Tänään oli totuuden hetki, ensimmäinen EVL-koe ja tason mittaus. Paikkana Uusikaupunki ja siellä Rähmäkäpälien kenttä. Tuomarina Juha Kurtti ja liikkeenohjaajana tyypilliseen tapaan Ari Aaltonen. Päivä valkeni sateisena ja lämpötila vain 10 asteen pinnassa, kuten säämiehet olivat uhanneetkin. Paikan päälle päästyä tulikin havainto, että kenttäkin oli aika mielenkiintoisessa kunnossa. Kuulemma sinne oli juuri kärrätty uutta soraa ja oli ensimmäinen sadepäivä uuden soran tulon jälkeen. Alusta oli hyvin joustava ja vaikka pinta periaatteessa oli ihan ok, niin joka askeleella pinta painui ja paikalle tuli vesilammikko. Odotukset ei olleet kovin korkealla, kun muutenkin on koira, joka ei tykkää edes astua märälle nurmikolle.
Itse koe alkoi hyvin, istuminen ryhmässä 10, vaikka vähän piippasi ekan liikkeen aloitusta odotellessa. Sen jälkeen paikalla makaaminen vielä 9, meni maahan jo liikkeenohjaajan tehokkaasta käsimerkistä ja oli kuuleman mukaan hieman huonosti ollut aluksi maassa, mutta korjasi asennon. Jotkut on kuulemma pyytäneet kovasti, että kansallisissa kokeissa voisi harjoitella KV-kokeiden systeemiä, jossa yksilöliikkeet suoritetaan kaikki putkeen ja tätä neuvoa noudatettiin. Seuraamisesta tuloksena 8, aluksi meni ihan ok, mutta parin pysähdyksen jälkeen alkoi istuminen iljettää ilmeisesti ja alkoi jäädä perusasentoja tekemättä. Upottavassa ja märässä sorassa rapa roiskui myös juoksuosuudella ja siinä alkoi olla vähän haluttomuutta. Tästä eteenpäin olikin sitten oma projektinsa saada ylipäätään edes liikkeiden alkuun istuvaa perusasentoa. Idioottiringistä tulos olikin sitten 0, kun istumisessa jäi seisomaan ja maahanmenossa suostui alentumaan istumaan asti. Luoksetulosta tuloksena 7, kun viimeisessä perusasennossa suostui istumaan vasta toisella käskyllä, pysähdykset oli ok. Ruudussa kylmäsi, kun Ella meni ensin merkki-käskyllä metrin verran reitiltä sivussa olleen hyppyesteen kulmalle kuikuilemaan, sain kuitenkin lähetettyä sen siitä merkille. Juoksi ruudun ohi ja sain viittilöityä ruutuun, suostui menemään maahan ja pysyi siellä. Kutsuttaessa tosin tuli kuin hidastetussa filmissä, meinasin ehtiä lähtöpaikalle ennen kuin koira oli sivulla, mutta 8 pistettä kuitenkin. Ohjatussa bongasi ensin keskikapulan, josta jouduin kieltämään ja sain lähetettyä oikealle (eli vasemmalle) ja 6 pistettä. Metallinoudossa seisova luovutus pudotti muuten hyvän suorituksen 8 pisteeseen. Tunnarista 0 kun toi väärän, ilmeisesti tässä vaiheessa jo koira halusi vaan äkkiä pois. Kaukoista tuli 7, yhteen istumiseen tarvittiin kaksi käskyä, mikä luultavasti johtui maastosta eikä haluttomuudesta ja koira nousi palatessa ylös, mutta muuten teki hyvin. Haluttomuus valitettavasti näkyi myös hidasteluna kaikissa liikkeissä ja normaali sähäkkä ja iloinen Ella oli poissa. Tuloksena kuitenkin EVL3 202 pisteellä ja viidestä koirasta 4. sija. ALO-luokassakin Ugissa tuloksena oli ALO3, onkohan paikalla joku merkitys? :)
Positiivinen asia kuitenkin oli, että hyvissä olosuhteissa jos koira olisi suorittanut normaalilla tasollaan, niin ykkönen olisi ollut hyvinkin mahdollinen ja TVA-projekti näyttää olevan siis jo hyvin pitkällä. Nyt on 4 viikkoa aikaa treenata ennen SM-kisoja, joissa toki arvostelu tullee olemaan tiukkaa, mutta täysillä mennään näyttämään että seurakoirakin voi osata. Pitää varmaan alkaa myös uskotella jollain palloleikeillä ja pienellä tekemisellä Ellalle, että sade ja märkä on oikeasti aika hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti