1.11.10
Videoita
Palauttelin itseni sitten viikonlopun treenien onnistumisista maan pinnalle ja päätin kuitenkin julkaista perjantain episten videot. Löytyvät kyseisestä jutusta. Muuten tänään on lähinnä laiskoteltu Auliksen rankan neljän päivän agilityputken jälkeen.
Tehokoulutusviikonloppu - Aulis Liuhtojen opissa
Viikonloppuna vietettiin ATT:n tehokoulutusviikonloppua. Olin lupautunut kouluttamaan, mistä korvauksena sain osallistumisen yhteen ulkopuolisen kouluttajan ryhmään ja ATT tarjosi ryhmäkouluttajille myös toisen ryhmän. Kun Ella ei oikein kestä noita ryhmäkoulutuksia aina ja ollaan sen kanssa nyt heti 8 vuoden harrastamisen jälkeen pääsemässä sinuiksi asian kanssa, niin ilmoitin Auliksen kun sille tarvin tällä hetkellä enemmän ideoita erityisesti nopean maksin ohjaamisesta.
Lauantaina ensin aamupäivällä Timo Liuhdon koulutus. Rata näytti jo etukäteen meille tosi vaikealta, kun työkaluja vielä puuttuu ja kepit ei ole kovin vahvat, eli käytännössä sitten päädyttiin hinkkaamaan tästä pätkiä. Rata jatkui vielä pituuden jälkeenkin, mutta sinne asti ei koskaan menty.
Alussa yllätin itsenikin kun heti ensimmäisellä yrityksellä Aulis osui ensimmäiseen keppiväliin, mutta ei taipunut pujottelemaan.Yllätyksekseni ajoitukset pelasi niin hyvin, että 6- ja 7-esteille ei karattu kertaakaan, mutta putkeen kyllä jos olin omassa sijoittumisessa ja suunnassa 2:n jälkeen yhtään varomaton. Ensin hinkattiin kuntoon 2:lta käännös. Tämä onnistui mielestäni valssilla oikein hyvin ja turvallisesti ja koiralla oli enemmän tilaa, mutta opeteltiin kuitenkin kutsumaan niin, että olen itse ihan kiinni rimassa. Kun tämä saatiin kuntoon, alettiin aloittaa kepeiltä ja tehtiin ensin poispäinkäännös kepeiltä, joka lähti sujumaan oikein hyvin sen jälkeen kun koira tajusi että mitä halutaan ja sain oman ajoitukseni kuntoon että maltoin oikeasti odottaa sitä viimeistä väliä. 5:lle leijeröinti onnistui tosi hyvin eikä kertaakaan edes katsonut 6:sta matkan varrella. Tässä sitten Aulis alkoi esitellä erinomaista radanlukutaitoaan ja karkaili putkeen ja kepeille ja ties mihin jos en ollut tosi tarkkana että otan sen sieltä mukaan muurille. Tässä pitäisi myös saada lisää rohkeutta lähteä liikkeelle heti kun seuraava suoritettava este on merkattu, mutta kokemattoman koiran kanssa jään aina ihmettelemään että hyppääkö se nyt sen 6:n, jään paikalleni ilman ohjausta ja koira tekee omat valintansa. Lopuksi vielä hinkattiin kuntoon 8-13 siten, että mun piti ehtiä 9:n puolelta työntämään koira 14:lle, mutta tätä ei otettu muuten kuin sen verran että ehdin sinne päähän ohjaamaan sen sinne päin, pituutta ei kertaakaan suoritettu. Tässä tehtiin ensin jaakotus 9:lle kunhan muistin kutsua koiran putkesta ennen kuin se on ulkona, siitä saatiin supertiukka käännös, ohjaaja syvälle 10:n ja 11:n väliin ja 11:lla koira päästetään ohi suorittamaan 12 itsenäisesti, josta vain pieni veto ja ohjaaja tuolla 9:n paikkeilla kun koira menee sisään putkeen. Nää kohdat tuntu tutustuessa tosi vaikeille ja olin tosi tyytyväinen että saatiin nää pätkät tehtyä.
Lauantaina iltapäivällä koulutin itse ohjausten selkeyden miettimistä 5:lle koirakolle, jotka pääasiassa mölli-/1-tasoa, joten harjoitukset oli oikeasti sopivan tasoisia ja saatiin varmaankin joillekin päähän se koiran näkökulma ja ajoissa selkeästi ohjaaminen, jotta homma olisi edes koiralle helppoa. Etukäteen en tiennyt minkä tasoisia koirakoita tulee, niin olin samalla estejärjestyksellä suunnitellut 4 eri rataa ja niistä 2 saatiin mentyä niin että saatiin vähän epäonnistumista ja lopuksi onnistumista. Jälkimmäisen valitsin sen perusteella mitä olin ekalla radalla nähnyt. Toivottavasti opit pysyy ohjaajien päässä ja ainakin herättävät ajatuksia, kun laji kuitenkin vaatii teknisen osaamisen lisäksi oikeasti sitä ajatustyötä siitä, että mikä tekniikka mihinkin on järkevää ja millä ajoituksella niin että koira koko ajan tietää mitä tekee. Ihan möllitkin tekee hyvin motivoituneesti aika vaikeitakin ratoja kunhan ohjaus on selkeää ja koira tietää jatkuvasti mitä siltä odotetaan.
Sunnuntaina aamupäivällä jatkettiin sitten Tuulia Liuhdon ryhmässä. Rata oli mielenkiintoinen ja meidän tasolle sillä lailla sopivampi, että se vaikutti haastavalta, mutta mahdolliselta. Ja osoittautuikin, että pienen opettelun jälkeen tehtiin melkein koko rata aivan sikahyvin.
Koska kepit ei vielä ole riittävän vahvat, todettiin, että jätetään puomilta kepeille vienti väliin, eli tehtiin hypylle 11 ja sitten loppuosa radalta kepeiltä aloittaen. Ensimmäisessä aloituksessa kävi juuri niin kuin oletinkin, että sinne syöksyi putkeen 2:n siivekkeen ohitettuaan. Otettiin siis ohjaajan näkökulmasta oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, koska toiselta puolelta takaakierrosta koiran linja osoitti 3:lta suoraan putken väärään päähän ja kaikki sitä kautta menneet taisikin mennä sinne viimeistään toisella yrityksellä. Lisäksi Aulikselle tekee hyvää nämä ylikäännökset tässä vaiheessa. Tästä ekalla kerralla putkeen mennessä vedin vähän turhankin paljon pois väärältä päältä enkä päästänyt ajoissa irti, vaikka 3:n hyppylinja oli sellainen että 1 laukka-askeleen jälkeen koira oli jo ohi ekasta putken suusta. Irrotus putkeen ja ensimmäisenä välistäveto-sylkkäri -yhdistelmällä putken väärään päähän. Vaihdettiin tämä valssiin, kun putkeen irrotuksen jälkeen ei kuitenkaan ollut ongelmia ehtiä 7:n siivekkeelle ja pysäyttää liike kun koira on pituudella ja valssilla sai selkeämmin vedon putken haluttuun päähän. Piti vaan olla jäämättä ihailemaan kun koira suorittaa putkea. Puomilta 11:lle käännöksen teinkin niin, että annoin koiran mennä itsenäisesti kontaktille ja tästä sitten kutsu 11:n yli. Loppupuollella Aulis sitten esittelikin mainiota radanlukutaitoaan. Eli jatkettiin kepeiltä. Tästä ensin muutama kerta kun sitä poispäinkäännöstä oltiin harjoiteltu ihan ohjaajasta piittaamatta suoraan viimeisestä välistä putkeen 19. Kävin siis sitten hakemassa sieltä viimeiseltä kepiltä. 15:lta suoraan irrotus putkeen ja 17 ja 18 väliin kutsumaan, niin seuraava osoite tietysti oli putkesta suoraan puomille, missä teki oikein hienon kontaktin itse vaikka olin jossian 6:n ja 12:n välissä. Seuraavaksi sitten jäin varmistelemaan 17:aa, jolloin en ehtinyt ottaa sitä yhtä askelta 18:aa kohti ja meni siitä suoraan putkeen. Lopulta tämä saatiin sairaan hienoksi ja hyvin ehti laittamaan 20:lle takaakiertoon. 17-18 alkoi sujua heti kun aloin uskoa koiraan, eli 17 käytiin vain merkkaamassa ja sitten siirrytään seuraavaan osoitteeseen. 20:llä ensin twistillä omasta valinnasta putkeen, mutta mut laitettiin opettelemaan saksalainen, mikä oli oikeasti tosi vaikea Auliksen käännöksillä saada ajoitettua niin että ehtii pois alta, mutta tätä on syytä harjoitella. 23 kierrätettiin taas siivekkeen ympäri, mikä saatiin onnistumaan tosi hienosti ja saatiin tosi tosi hienoja onnistumisen tunteita kyllä sit kun hommat alkoi mennä. Eikä se ulkomuististakaan mennyt, kyllä sen edelleen sai huonolla ohjauksella menemään huonostikin.
