hollannin raja autolla. No ei paljon minkäänlaista. Huomattavin rajamuodollisuus oli moottoritien varressa oleva iso kyltti, jossa kerrottiin Hollannin yleisnopeusrajoitukset ym. tärkeää tietoa.

Avoautosta tähystystä
moottoritiellä

Tukokset jatkuivat taas Eindhovenin kieppeillä, jossa ruuhkassa ohitettiin varsin tuore onnettomuus kaiteen toisella puolella. Tämä ruuhka johtui tietyöstä ja lopulta kaikki liikenne ensin yhdistettiin yhdelle kaistalle ja sen jälkeen ohjattiin pois moottoritieltä kiertotielle, josta ei ollut mitään hajua miten homma jatkuu, joten ajettiin perstuntumalla suunnilleen määränpäätä kohti kunnes navigaattori lopetti U-käännösten ehdottamisen.

Jotenkin tämä onnistui ja päästiin reitille eikä kilometrejä tullut lisää kuin noin kymmenen. Lopulta vähän neljän jälkeen päädyttiin hotellille. Alkuperäinen spekuloitu ongelma siitä, että miten tapetaan aikaa kunnes kello on 14 että checkinin voi tehdä osoittautui melkoisen turhaksi kun tähän 2 tunnin matkaan upposikin aikaa noin 5 tuntia. Toki tähän mahtui pari pysähdystä syömään ja kahvia juomaan. Vapauttavaa kyllä viimeaikaisten matkailukokemusten jälkeen on ollut se, että ihan oikeasti joka paikassa kaikki puhuvat melko hyvää englantia ja asiat hoituvat!

Hotelli

Hotellikin oli positiivinen yllätys. Pienillä halpishotelleilla on usein tapana olla enemmän tai vähemmän lääviä, vaikka webbisivuilla on siistejä ja näyttäviä kuvia. Täällä oikeasti palvelu oli loistavaa, saatettiin huoneeseen asti, ilmastoinnin käyttöohjeet annettiin selkeällä englannilla, laukutkin luvattiin kantaa. Huone on siisti ja lattiapinta-alaa on enemmän kuin vain sen verran että juuri pääsee kävelemään sänkyjen ympäri. Ja mikä parasta, koirista ei peritä lisähintaa.

Illalla tavattiin hotellin ravintolassa joukkueenjohtajamme Marika perheineen päivällisen merkeissä. Nyt pitäisi saada pahimmat univelat kuitattua. Sekä koirat että ihmiset on melko väsyneitä matkustamisesta.  Huomenna ohjelmassa on lääkärintarkastukset koirille, treenit, joukkueenjohtajien palaverit ja kisojen avajaiset.

PAWC kutsuu

 Ensi yönä sitten on lähtö PAWC:hen Nijmegeniin, Hollantiin. Kisaan sekä Ellan että Auliksen kanssa PAWC Ryhmä 3:ssa. Aulis on tietysti maksi, Ella veteraanimini rimakorkeudella 15cm. Kotipihasta auto starttaa puoli kolmen maissa yöllä ja kone Helsingistä lähtee kello 7:00. Lentojen suhteen jouduttiin sen verran tekemään koukkausta, että lennetään Brysseliin ja ajetaan sieltä vuokra-autolla, kun ei onnistunut saada koirapaikkoja järkevinä päivinä Amsterdamin lennoille. Matkaa autolla ei tosin ihan hirveästi enempää ole tuolta kuin Amsterdamista. Aikaa on matkaan varattu hyvin, torstaina vasta on lääkärintarkastukset ja harjoitukset ja itse kisat on perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Maanantai-iltana suunta takaisin Brysseliin ja Helsingissä pitäisi osua maahan kello 23:25.

Oleelliset linkit tapahtumien seuraamisesta kiinnostuneille:

• Tapahtuman sivut
• Osallistujat (Suomen joukkue)
• Aikataulut ym. informaatio
• Lähtöluettelot
• Tulokset
• Livestream (ilmeisesti valitettavasti maksullinen)

Kolmoset korkattu ja puudelimummokin kävi kisoissa

Nyt on sitten Auliksen kanssa juostu ensimmäiset 3 starttia kolmosissa. Kaikkiin oltiin tosin ilmottauduttu kakkosiin. Mielenkiintoinen ilmiö agilityn suhteen tuntuu olevan, että oletetaan kaikkien tavoitteiden olevan arvokisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa. Luokkanoususta onnittelujen jälkeen seuraava lause tuntuu lähes jokaisella sisältävän viittauksen arvokisanolliin, karsintoihin tai SM-kisoihin. Ei ne ole meidän tavoitteena tällä hetkellä. Juuri nyt haluan hetken ottaa rennosti, kun tämän vuoden kotimaan kisatavoitteet tuli täyteen ja nauttia ja yrittää vaan ilman sen kummempia tavoitteita kisoissa tehdä niin hyviä tai huonoja ratoja kuin mihin me pystytään. Ehkä tehdä jonkun nollankin. Seuraavia tavoitteita katsotaan sitten, kun PAWC on käyty ja alkaa tuntua siltä, että on aika laittaa tavoitteita, nyt vaan nautitaan.

12.8. TSAU, puomilta putkeen, kuva: Sirpa Saari

 Ensimmäinen oli TSAU:lla 12.8. ja tuomarina Mia Laamanen. Rata oli haastava, mutta vaikutti ihan suoritettavalta. Jälkikäteen ajatellen 2B olisi pitänyt ohjata sylkkärillä, kun sen osasin ja takaakierto-valssit on vähän vaikeita joskus erityisesti toisella esteellä ja kun takaakierto tulee noin loivasta kulmasta. Oma sijoittuminen ja suunta siinä sitten sekosi kun keskityin vaan antamaan koiralle tilaa tulla rimasta yli ja seurauksena HYL. Tulihan siellä sit myös esim. lievä puomilta putoaminen, mutta jatkettiin kuitenkin, kun koira niin kivasti ihan itse hakeutui kontaktille. Tämä yleisesti kuitenkin antoi uskoa, että ei ne haastavan tuntuisetkaan radat toki meille mitään mahdottomia ole.

12.8. TSAU, kuva: Sirpa Saari

Seuraavana päivänä sitten vuorossa oli Tampere. Ensimmäisellä radalla tuomarina Tuomo Pajari. Ei ollut tämäkään rata ihan "anna koiran mennä" -mallia ja ohjattavaa kyllä oli. Nyt otin asenteeksi, että yritän tehdä mahdollisimman huolellisesti puhdasta rataa. Tällä taktiikalla selvittiin maaliin nollalla ja 3. sija tulosluettelossa. Videolla näkyvä heittäytyminen maaliin ei ole tarkoituksellinen, vaan meinaan kompastua radalla auenneisiin kengännauhoihin. Linjavalinnoista on hyvin mahdollista, että olisi ollut nopeampaa kierrättää koira ennen keinua olevassa käännöksessä kauemman siivekkeen kautta, mutta tämä oli valinta tällä kertaa.

Toinen rata oli Minna Räsäsen käsialaa ja melkoisen vauhdikasta posotusta, joskin linjoilla piti pysyä. Ennen A:ta pudotettiin jompi kumpi rima ja kun koira lähtikin yllättävän hyvin käännökseen mukaan ja kielsi toisessa päässä olleen esteen, en sitä lähtenyt korjaamaan kun oli jo vitonen alla ja otettiin tästä HYL, mutta kokonaisuutena rata oli hyvä. Kokeilin myös nopeaa kontaktilta vapautusta A:lta.



Yleisesti jäi tosi hyvä fiilis eikä kolmoset sen vaikeammalta tunnu kuin kakkosetkaan, mutta en odota että siellä oltaisiin ihan niin kärkipäässä tuloksissa kuin alaluokissa on oltu. Oma ohjaus saisi olla vielä rohkeampaa ja edelleen jään turhan paljon odottelemaan koiraa käännöksistä sen sijaan että antaisin seuraavan suunnan valmiiksi.

Ellan kanssa tehtiin myös Tampereen radat. Niistä ei juuri ole uutisoitavaa, kaksi hassua HYLlyä. Ekalla radalla yritin samaa kuviota kuin Auliksen kanssa ennen keinua ja seurauksena oli tiedostamani riski, että koira tuli saman hypyn takaisin päin. Toisella radalla taas en saanut koiraa taipumaan puomin alla olleeseen putkeen millään, vaan suoritettiin puomi uusiksi ja hypyn kautta putkeen ja loppusuoralle. Mutta puudelimummolla oli kivaa ja suoritukset oli koiralta rennon vauhdikkaita, mihin olen äärimmäisen tyytyväinen.

Sinne meni. Tunnelmia pohjoismaiden mestaruuskisoista.

Sunnuntai vietettiin Pohjoismaiden mestaruuskisoja katsomassa ja tulipa räpsittyä kuviakin. Kisat oli tunnelmaltaan hyvät ja tunnelma kohosi kyllä finaalirataa kohti jatkuvasti. Suorituksista löytyi sitä intensiteettiä, mitä arvokisoista sopii odottaakin vaikka välillä yliyrittäminen johti virheisiin. Kisaajilla tuntui olevan hyvä henki mukana ja vaikka inhimillisiä pettymyksen tunteita koettiin ja näytettiin kuten ylläolevassa kuvassa, ei sitä välitetty koirille. Ja aitoa onnistumisen iloa on aina ilo katsoa riippumatta kilpailijan kansallisuudesta!

Aulis kolmosissa!

