Lempäälässä asennetta etsimässä

Ohjaaja siis. Loppukevään jälkeen on ollut tosi vaikeaa kerätä päätä radalle ja löytää sitä yhteistyötä mikä meillä Ellan kanssa parhaimmillaan on. Ei sen kanssa tarvi varmistella, vaan pitää luottaa et se osaa ja antaa sille tilaa tehdä. Ei saa kilpailla, pitää vaan olla hauskaa, tehdä se mitä osataan ja tulokset on sivuseikka. Eikä niitä ainakaan siellä radalla ajatella. Ja ilokseni voin todeta, että löytyi. Viimeaikaisissa kisoissa kaikki hauskuus on ollut poissa ja nyt keskityttiin siihen. Ja on ollut vähän kisaburnouttia, ettei oikeastaan edes ole kiinnostanut, kun hommasta oli päässyt tulemaan jotain ihme suorittamista. Nyt päätös oli siis, että tää on hauskaa eikä lähdetä mitään suorittamaan tai tulosta tekemään. En tiedä mihin sekin hukkui jossain vaiheessa, mutta ilokseni voin todeta, että löytyi takaisin!

Ekalla radalla tuomarina oli Heidi Viitaniemi. Rataantutustumisen aikaan ei ollut varsinaisesti vielä kuuma, mutta todella hikinen kasvihuoneilmasto ja oma jäähdytys aika vaikeaa, kun ei hiki haihdu. Suorituksesta hiukan olisi ehkä metrejä saanut pois, jos olisin kierrättänyt 2:n etummaisen siivekkeen ympäri, mutta lähdin mieluummin tekemään vain selkeää ja sujuvaa. Keppien jälkeen myös lähtö muurille oli hieman myöhässä. Tuloksena 0 ja 5. sija.

Toisella radalla tuomarina Jari Tienhaara. Radalla oli pari aika mielenkiintoista ja vähän kinkkistäkin kohtaa erityisesti 8:n ympärillä ja keppien jälkeen. Juuri ennen meidän vuoroa tuli tietysti kova sadekuuro, joka kesti ensin yhden kisaajan verran, sitten laantui ja sitten uudestaan juuri sen meidän radan verran. Suorituksessa keinu oli hidas, mutta näytti samainen keinu tuottavan murheita monille muillekin. Alussa otettiin 3b:lle takaakierto-persjättö mikä meni hyvin ja saatiin suoran putken taakse hyvin aikaa. Itse valssasin muurin jälkeen 8:n "sisälle". Makseissa ja medeissä suositumpi ratkaisu oli antaa koiran kiertää putken takaa, mutta Ellalle ei kääntyminen muuriltakaan tuota ongelmia, niin valitsin tuon. 9:llä piti olla tarkkana, että tuo koiran 8:n suun ohi ennen kuin heittää 9:n taakse, jota koira ei siis ole vielä nähnyt. Tämä sujui hyvin. A:n jälkeen tein valssin ja päästin koiran edestäni kepeille niin, että olisin itse kuvassa keppien yläpuolella. Tästä kuitenkin kielto, kun Ella kiersikin yllätyksekseni ensimmäisen kepin ja aloitti väärältä puolelta. 12:lla piti olla takaakierto persjättö, josta juoksen 13:n taakse ja työnnön 14:n taakse. Tämä meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta sekoitin rytmini keppikiellosta ja 12 hypättiin väärään suuntaan. Muuten kyllä suunnitelma toimi. Tuloksena siis hyl.

Kolmas rata oli aika kiinnostavan näköinen, syyllisenä Anne Huittinen. Tässä oli sitten se kolmas olosuhde, eli olo kuin saunassa ja lämpö reilusti 30 päälle. Koira oli aika läähkä ennen starttia, joten kävin kastelemassa sen, jos vaikka saisi sen vähän paremmin hereille ja yllätyksekseni onnistuin. 2:lla pakkovalssi näytti olevan suosituin vaihtoehto, mutta koska en ole sitä opettanut koiralle enkä muutenkaan sitä itse olisi tuossa tehnyt ja vielä kaiken lisäksi halusin kuvassa puomin alapuolelle, otin vain takaakierron ja siitä pois alta ja puomille toisen siivekkeen ympäri. Yllättävän vähän tehtiin tätä valintaa, mutta tietysti jos koira ampuisi mielellään puomilta renkaalle, tässä olisi riskinsä. Kepit oli kuitenkin mielestäni helpommat menemällä okserin oikealta puolelta ja vain päästämällä koira kepeille. 10-11 (ja 18-19) oli vähän herran haltuun -juttuja. Eka kerralla 2 valssilla yllätyksekseni sain koiran renkaalta muurin kautta putkeen vaikka olin jo varautunut menemään puomin kautta maaliin. Putki syötti nimenomaan sisäänpäin niin että 11:lle piti kääntyä ulos ja kyllä siinä meilläkin vähän koukkua tuli, kun ei ihan tällaisia ole juuri harjoiteltu. A:n otin oikealta puolelta ja myös putken niin, että 18:lla tehtiin takaaleikkaus. Muista koirista päätellen koira muistaa putken jälkeen myös ohjaajan liikesuunnan, koska pääasiassa ne, jotka tulivat kuvassa yläkautta 17 putken eivät meinanneet kääntyä pois 19:lta, kun taas ne, jotka teki kuten minä eli putki 17 A:n alapuolelta, kääntyivät ohjaajaa kohti 18:n jälkeen, eli pieni koukku siitäkin, mutta tuloksena kuitenkin 0 ja 3. sija.

Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen päivään. Löydettiin taas se ilo tekemiseen mikä on vähän ollut hukassa ja taas kerran lupaan itselleni, että sitä ei enää hukata! Ratapiirrokset on omaa käsialaani kisojen jälkeen ulkomuistista. Mittasuhteet saattavat vähän heittää, mutta ajatus pitäisi olla kohdillaan. Nämä olikin sitten meidän osalta viimeiset viralliset kisat ennen IMCA:ta ja seuraavat viralliset taitaa olla piirimestaruudet syyskuun lopulla.