Paimennuksen perusteet -kurssilla mentiin jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa meillä oli vierailevana kouluttajana Jenni Uotila. Ensimmäisenä harjoituksena tehtiin poispäinajoa ja tasapainoajoa. Liekö johtunut 24 asteen lämpötilasta, että Aulis oli tällä kertaa alusta asti harvinaisen rauhallinen. Oltiin myös yritetty pysyä rauhallisina odotusaika ja päästiin laitumelle ekana koirana ettei ehdi ladata itseään niin paljon. Poispäin ajossa tällä kertaa ei kuljettu ihan niin paljon koiran mukana vaan annettiin koiran mennä edellä. Ajossa on nyt tullut aika paljon paskansyömistä ja haistelua sijaistoimintona, millä ilmeisesti yrittää rauhoittaa itseään. Pitää se kuitenkin aika hyvin huolta, että lauma kulkee ja pysyy kasassa ja hakee ihan oikeita suuntia. Maahanmeno on edelleen lampailla tosi vaikeaa, mutta tällä kertaa suostui sauvapaineella tekemään eikä ollut edes pullosauva vaan ihan vaan bambuvitsa.
Toiseen harjoitukseen vaihdettiin laumaa, kun pässit huohotti jo niin kovasti eikä halunneet enää liikkua ja lampaiden työehtosopimuksessa kielletään läähättävien lampaiden paimentaminen. Isolla uuhilaumalla tehtiin reunassa flankkiharjoitusta, mikä oli vähän vaikeaa kun ei ole koskaan vaadittu niin kaukana flankkaamista. Tämähän on sujunut oikein hyvin jo pikkuaitauksessa ja pienillä kaarilla, mutta halua oli tunkea sisään. Edelleen oikea paljon parempi suunta tässäkin kuin vasen, mutta lopuksi saatiin kumpaankin suuntaan hyvät flankit, jonka jälkeen lopetettiin mistä jätkä nosti hirveän metakan.
Muutenkin odotteluaikanakin oli kyllä skarppina että olisi halunnut heti olla pelastamassa tilanteita jos homma näyttää hallitsemattomalta, vaikka oli näennäisen rauhallinen ja makoili jaloissa laiduntamassa heinää.
13.5.10
hyl, nollavoitto, SERT-H
Helatorstai kisattiin tänä vuonna Forssassa. ATT:lläkin olisi ollut kisoja tarjolla, mutta halusin kisata ulkona ja pienemmissä kisoissa, joka yleensä tarjoaa leppoisampaa tunnelmaa. Lisäksi emme olisi ehtineet paimentamaan illalla Auliksen kanssa, kun minit olisi olleet viimeisenä. Täytyy sanoa, että oli miellyttävää vaihteeksi kisata niin, että näki myös muita kokoluokkia omien starttien välissä eikä ollut kauhea kiire koko ajan koiran ulkoilutusten ja muun säätämisen kanssa mitä näistä miniminimini-kisoista usein tulee. Tuomarina molemmilla radoilla oli Marjo Heino. Sääennuste hieman uhkaili aamupäivälle sadetta, mutta tältä onneksi vältyttiin.
Ensimmäinen rata oli melko haastava ja tarjosi paljon vaaranpaikkoja, joissa koiralla on tyrkyllä hirveästi vääriä esteitä. Rataantutustumisen lopetin noin 3 minuutin jälkeen kun ei tässä hirveästi ollut säätämistä vaan enemmänkin lottoa siitä, että sattuuko koira tänään olemaan kuulolla vai meneekö omiaan sinne mitä sattuu nenän edessä näkymään. Tämä rata hyllytettiinkin sitten siihen että pelkäsin liikaa kakkosesteen takana väijynyttä putkea ja käänsin liikaa kolmosen taakse ja kun Ella ei takaa-käskyllä mennyt kolmosen taakse helposti, niin annoin olla. Pääasia kuitenkin tänään oli löytää taas rento kisafiilis ja radassa oli kyllä potentiaalia saada Ella painestettua kävelemään, mutta ihan reippaasti sain sen menemään koko radan. Videon perusteella aikakin olisi riittänyt nollaan. Kontaktien osalta oli hassua se, että puomi on yleensä treeneissä huonompi kuin A, mutta kisoissa A hidastaa enemmän. Pitänee lauantaina kokeilla jättäytyä A:lla pidemmäksi aikaa koiran taakse ja antaa sen mennä itse alas. Ella näytti kuitenkin mukavasti itsenäisyyttä tänään ja ihan oma-alotteisesti karkasi A:ltakin kepeille, mikä on kauhean iloinen asia kun ongelmana on pitkään ollut liiallinen kilttiys.
Hyppyrata oli huomattavasti vauhdikkaampi ja sekin tarjosi omat haasteensa, mutta päätin olla pelkäämättä mitään ja päätin myös muistaa olla katsomatta mitä muut tutustumisessa touhuavat. Parissa kohdassa jäin hieman liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja oltaisiin ehkä sekunti saatu ajasta pois kun olisin lähtenyt liikkeelle hieman aiemmin eikä koiran olisi tarvinnut pysähtyä katsomaan että mihin suuntaan nyt mennään. Rata oli myös melkoista juoksemista, mikä oli pitkästä aikaa ihan hauskaa. Olin joka tapauksessa rataan tosi tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi, kun minulle paljastettiin että oltiin voitettu. Ihan nopeinta aikaa ei tehty, mutta nopein nolla kuitenkin. Tämä tarkoittaa siis, että meillä on nyt osallistumisoikeus karsintoihin ja ensimmäinen SERT-H. Tämä ei tosin auta AVA:n saamista yhtään, kun vanhoilla säännöillä ei enää valionarvoja saa hakea.
Molemmista radoista videot alla:
Yleisesti kisoista jäi kyllä hyvä fiilis. Tällä kertaa kontaktit on menneet eteenpäin. Hitaasti, mutta eteenpäin kuitenkin. Vauhti radalla on ok, kun vaan muistan antaa koiralle riittävästi tilaa ja antaa sen tehdä työt. Lauantaina jatketaan kisakokeiluja.
Ensimmäinen rata oli melko haastava ja tarjosi paljon vaaranpaikkoja, joissa koiralla on tyrkyllä hirveästi vääriä esteitä. Rataantutustumisen lopetin noin 3 minuutin jälkeen kun ei tässä hirveästi ollut säätämistä vaan enemmänkin lottoa siitä, että sattuuko koira tänään olemaan kuulolla vai meneekö omiaan sinne mitä sattuu nenän edessä näkymään. Tämä rata hyllytettiinkin sitten siihen että pelkäsin liikaa kakkosesteen takana väijynyttä putkea ja käänsin liikaa kolmosen taakse ja kun Ella ei takaa-käskyllä mennyt kolmosen taakse helposti, niin annoin olla. Pääasia kuitenkin tänään oli löytää taas rento kisafiilis ja radassa oli kyllä potentiaalia saada Ella painestettua kävelemään, mutta ihan reippaasti sain sen menemään koko radan. Videon perusteella aikakin olisi riittänyt nollaan. Kontaktien osalta oli hassua se, että puomi on yleensä treeneissä huonompi kuin A, mutta kisoissa A hidastaa enemmän. Pitänee lauantaina kokeilla jättäytyä A:lla pidemmäksi aikaa koiran taakse ja antaa sen mennä itse alas. Ella näytti kuitenkin mukavasti itsenäisyyttä tänään ja ihan oma-alotteisesti karkasi A:ltakin kepeille, mikä on kauhean iloinen asia kun ongelmana on pitkään ollut liiallinen kilttiys.
Hyppyrata oli huomattavasti vauhdikkaampi ja sekin tarjosi omat haasteensa, mutta päätin olla pelkäämättä mitään ja päätin myös muistaa olla katsomatta mitä muut tutustumisessa touhuavat. Parissa kohdassa jäin hieman liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja oltaisiin ehkä sekunti saatu ajasta pois kun olisin lähtenyt liikkeelle hieman aiemmin eikä koiran olisi tarvinnut pysähtyä katsomaan että mihin suuntaan nyt mennään. Rata oli myös melkoista juoksemista, mikä oli pitkästä aikaa ihan hauskaa. Olin joka tapauksessa rataan tosi tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi, kun minulle paljastettiin että oltiin voitettu. Ihan nopeinta aikaa ei tehty, mutta nopein nolla kuitenkin. Tämä tarkoittaa siis, että meillä on nyt osallistumisoikeus karsintoihin ja ensimmäinen SERT-H. Tämä ei tosin auta AVA:n saamista yhtään, kun vanhoilla säännöillä ei enää valionarvoja saa hakea.
Molemmista radoista videot alla:
Yleisesti kisoista jäi kyllä hyvä fiilis. Tällä kertaa kontaktit on menneet eteenpäin. Hitaasti, mutta eteenpäin kuitenkin. Vauhti radalla on ok, kun vaan muistan antaa koiralle riittävästi tilaa ja antaa sen tehdä työt. Lauantaina jatketaan kisakokeiluja.
12.5.10
Noudon pähkäilyä ja vähän "paimennustottista"
Auliksen kanssa on viime päivät yritetty päästä eteenpäin noudossa. Aiemminhan olen jo päässyt sille asteelle, että laittaa hampaat kädessäni olevan kapulan ympärille, mutta ei ole ollut toivoakaan irrottaa kapulasta. Hieman kaduttaa, että tätä ei tullut opeteltua silloin kun pienenä se otti kyllä ihan kaiken suuhunsa ja olisi luultavasti ollut helppo naksuttaa kapulan nostaminen ja kantaminen. Strategiahan on sama kuin aikanaan oli Ellan kanssa, mistä tuli todella hyvä lopputulos, eli ensin opetetaan pitämään kapulaa suussa, sitten tekemään asioita (kuten tulemaan perusasentoon) kapula suussa ja viimeisenä vasta yhdistetään heitto ja kapulan poimiminen. Pari päivää sitten vihdoin tapahtui läpimurto, kun otin Auliksen käytännössä suoraan nukkumasta treenaamaan ja se oli erittäin zen-mielentilassa. Koira istumaan eteen ja kapula toisella kädellä nenän eteen ja toisella rapsutellaan leuan alta sen verran, että ei laske leukaa alas ja sylje kapulaa ja sehän piti kuin pitikin sitä pari sekuntia suussa!
