Hallitseva mestari edelleen!

Tämä päivä alkoi IMCA:ssa suomalaisten osalta medien finaaliradalla. Sanna ja Siiri tekivät hienon nollan ja sijoittuivat radalla kuudenneksi. Elsi otti rokkistaran ottein yleisön mukaan ja piti koko radan ajan mukaan. Valitettavasti Didi karkasi puomille ja siitä hylly. Elsi sai kuitenkin kisoissa huimasti huomiota ja hollantilaiset uhkasivat viedä näytteitä paikalliselle junioritoiminnalle. Heikki ja Hellu tekivät hienon radan, jossa valitettavasti puomilta alastulolta ainakin silminnäkijähavaintojen ja videotodisteiden valossa virheellinen vitonen, johon meni radan kakkospaikka ja ilmeisesti kokonaiskisan pronssi. Tänä vuonna valitettavasti ei sähköisiä kontakteja ollut, vaikka kolmena edellisenä on ollut.

Seuraavana vuorossa oli PAWC:n toinen agilityrata. Auliksen yritin pitää mahdollisimman tynenä ja viedä huolellisesti, rata kun oli pelottavan helpon oloinen. Suurin pelko oli että ykköseste oli noin kolmen metrin päässä maton reunasta ja periaatteessa oli riski että koira karkaisi puomille jos ei olisi huolellinen tai jos keppien sisäänmenon kanssa loivasta avokulmasta ahnehtisi. Nollana mentiin ja ainakin A:lta olisi voinut nopeamminkin vapauttaa, mutta huolellinen rata. Pieni virhe putken jälkeen muurille mennessä koira ehti hieman kääntyä ohjaajaa kohti, mutta olin päättänyt olla ennen kaikkea huolellinen. Nollalla maaliin. Marjut teki Jojon kanssa huikean nollaradan ja pelätty puomin juoksukontaktikin osui ja sillä radan voitto. Ellan kanssa lähdin pitämään vain hauskaa. Pieniä riskejä on aina kontakteilla sen kanssa, mutta päätin että mennään rennosti ja katsotaan mitä tapahtuu kun mitään ei voi varmistaakaan. Nollalla maaliin ja tuntui kuin olisi ollut nuori Ella matkassa, sen verran reipas rata oli.

Maksien finaalirata oli alusta ja lopusta vähintäänkin erikoinen. Kaikki Suomen maksit valitettavasti sortuivat pikkuvirheisiin ja hyllyttivät. Siihen loppuivatkin tämän vuoden kisat.

Palkintojenjaossa suomalaisväriä pariin otteeseen PAWC:n 3-kategorian palkintojenjaossa. Ensin päivän radalla Marjut ja Jojo ykköspallilla ja yhteistuloksissa minä ja Aulis kolmospallilla ja minä ja Ella ykköspallilla. Ella siis yllätyksekseni uusi mestaruutensa, mistä pitää valitettavasti kiittää Saksan Katrin Schmidtin ja Trinityn vitosta puomilta, mikä nosti Auliksen myös kokonaiskilpailun pronssille Trinityn pudottua neljänneksi. Ella on nyt kaksinkertainen kategorian 3 ParAgility World Cupin mestari! Jos mummo pysyy kunnossa niin voi olla että vielä joutuu lähtemään Unkariin, josta kansainvälinen kisauransa alkoikin 2009 vuoden IMCA:ssa..

Tätä kirjoittaessa on jo itselleni palkinnoksi ostamani pihvi syöty ja kisapaikka jätetty ja lepäillään hotellissa aamulla alkavaa kahden päivän kotimatkaa varten.