Otsikko jo kertoikin, että alun perin tälle vuodelle asetettu tavoite agilityssä tuli täyteen. Ajoitus oli siinä mielessä sopiva, että ehditään osallistua myös piirinmestaruuksiin vielä tänä vuonna. Nyt käydään vielä ne startit, mihin oltiin jo kakkosiin ilmottauduttu ja sen jälkeen keskitytään pääasiassa PAWC:hen.

Kisakirjasta hauska huomio, että vaikka sekä ykkösissä että kakkosissa ensimmäinen LUVA on tullut hyppyradalta, mutta meille ei ole tähän mennessä kisauralla tuomittu yhtäkään kontaktivirhettä. Vielä en ole malttanut laskea startteja kakkosissa, mutta niitä meni paljon enemmän kuin ykkösissä. Toisaalta tämä oli tietyllä tavalla odotettavissa. Suurimmaksi ongelmaksi meille tuntui kehittyvän ohjauksen rytmityksen vaikeuden lisäksi ykkösrimat. Ykkösten toinen LUVA oli pieni työtapaturma, josta voisi spekuloida, että sekin olisi voinut olla ykkössija, jos koira ei olisi kääntynyt muurilla väärään suuntaan.

Eilen aamulla siis lähdettiin Haminaan. Oltiin ilmottauduttu kaikille radoille, kun kerran sinne asti mentiin, mutta tietysti suuri toive oli, että kaikille ei saisi osallistua. Hieman ennen ensimmäistä rataa tuli kova sadekuuro, joka onneksi ehti mennä ohi ennen radalle pääsyä.

Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Tuija Kokkonen. Minien ja medien jälkeen este 2 muutettiin takaakierroksi. Paikka oli todella ahdas, toisella puolella väärä hyppy, toisella puolella rengas lähellä, joten twistien tai saksalaisten sijaan valitsin niistopersjätön. Kolmosesteen käännössuunta jää ikuiseksi mysteeriksi. Muuta en keksi kuin että luultavasti liikaa harjoiteltu sylkkäreitä ja takaaleikkauksia viimeaikoina. Jostain syystä seuraavaakaan hyppyä koira ei suostunut lukitsemaan, vaan käväisi sitten puomilla ottamassa hylyn. Mielenkiintoiseksi osoittautuikin sitten muuri. Tämä oli ekaa kertaa kun tehtiin muuria, jossa on holvikaari alla ja ihan loogisesti koiralle se varmasti näytti samalta kuin esim. pussin sisäänmeno ja sieltähän se livahti alta. Toisella yrityksellä päätti sitten hajottaa koko muurin. Kerran me vielä siitä mentiin yli, kun halusin poikkeuksellisesti treenata radalla, kun tällaista muuria ei tietääkseni missään lähiseudulla ole käytettävissä ja sitten tuomarin pyynnöstä poistuttiin maalin kautta.

Toisella radalla tuomarina Anne Savioja. A:lle meno hieman epäilytti ja vaihtoehtoja oli paljon, joista valitsin sitten sen tällä hetkellä varmimmalta tuntuvan. Renkaalta hyppy meni pitkäksi, muuten radasta ei kauheasti sanottavaa. Puomin jälkeen olin aivan varma, että nyt kämmään vetäisemällä pois hypyltä tai jotain vastaavaa, mutta nollalla maaliin ja voitto ja SERT ja siirto kolmosiin. Vahingossa kyllä muutama metri maalin jälkeen taisin palkata koiran ehkä vähän rata-alueen puolella, mutta onneksi tästä ei nyt kuitenkaan hyllyä tullut.



Kolmas rata olisi ollut Saviojan hyppyrata. Meille tarjottiin mahdollisuus mennä nollakoirana, mutta jätin väliin kun oli niin voittaja olo että halusin pitää sen ainakin iltaan asti. Uudet lähtövalmistelut tuntuivat myös toimivan oikein hyvin. Paikan päälle tultua päästeltiin vähän höyryjä lämmittelyesteillä ja totuteltiin alustaan. Ennen kumpaakin starttia revittiin jonkun verran ja Aulis sai tappaa Wubbaa. Kyseessä ei ole koiran kuumentaminen radalle, vaan päinvastainen tarkoitus ja se vaikuttaisi ainakin tällä hetkellä toimivan, että saa purkaa itseään ennen lähtöviivalle menoa. Tällä kertaa ei kummallakaan radalla kiljunut lähtöviivalla eikä mennyt maahan!

Kolmoset näillä näkymin korkataan perjantaina TSAU:lla, jos aikataulut ja työt sopivat yhteen ja jatketaan lauantaina Tampereella Takut ry:n kisoissa. Ne ovatkin sitten viimeiset viralliset kisat ennen kuin lähdetään Hollantiin, jonka jälkeen osallistutaan piirimestaruuksiin, jonka jälkeen varmaan pidetään jonkin verran taukoa kisaamisesta.