Viime päivät ollaan lisäksi treenattu edelleen seuraamista jonkin verran, siitä ei kummempaa kerrottavaa kuin että jos ollaan saalispalkoilla niin on tosi vaikeaa saada koira tulemaan ja pysymään lähellä kun taas namipalkalla toimii hyvin. Maahan ja seisomaan pysähdykset toimii melko hyvin ihan leikin varjolla, vaikkakin seisomisesta meinaa joskus laota maahan ja alo-luokan luoksetulo olisi hyvällä mallilla. Onneksi ei sinänsä ole kiire kisoihin enkä halua edes yrittää olla nopeasti kisavalmis, kun jotkut yllättävät asiat on kauhean vaikeita opettaa kun taas jotkut yleisesti vaikeat asiat on hirvittävän helppo opettaa.
Paimennusta varten ollaan tehty kotiläksyksi annettua tehtävää, eli päivittäin pois lähettämistä ja tässä on sivussa tullut opetettua pojalle miltä näyttää tennispallo - ei niin että tämä olisi kestänyt enempää kuin yhden pallonheiton verran. Pois lähetys sujuu kohtuullisesti muutaman metrin päähän jo ja haluttuun suuntaankin, mutta lelun ollessa kädessä samalla tulee usein haukahdus. Ei mitään hajua tuleeko toimimaan millään lailla lampaiden kanssa.
Myös muuten ollaan lenkillä tehty hieman harjoituksia paimennusta varten. Vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on ollut, että jos ei ole katsekontaktia, ei ole yhteyttäkään, kun alkuun kokeilin lenkillä vaan yhtäkkiä maahan -käskyä, niin ensimmäinen käsky aiheutti aina vain sellaisen hölmön katseen taakse että anteeks mitä? Pienellä harjoittelulla kuitenkin on alkanut olla kuulolla ja menee nyt ihan rauhallisilla käskyillä maahan jo lenkillä ekasta käskystä. Ollaan haettu myös vaikeampia tilanteita, eli leikkiviä lapsia tai variksia kytätessä ja hämmästyksekseni tämäkin on toiminut ja ihan kiltisti pyytämällä.
Hyvää harjoitusta oli myös pitää koiraa ihan rauhallisesti hallinnassa sunnuntaina imuripaimennuksessa, jossa onnistui koiran siirtely ja odotuttaminen ja pois päin siirtäminenkin. Pitää seuraavia paimennustreenejä varten nyt mielikuvaharjoitella itseään tositosi rauhalliseen mielentilaan ja sävyyn.
Viime päivät ollaan lisäksi treenattu edelleen seuraamista jonkin verran, siitä ei kummempaa kerrottavaa kuin että jos ollaan saalispalkoilla niin on tosi vaikeaa saada koira tulemaan ja pysymään lähellä kun taas namipalkalla toimii hyvin. Maahan ja seisomaan pysähdykset toimii melko hyvin ihan leikin varjolla, vaikkakin seisomisesta meinaa joskus laota maahan ja alo-luokan luoksetulo olisi hyvällä mallilla. Onneksi ei sinänsä ole kiire kisoihin enkä halua edes yrittää olla nopeasti kisavalmis, kun jotkut yllättävät asiat on kauhean vaikeita opettaa kun taas jotkut yleisesti vaikeat asiat on hirvittävän helppo opettaa.
Paimennusta varten ollaan tehty kotiläksyksi annettua tehtävää, eli päivittäin pois lähettämistä ja tässä on sivussa tullut opetettua pojalle miltä näyttää tennispallo - ei niin että tämä olisi kestänyt enempää kuin yhden pallonheiton verran. Pois lähetys sujuu kohtuullisesti muutaman metrin päähän jo ja haluttuun suuntaankin, mutta lelun ollessa kädessä samalla tulee usein haukahdus. Ei mitään hajua tuleeko toimimaan millään lailla lampaiden kanssa.
Myös muuten ollaan lenkillä tehty hieman harjoituksia paimennusta varten. Vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on ollut, että jos ei ole katsekontaktia, ei ole yhteyttäkään, kun alkuun kokeilin lenkillä vaan yhtäkkiä maahan -käskyä, niin ensimmäinen käsky aiheutti aina vain sellaisen hölmön katseen taakse että anteeks mitä? Pienellä harjoittelulla kuitenkin on alkanut olla kuulolla ja menee nyt ihan rauhallisilla käskyillä maahan jo lenkillä ekasta käskystä. Ollaan haettu myös vaikeampia tilanteita, eli leikkiviä lapsia tai variksia kytätessä ja hämmästyksekseni tämäkin on toiminut ja ihan kiltisti pyytämällä.
Hyvää harjoitusta oli myös pitää koiraa ihan rauhallisesti hallinnassa sunnuntaina imuripaimennuksessa, jossa onnistui koiran siirtely ja odotuttaminen ja pois päin siirtäminenkin. Pitää seuraavia paimennustreenejä varten nyt mielikuvaharjoitella itseään tositosi rauhalliseen mielentilaan ja sävyyn.
