Kun nyt kerran epikset oli tarjolla niin olihan Auliksen kanssa mentävä. Mölliradan nähtyäni vähän hirvitti, kun tiesin että edestä ohjattuna tuo on meille melko mahdoton ja jos olen myöhässä, niin se koira aika monilla väärillä esteillä. Takaa ohjauksessa taas on se ongelma, että takaaleikkauksia ja poispäinkäännöksiä on treenattu tosi tosi vähän. Lisäksi vielä radalla oli pituus kohdassa, josta piti heti sen jälkeen kääntyä ja heti takana lähellä väärä este.
Lähtökontrolli oli hyvä ja A:n kontakti hyvä. Ensimmäisessä takaaleikkauksessa kääntyi ensin mua kohti, mutta ei kuitenkaan pyörähtänyt kun tajusi että mihin. Tässä ympyrässä sitten kaikki muut käännökset venyikin pitkäksi ja tiesin jo etukäteen, että jos olisin yrittänyt valssata 7 tai 8 esteen takana, olisi liike painanut koiran 6:lta putkeen eikä nytkään kaukana ollut. 8:lle tulo tuli sitten ihan eri suunnasta kuin olin suunnitellut. Tää on juuri sitä ongelmaa, että kun hypyt venähtää pitkäksi, niin sitten seuraavissakin esteissä suunnat on pielessä. Yllätyksekseni sain sen kuitenkin suunnattua 9:n yli pituudelle, josta taas tiesin että 15 on iso riski, mutta sain sen kuitenkin sieltä kutsuttua takaisin. 11 siis hypättiin taas ihan väärästä suunnasta. Putkesta eteenpäin loppu menikin sitten ihan hyvin jo. Tuloksena 0 ja 2. sija vajaa 2 sekuntia voittajasta. Paljonhan tuosta olisi ollut otettavissa pois kaarteissa, mutta työkalut oli taas puutteelliset. Aina kisoissa iskee ne paikat mitä ei olla harjoiteltu.
Haltuunottojen harjoittelu on siis tuottanut tulosta! Seuraavaksi otetaankin sitten työn alle takaa ohjaaminen ja tiukat käännökset takaaleikkauksina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti