Agility SM 2006

Kotona ollaan taas - väsyneenä, mutta onnellisena. Perjantaina siis lähdettiin töiden jälkeen noin kello 17 aikoihin kohti Lappeenrantaa ja päädyttiin siellä Cumuluksessa erittäin tunkkaiseen ja tupakanhajuiseen huoneeseen. Katkonainen yöuni vieraassa paikassa koirien murahdellessa vähän väliä käytävässä liikkujia ja aamiaiselle lauantaiaamuna heti kello 6:30. Checkout ja menoksi kisapaikalle. SVK:n minijoukkueenjohtaja Anne-Mari Tenhovalo oli jo ilmoittanut joukkueemme, mutta ensimmäisenä koirana minun piti käydä näyttämässä siru ennen starttia. Puoli tuntia tylsistymässä jonossa odottamassa TM-tarkistukseen pääsyä. Rokotuksia ei sitten edes tarkistettu. Ehkä järjestäjien olisi kannattanut harkita erillistä TM-tarkistuspistettä, kuten TOKO SM:issä on aina ollut ettei olisi tarvinnut odotella joukkueiden ilmottautumisia, kun laumoittain shelttejä hulmuaa kilometrin hihnoissa ympärillä ja takanaseisova haluaa välttämättä astua oman koirani päälle kun kuvittelee ilmeisesti pääsevänsä nopeammin kun siirtyy lähemmäs. Aurinkokin paistoi ja jo jonossa seisoessa alkoi hiki virrata.

8:00 rataantutustuminen, rata oli melko selkeälinjainen ilman mitään kovin kummallisia koukkuja, mutta ohjaaja vielä unenpöpperössä 4 tunnin ajomatkan ja 5 tunnin yöunen jälkeen. Rataantutustumisen jälkeen avustajakin oli päässyt jo piiloon ja piti ekana etsiä koira, joka löytyi ihan ajoissa. Toisena lähtövuorossa ja menin ekan koirakon jälkeen odottelemaan lähtölupaa, kun tuomarina toiminut Kari Jalonen piti jonkun neuvonpidon tuomarinsihteerin kanssa. Jotenkin tässä välissä Ellaltakin meni fiilikset, kun poistuttiin hetkeksi rata-alueelta ja tuli melko pitkä odottelu. Lähdössä jo huomasin, että nyt ei lähtenyt ihan normaalivauhtia. Keppien jälkeisessä putkeen viennissä unenpöpperöinen ohjaaja lähti ensin viemään ihan väärään suuntaan, mutta tilanne korjaantui kuitenkin. Loppurata rentoa lönkyttelyä, mutta puhdasta rataa ja loppujoukkueelta ainakin osa paineista pois tuloksella +2,49 ja ensimmäisten koirakoiden jälkeen 12. sija. Viljamille valitettava toiseksi viimeisen riman pudotus ja pieni ylimääräinen kuvio radalla, vitonen ja 0,96 yliaikaa. Mauno antoi uutta toivoa puhtaalla radalla tuloksella 0,34 yliaikaa. Kolmen koirakon jälkeen sijoitus muistaakseni 5. Jännitys oli kovaa katsomossa, kun Anne-Mari lähti radalle Miisan kanssa. Tuloksena aika -2,34 ja puhdas rata ja 5. sija joukkue-SM-kisassa.

Ellan joukkuerata video

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen (etenkin jos katsoo mikä olisi ollut tilanne, jos edustusvelvollisuuteni olisi suuntautunut TSAU:n joukkueeseen), mutta yleisesti vähän omituinen jälkimaku jäi voittajajoukkueen ensimmäisen koirakon (Anja Lehtiö & Pipsa) suorituksesta, josta jäi tuomitsematta esteen numero 3 riman pudotus. Jos tästä olisi oikeaoppisesti tullut vitonen, olisi JAU:n lopputulokseksi tullut 5 ja sijoitus pudonnut 6.-8. sijalle.

Cartivet-lisäkisa mineille oli vuorossa iltapäivällä puoli kolmen jälkeen. Rataantutustuminen oli jo tuskallista siinä paahteessa, mutta siitä selvittiin. Onneksi rata oli melko selkeä ja virtaava ja ainakin itse pidin kovasti siitä. Muutamissa kohdissa tuntui joillekin tulevan virheitä lähinnä siitä, että oli tehty omituisia ohjausvalintoja ottaen huomioon muut radalla olevat esteet. Rataan tutustuttiin toisessa ryhmässä ja lähdimme radalle 40. koirakkona. Kävin heti rataantutustumisen jälkeen hakemassa Ellaan vähän pirteyttä vesipisteessä kastelemalla koko koiran ja sen jälkeen vielä hetkeksi boksiin lepäilemään. Tällä kertaa lähti kulkemaan ihan kivasti helteestä huolimatta ja työskentely oli huomattavasti rivakampaa kuin aamun joukkueradalla. Varma ja virheetön rata, kontaktit olisi voineet olla hieman nopeammat. Tuloksena -6,87 ja 13. sija 68 startanneen koirakon joukosta, mihin olen oikein tyytyväinen, onhan meillä nyt koossa jo 3 nollaa ensi vuoden SM-kisoja varten.

Ellan Cartivet-rata video

Kisakirjat saatiin vähän kello 19 jälkeen takaisin ja ajelemaan takaisin Turkuun päin, kun oltiin ensin toivotettu TSAU:laisille ja muille tutuille onnea yksilökisoihin, ensi vuonna ehkä mekin saadaan osallistua siihenkin. Kotona oltiin sitten hieman puolen yön jälkeen. Uni maistui.