10.5.10
Pika-aksa
Käytiin nopeasti Ellan kanssa tauon jälkeen kokeilemassa miltä agility tuntuu lähinnä helatorstain kisoja varten. Tämä oli myös kokeilu, että kannattaako ylipäätään lähteä, kun muutama päivä sitte yöllä tapahtui jotain, Ella kiljaisi ja oli sen jälkeen muutaman päivän haluton liikkumaan. En tiedä astuiko jompi kumpi pojista pimeässä sen päälle tai jotain ja johonkin sattui, mutta nyt kun oli jo parin päivän jälkeen liikkunut lenkillä ihan kivasti, niin päätin kokeilla että suostuuko se juoksemaan ja suorittamaan esteitä. Iloinen yllätys oli, että kaikki näytti olevan oikein hyvin. Otettiin kontaktiesteet pariin kertaan ja kepit, muutama suora ja kääntyvä hyppy ja muutama putki. Tässä olikin sitten meidän nykyään tarpeellinen treeni, tulokset tuntuvat olevan parempia, kun ei treenata oikeasti, vaan tehdään vaan höpöhöpöjuttuja eli suoritellaan satunnaisia esteitä ja heitetään palloa. Olen myös yrittänyt viimeaikoina panostaa itsenäiseen suorittamiseen ja kannustanut irtoamiseen. Nyt ainakin treenimielessä homma meni oikein hyvin, torstaina ja lauantaina katsotaan miten pahasti saan sen halvaannutettua kisoissa.
Kun kerran Aulis oli mukana, niin otin myös sen kanssa pari juttua nopeasti. Kääntyvissä hypyissä tällä hetkellä vasen on hieman rikki eikä mene ihan niin läheltä siivekettä kuin haluaisin, joten siinä otetaan takapakkia. Oikeaan toimii tosi hyvin. Puupuomi meinasi aiheuttaa yllärin ja ensimmäinen ylitys oli ylösmenon osalta melkoista räpiköintiä, mutta sääti heti toiselle yritykselle jo liikkumisen ihan oikeaksi. Puu-A ei koskaan olekaan ollut ongelma. Kontaktit tuntuisi olevan tällä hetkellä ihan superhienot ja satavarmat, mutta eiköhän tähän vielä aikanaan saada jonkinlainen muutos aikaiseksi. Irtoaminenkaan ei ole ongelma ja etäisyys ei haittaa. Otettiin myös kepit pari kertaa ilman ohjureita ja hämmästys oli suuri, kun se osasi! Helpoista kulmista tosin, kun en halua rikkoa sisäänmenoja. Yhden aiemman treenikerran perusteella poika osasi näköjään edelleen myös pöydän. Keinu on muodostunut ongelmaksi, kun aina on paha tapa ottaa ensin puomia, jonka jälkeen järkytys on suuri, kun keinu pääsee yllättämään. Jouduttiin siis taas palaamaan hieman takaperin keinun kanssa, mutta lopuksi kyllä teki taas sen ihan itsenäisesti ilman tukea.
TODO-listat:
Ella:
Kun kerran Aulis oli mukana, niin otin myös sen kanssa pari juttua nopeasti. Kääntyvissä hypyissä tällä hetkellä vasen on hieman rikki eikä mene ihan niin läheltä siivekettä kuin haluaisin, joten siinä otetaan takapakkia. Oikeaan toimii tosi hyvin. Puupuomi meinasi aiheuttaa yllärin ja ensimmäinen ylitys oli ylösmenon osalta melkoista räpiköintiä, mutta sääti heti toiselle yritykselle jo liikkumisen ihan oikeaksi. Puu-A ei koskaan olekaan ollut ongelma. Kontaktit tuntuisi olevan tällä hetkellä ihan superhienot ja satavarmat, mutta eiköhän tähän vielä aikanaan saada jonkinlainen muutos aikaiseksi. Irtoaminenkaan ei ole ongelma ja etäisyys ei haittaa. Otettiin myös kepit pari kertaa ilman ohjureita ja hämmästys oli suuri, kun se osasi! Helpoista kulmista tosin, kun en halua rikkoa sisäänmenoja. Yhden aiemman treenikerran perusteella poika osasi näköjään edelleen myös pöydän. Keinu on muodostunut ongelmaksi, kun aina on paha tapa ottaa ensin puomia, jonka jälkeen järkytys on suuri, kun keinu pääsee yllättämään. Jouduttiin siis taas palaamaan hieman takaperin keinun kanssa, mutta lopuksi kyllä teki taas sen ihan itsenäisesti ilman tukea.
TODO-listat:
Ella:
- Lisää irtoamistreeniä, eli takaaohjausta ja etenemistä
- Lisää treeniä kontakteilla siten, että koira menee ohjaajan edeltä
- Kääntyviä hyppyjä taas lisää, kun ovat viimeaikoina jääneet vähiin ja hajonneet hieman
- Keinutreeniä yksinään, ettei aina tule eka keinu yllärinä kun luulee puomiksi. Lisää myös kotona laudan paukuttamista keinuperusteiksi
- Keppikulmia ohjureilla
- Pituus pitäisi opettaa
9.5.10
Talvitukka pois ja kesätukka päälle
Totesin, että alkoi olla sellainen karvakasa ja ulkona pääasiassa riittävän lämmintä, että nyt lähtee puudeli kesäleikkaukseen.
Tämän verran lähti
Ja tämä jäi jäljelle
Tämän verran lähti
Ja tämä jäi jäljelle
8.5.10
Yllätyspaimennus
Outin yllyttämänä lähdettiin ex-tempore -päätöksellä kokeilemaan paimennusta tällä kertaa Swedun paimennuskoulun Piikkiön haarakonttorilla, ohjaajina Outi Vesakoski ja Solveig Wilén. Tosin tilasin vain puoli päivää, kun juuri edellispäivänä oltiin paimentammassa ja jo 2 tunnin treenien jälkeen Aulis alkaa usein olla hieman toisaikainen ja ajattelin, että se tuskin kestää ihan koko päivää.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa. Juuri ennen meidän vuoroa alkoi myös sataa kaatamalla, mikä tarkoitti että siellä oltiin mutavellissä minä, koira ja lampaat. Uudet lampaat oli tosi hankalia mielestäni, eivät oikein kulkeneet ihan niin kivasti ryhmässä kuin Hilskan lampaat, joilla ollaan tähän asti harjoiteltu ja olivat jotenkin liukkaan oloisia. Lisäksi en päässyt pyöröaitauksessa kävelemään kunnolla, kun jatkuvasti joku lammas oli poikittain polvitaipeissa yrittäen kampittaa mutavelliin. Aulis haki ihan hyvin tasapainoa edelleen - en kyllä epäillytkään ja tuli myös todettua, että vaikka se on kuuma ja rähjää, niin ei se lampaisiin oikeasti kiinni käy. Tää oli vähän saman oloista kuin eka kerta pyöröaitauksessa. Katsotaan miltä näyttää ensi kerralla Kaisan lampailla, että oliko kyse eniten vaan uudesta paikasta ja uusista lampaista. Kuravellissä touhuamisen jälkeen olikin sitten koira ja isäntä sen näköisiäkin että on oltu kuravellissä.
Toinen harjoitus oli kuljetus laitumen reunaa pitkin. Lampailla oli niin kovia vetoja, että käytännössä kuljetusta ei ollut kovin helppo harjoitella mihinkään muuhun suuntaan ja tässä oli apukoira mukana pitämässä lampaat reunassa. Ajot oli suurimmaksi osaksi ihan hyviä, jouduin ohjaamaan koiraa hieman enemmän kuin mihin olen tottunut, kun pysäytyksiä ei varmistettu liinalla, vaan se oli pääasiassa varmuusvälineenä. Pari kertaa yksittäinen lammas meinasi jäädä joukosta pois, mutta ihan oma-alotteisesti tuli kumpikin hätisteltyä takaisin laumaan.
Tällä kertaa koira sai olla hieman oma-alotteisempi kuin viimeaikoina muuten ja hallintaa ei vaadittu ihan niin tiukasti, mutta en usko että se rikkoi mitään. Toisaalta olen nyt itse hieman luottavaisempi koiraan että vaikka se on kuuma ja möykkää, niin lampaat on kohtalaisen turvassa ja se yrittää pitää huolen siitä, että laumat pysyvät kasassa ja tilanteet hallinnassa.
Lampaita pyöröaitaukseen viedessä kun vaan katseltiin vieressä yksi jäi portin väärälle puolelle ja oli sitä mieltä että lähtee laitumen toiseen päähän takaisin syömään, oli Aulis kyllä skarppina heti että tuolla ei nyt oo homma hallussa ja oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä vähän järjestelemään, vaikka tuohon asti oli ollut (omaksi itsekseen) kohtuullisen rauhallisesti ja tyytynyt vain katselemaan touhua. Tämä tuntuu onnistuvan tietyn etäisyyden ulkopuolella lampaista ja vaikuttaisi siltä, että pyöröaitaukseen meno on tosi kiihdyttävää, kun kuljetuksissa avoimemmalla maalla käyttäydytään rauhallisemmin.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa. Juuri ennen meidän vuoroa alkoi myös sataa kaatamalla, mikä tarkoitti että siellä oltiin mutavellissä minä, koira ja lampaat. Uudet lampaat oli tosi hankalia mielestäni, eivät oikein kulkeneet ihan niin kivasti ryhmässä kuin Hilskan lampaat, joilla ollaan tähän asti harjoiteltu ja olivat jotenkin liukkaan oloisia. Lisäksi en päässyt pyöröaitauksessa kävelemään kunnolla, kun jatkuvasti joku lammas oli poikittain polvitaipeissa yrittäen kampittaa mutavelliin. Aulis haki ihan hyvin tasapainoa edelleen - en kyllä epäillytkään ja tuli myös todettua, että vaikka se on kuuma ja rähjää, niin ei se lampaisiin oikeasti kiinni käy. Tää oli vähän saman oloista kuin eka kerta pyöröaitauksessa. Katsotaan miltä näyttää ensi kerralla Kaisan lampailla, että oliko kyse eniten vaan uudesta paikasta ja uusista lampaista. Kuravellissä touhuamisen jälkeen olikin sitten koira ja isäntä sen näköisiäkin että on oltu kuravellissä.
Toinen harjoitus oli kuljetus laitumen reunaa pitkin. Lampailla oli niin kovia vetoja, että käytännössä kuljetusta ei ollut kovin helppo harjoitella mihinkään muuhun suuntaan ja tässä oli apukoira mukana pitämässä lampaat reunassa. Ajot oli suurimmaksi osaksi ihan hyviä, jouduin ohjaamaan koiraa hieman enemmän kuin mihin olen tottunut, kun pysäytyksiä ei varmistettu liinalla, vaan se oli pääasiassa varmuusvälineenä. Pari kertaa yksittäinen lammas meinasi jäädä joukosta pois, mutta ihan oma-alotteisesti tuli kumpikin hätisteltyä takaisin laumaan.
Tällä kertaa koira sai olla hieman oma-alotteisempi kuin viimeaikoina muuten ja hallintaa ei vaadittu ihan niin tiukasti, mutta en usko että se rikkoi mitään. Toisaalta olen nyt itse hieman luottavaisempi koiraan että vaikka se on kuuma ja möykkää, niin lampaat on kohtalaisen turvassa ja se yrittää pitää huolen siitä, että laumat pysyvät kasassa ja tilanteet hallinnassa.
Lampaita pyöröaitaukseen viedessä kun vaan katseltiin vieressä yksi jäi portin väärälle puolelle ja oli sitä mieltä että lähtee laitumen toiseen päähän takaisin syömään, oli Aulis kyllä skarppina heti että tuolla ei nyt oo homma hallussa ja oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä vähän järjestelemään, vaikka tuohon asti oli ollut (omaksi itsekseen) kohtuullisen rauhallisesti ja tyytynyt vain katselemaan touhua. Tämä tuntuu onnistuvan tietyn etäisyyden ulkopuolella lampaista ja vaikuttaisi siltä, että pyöröaitaukseen meno on tosi kiihdyttävää, kun kuljetuksissa avoimemmalla maalla käyttäydytään rauhallisemmin.
7.5.10
Lonkka- ja kyynärtulokset tulivat
Ellan röntgenlausunnot ovat saapuneet koiranettiin kun vihdoin muistin maksaa SKL:n laskun. Lonkka-arvaus meni eläinlääkäriltä oikein, eli B/B, kyynärlausuntoarvaus oli 1/1 joista toinen mahdollisesti 0, mutta SKL:n lausunnossa kyynärät ovat 0/0. Which is nice.
6.5.10
Paimennuksen perusteet, osa 2
Paimennuksen perusteiden toisella kurssikerralla opeteltiin kuljetuksia sekä pois päin että tasapainossa. Tällä kertaa Aulis käyttäytyi huomattavasti hillitymmin jo heti alkuunsa, vaikka aina välillä tulikin hetkiä jolloin ei jaksanut enää keskittyä ja piti vähän rähjätä.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin pienellä laitumella pienen lauman kanssa. Ensin ajettiin pois päin kolmioajona lampaita aitausta ympäri. Tässä käytettiin lampaiden edessä ankkuria. Tässä tuli paljon melko pitkiäkin (aiempaan verrattuna) hetkiä, joissa ajettiin hyvin siististi, mutta ilmeestä kyllä näkyi, että pikkupoika joutui käyttämään kaiken keskittymisensä siihen, ettei tule hyökkäiltyä. Hyvä merkki kuitenkin ja oli lähes koko ajan löysällä liinalla. Olisi vaan helpompaa, jos olisi joku muu pitämässä liinaa pois päin ajossakin, että itse saisi keskittyä vain sauvaan kun selkärangasta tulee herkästi liinapysäytys sen sijaan, että käyttäisi sauvaa.
Parin kierroksen jälkeen vaihdettiin tasapainoajoon, joka on Aulikselle selvästi helpompaa. Itselle on vain vaikeaa muistaa, että pitää jatkaa omaa liikkumista silloinkin kun koiraa pysäytetään. Tämä sujui jo suurimman osan ajasta tosi sivistyneesti. Aiemminkin on ollut havaintona, että tasapainoajo on helpompaa kuin poispäin ajo, mutta ilmeisesti selitys löytyy siitä, että tasapainon hakeminen on paimenelle luonnollisempaa kuin lampaiden ajaminen pois.
Toinen harjoitus tehtiin isolla laitumella ison lauman kanssa. Tarkoituksena ajaa lauma päästä päähän ja takaisin. Ensimmäisen koiran kohdalla tosin todettiin, että lauma oli niin liukas, että kuljetus tehtiinkin parityönä. Omassa parissa Aulis ajoi ensin ja Mimi oli jarrukoirana. Pyrrinpoika näytti tosi hyviä välähdyksiä hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös kaikkea muuta lampaanpaskan syömisestä rähjäämiseen kun turhauttaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin sujui hyvin. Jarrukoiran roolikin meni hienosti Mimin ajaessa heti kun poika hahmotti, että voidaan liikkua myös lampaista pois päin. Luonnostaan myös otti aktiivisemman roolin heti kun lampaat alkoivat tulla liian lähelle tai liian kovaa.
Kokonaisuudessaan nyt on paimennustreenit menneet oikein hyvin, joka kerta tuntuu olevan vähän parempi hahmotus mitä ollaan tekemässä ja hyvien hetkien pituus kasvaa. Vielä on mietinnässä, että pitäisikö mennä myös lauantaina paimentamaan Piikkiöön, kun tilaisuutta tarjottiin ja vähän yllytettiinkin..
Ensimmäinen harjoitus tehtiin pienellä laitumella pienen lauman kanssa. Ensin ajettiin pois päin kolmioajona lampaita aitausta ympäri. Tässä käytettiin lampaiden edessä ankkuria. Tässä tuli paljon melko pitkiäkin (aiempaan verrattuna) hetkiä, joissa ajettiin hyvin siististi, mutta ilmeestä kyllä näkyi, että pikkupoika joutui käyttämään kaiken keskittymisensä siihen, ettei tule hyökkäiltyä. Hyvä merkki kuitenkin ja oli lähes koko ajan löysällä liinalla. Olisi vaan helpompaa, jos olisi joku muu pitämässä liinaa pois päin ajossakin, että itse saisi keskittyä vain sauvaan kun selkärangasta tulee herkästi liinapysäytys sen sijaan, että käyttäisi sauvaa.
Parin kierroksen jälkeen vaihdettiin tasapainoajoon, joka on Aulikselle selvästi helpompaa. Itselle on vain vaikeaa muistaa, että pitää jatkaa omaa liikkumista silloinkin kun koiraa pysäytetään. Tämä sujui jo suurimman osan ajasta tosi sivistyneesti. Aiemminkin on ollut havaintona, että tasapainoajo on helpompaa kuin poispäin ajo, mutta ilmeisesti selitys löytyy siitä, että tasapainon hakeminen on paimenelle luonnollisempaa kuin lampaiden ajaminen pois.
Toinen harjoitus tehtiin isolla laitumella ison lauman kanssa. Tarkoituksena ajaa lauma päästä päähän ja takaisin. Ensimmäisen koiran kohdalla tosin todettiin, että lauma oli niin liukas, että kuljetus tehtiinkin parityönä. Omassa parissa Aulis ajoi ensin ja Mimi oli jarrukoirana. Pyrrinpoika näytti tosi hyviä välähdyksiä hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös kaikkea muuta lampaanpaskan syömisestä rähjäämiseen kun turhauttaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin sujui hyvin. Jarrukoiran roolikin meni hienosti Mimin ajaessa heti kun poika hahmotti, että voidaan liikkua myös lampaista pois päin. Luonnostaan myös otti aktiivisemman roolin heti kun lampaat alkoivat tulla liian lähelle tai liian kovaa.
Kokonaisuudessaan nyt on paimennustreenit menneet oikein hyvin, joka kerta tuntuu olevan vähän parempi hahmotus mitä ollaan tekemässä ja hyvien hetkien pituus kasvaa. Vielä on mietinnässä, että pitäisikö mennä myös lauantaina paimentamaan Piikkiöön, kun tilaisuutta tarjottiin ja vähän yllytettiinkin..
29.4.10
Paimennuksen perusteet, osa 1
Aulis aloitti tänään kauan odotetun paimennuksen perusteet -kurssin muutaman muun kanssa Kaisa Hilskan ohjauksessa Koirataidossa. Tätä hupia kestää 7 kertaa. Syksyllä ja talvellahan ollaan muutamia kertoja käyty sytyttelemässä ja treenaamassa ja paimennuskärpänen on purrut melko pahasti.
Treeneissä tänään ensin hieman tottelevaisuutta nurtsilla lampaiden ollessa aitauksessa. Opeteltiin liikuttamaan koiraa itsestä 10 askeleen päässä. Aulis hahmotti kyllä melko nopeasti mitä suunnilleen odotetaan. Lampaille kun päästiin omalla vuorolla, niin oli taas alkuun todella vaikeaa. Sama kuvio kuin aiemmin talvellakin, ensin temmotaan täysin voimin lampaita kohti ja haukutaan, sitten aletaan purra ohjaajaa lahkeista ja hihoista ja sen jälkeen aletaan muistaa mitä täällä piti tehdä. Pyöröaitauksessa sitten tasapaino alkoi löytyä ja sekin hahmotus, että mitä lähempänä lampaita liikutaan, niin sitä hitaammin myös liikutaan. Ei sillä mihinkään järkeviin päämääriin päästä jos vaan syöksyttäisiin täyttä vauhtia hirveällä metelillä sekaan. Totesin kyllä myös, että jatkossa ei varmaan kannata laittaa väleissä autoon kun se tuntuu siellä olevan niinkuin laturissa ja muutenkin aina meinaa räjähtää kun saa tulla autosta ulos.
Toinen sessio tehtiin isommassa aitauksessa, missä harjoiteltiin flankkaamista. Tänään tehtiin 1/4 kierroksia aitauksen nurkassa, joita harjoiteltiin jo aiemmin talvella sisällä. Aitaukseen mennessä yksi pikkupässi vähän siinä oli sitä mieltä, että ei liiku mihinkään. Aikaisemmin Aulis on näitä käskenyt heti aika kovaa kauhealla rähinällä ja valepuruilla, mutta nyt jäikin sivistyneesti siihen vaan hiljaa odottamaan että pässi lähtee. Niin nätisti pyysi että kävi nuolaisemassa pässiä nenästä. Flankkaaminen sujuikin yllättävän hyvin, kunhan muistin päästää koiran itseni edelle enkä vahingossa peittänyt lampaita. Palkkioksi näteistä flankeista päästiin läheltä kiertämään lampaat. Viimeisenä päästiin vielä aidassa kiinni olevan lampaan ja aidan välistä sujahtamaan oikein siivosti.
Treeneissä tänään ensin hieman tottelevaisuutta nurtsilla lampaiden ollessa aitauksessa. Opeteltiin liikuttamaan koiraa itsestä 10 askeleen päässä. Aulis hahmotti kyllä melko nopeasti mitä suunnilleen odotetaan. Lampaille kun päästiin omalla vuorolla, niin oli taas alkuun todella vaikeaa. Sama kuvio kuin aiemmin talvellakin, ensin temmotaan täysin voimin lampaita kohti ja haukutaan, sitten aletaan purra ohjaajaa lahkeista ja hihoista ja sen jälkeen aletaan muistaa mitä täällä piti tehdä. Pyöröaitauksessa sitten tasapaino alkoi löytyä ja sekin hahmotus, että mitä lähempänä lampaita liikutaan, niin sitä hitaammin myös liikutaan. Ei sillä mihinkään järkeviin päämääriin päästä jos vaan syöksyttäisiin täyttä vauhtia hirveällä metelillä sekaan. Totesin kyllä myös, että jatkossa ei varmaan kannata laittaa väleissä autoon kun se tuntuu siellä olevan niinkuin laturissa ja muutenkin aina meinaa räjähtää kun saa tulla autosta ulos.
Toinen sessio tehtiin isommassa aitauksessa, missä harjoiteltiin flankkaamista. Tänään tehtiin 1/4 kierroksia aitauksen nurkassa, joita harjoiteltiin jo aiemmin talvella sisällä. Aitaukseen mennessä yksi pikkupässi vähän siinä oli sitä mieltä, että ei liiku mihinkään. Aikaisemmin Aulis on näitä käskenyt heti aika kovaa kauhealla rähinällä ja valepuruilla, mutta nyt jäikin sivistyneesti siihen vaan hiljaa odottamaan että pässi lähtee. Niin nätisti pyysi että kävi nuolaisemassa pässiä nenästä. Flankkaaminen sujuikin yllättävän hyvin, kunhan muistin päästää koiran itseni edelle enkä vahingossa peittänyt lampaita. Palkkioksi näteistä flankeista päästiin läheltä kiertämään lampaat. Viimeisenä päästiin vielä aidassa kiinni olevan lampaan ja aidan välistä sujahtamaan oikein siivosti.
11.3.10
Hammas(kiven)poistoa ja röntgenkuvausta
Lattialta - tai oikeastaan pyrrin suusta löytyi yllättäen hammas, joka alkoi ihmetyttää likasuudellaan, kun ei ollutkaan mahdollista olla pyrrin maitohammas. Ellan suuhun katsottuani totesin, että sieltähän puuttuu yksi etuhammas ja ainakin yksi etuhammas heiluu, joten päätin varata ajan eläinlääkärille, että katsotaan suuhun. Käytännössä tämä tarkoitti hammaskiven ja pelastuskelvottomien hampaiden poistoja. Kun kerran koira piti tätä varten rauhoittaa eikä koskaan ole muuta tehty kuin polvitutkimus ja silmäpeilaus, päätin samalla kuvauttaa lonkat, kyynärät ja selän. Itsekseen irronneen hampaan vein näytille, että saadaan todistus että sellainen hammas on joskus ollut.
Hammashoidosta lausunto "Yllämainitulta koiralta on tänään hammashoidon yhteydessä poistettu yläleuasta oikealta I2 ja P1 hampaat oikealta puolelta. I2 vasemmalta puolen on todistettavasti irronnut itsestään jo aiemmin kotona."
Arvio lonkista: B/B (virallinen SKL:n lausunto sama)
Arvio kyynerpäistä: vasen 0/1, oikea 1 (Virallinen SKL:n lausunto 0/0)
Selkä: alkavaa spondyloosia (silloittumaa) 4. ja 5. sekä 5. ja 6. nikaman välissä sekä 3. nikaman etureunassa. Näillä ei kliinistä merkitystä. Ei kalkkeumaa ja nikaman välit normaalin levyiset.
Yleinen lausunto oli, että siisti tämän ikäisen koiran luusto ja selkä ei aiheuta rajoitteita esim. agilityharrastukseen. Valitettavasti itse en osaa kuvia tulkita niin että näkisin mikä tekee lonkista B:t, miksi ELL on arvellut kyynärät 1:ksi tai edes selkärangasta ei meikäläisen silmä löydä mitään selkeästi omituista. Olisinkin ihan kiitollinen, jos joku osoittaisi minulle "vialliset" kohdat.
Yleinen lausunto oli, että siisti tämän ikäisen koiran luusto ja selkä ei aiheuta rajoitteita esim. agilityharrastukseen. Valitettavasti itse en osaa kuvia tulkita niin että näkisin mikä tekee lonkista B:t, miksi ELL on arvellut kyynärät 1:ksi tai edes selkärangasta ei meikäläisen silmä löydä mitään selkeästi omituista. Olisinkin ihan kiitollinen, jos joku osoittaisi minulle "vialliset" kohdat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)