Kokonaisuutena opittiin paljon ja koira sai paljon kehujakin etenkin Tuulialta. Hyvällä tiellä ollaan ja hyvässä vaiheessa. Nyt pitää ohjauksessa alkaa lopettaa varmistelu ja yrittää siirtyä siihen, että vain merkataan tehtäviä sen sijaan että jään katsomaan että suorittaako se nyt sen. Varmistelu vain varmistaa, että olen jatkuvasti myöhässä seuraavista paikoista. Koiralle opetettavaksi perusasioita edelleen, eli itsenäistä keppien hakua vaikeista paikoista ja kulmista. Kepeillä se kyllä kestää yllättävän paljon ohjaajalta ja tekee hyvin itsenäisesti. Lisäksi pitää tehdä suoria hyppyjä ohuissa kulmissa, niistä tuntuu tulevan välillä rimoja alas kun epäilen että se arvioi etäisyyden siivekkeestä eikä riman keskikohdasta. Sinänsä tämä on luonnollista, kun koira on alunperin opetettu suorittamaan siivekkeitä eikä rimoja. Ja lisäksi paljon tekniikoita, joilla on sitten enemmän toivoa selvitä niistä pahoista paikoista.
Ja draivia ei puutu. 4 päivää putkeen agilityä eikä sunnuntainakaan vielä koiran jaloissa ainakaan painanut, ei alkanut tulla rimoja alas ja sama sekopää joka päivä. Draivista saatiin kovasti kehuja etenkin kun vaikka draivia on enemmän kuin jossain hauskassa vertauskuvassa mitä just nyt en keksi, niin se ei ole hallitsematonta. Hyvällä tiellä ollaan.
Lauantaina ensin aamupäivällä Timo Liuhdon koulutus. Rata näytti jo etukäteen meille tosi vaikealta, kun työkaluja vielä puuttuu ja kepit ei ole kovin vahvat, eli käytännössä sitten päädyttiin hinkkaamaan tästä pätkiä. Rata jatkui vielä pituuden jälkeenkin, mutta sinne asti ei koskaan menty.
Alussa yllätin itsenikin kun heti ensimmäisellä yrityksellä Aulis osui ensimmäiseen keppiväliin, mutta ei taipunut pujottelemaan.Yllätyksekseni ajoitukset pelasi niin hyvin, että 6- ja 7-esteille ei karattu kertaakaan, mutta putkeen kyllä jos olin omassa sijoittumisessa ja suunnassa 2:n jälkeen yhtään varomaton. Ensin hinkattiin kuntoon 2:lta käännös. Tämä onnistui mielestäni valssilla oikein hyvin ja turvallisesti ja koiralla oli enemmän tilaa, mutta opeteltiin kuitenkin kutsumaan niin, että olen itse ihan kiinni rimassa. Kun tämä saatiin kuntoon, alettiin aloittaa kepeiltä ja tehtiin ensin poispäinkäännös kepeiltä, joka lähti sujumaan oikein hyvin sen jälkeen kun koira tajusi että mitä halutaan ja sain oman ajoitukseni kuntoon että maltoin oikeasti odottaa sitä viimeistä väliä. 5:lle leijeröinti onnistui tosi hyvin eikä kertaakaan edes katsonut 6:sta matkan varrella. Tässä sitten Aulis alkoi esitellä erinomaista radanlukutaitoaan ja karkaili putkeen ja kepeille ja ties mihin jos en ollut tosi tarkkana että otan sen sieltä mukaan muurille. Tässä pitäisi myös saada lisää rohkeutta lähteä liikkeelle heti kun seuraava suoritettava este on merkattu, mutta kokemattoman koiran kanssa jään aina ihmettelemään että hyppääkö se nyt sen 6:n, jään paikalleni ilman ohjausta ja koira tekee omat valintansa. Lopuksi vielä hinkattiin kuntoon 8-13 siten, että mun piti ehtiä 9:n puolelta työntämään koira 14:lle, mutta tätä ei otettu muuten kuin sen verran että ehdin sinne päähän ohjaamaan sen sinne päin, pituutta ei kertaakaan suoritettu. Tässä tehtiin ensin jaakotus 9:lle kunhan muistin kutsua koiran putkesta ennen kuin se on ulkona, siitä saatiin supertiukka käännös, ohjaaja syvälle 10:n ja 11:n väliin ja 11:lla koira päästetään ohi suorittamaan 12 itsenäisesti, josta vain pieni veto ja ohjaaja tuolla 9:n paikkeilla kun koira menee sisään putkeen. Nää kohdat tuntu tutustuessa tosi vaikeille ja olin tosi tyytyväinen että saatiin nää pätkät tehtyä.
Lauantaina iltapäivällä koulutin itse ohjausten selkeyden miettimistä 5:lle koirakolle, jotka pääasiassa mölli-/1-tasoa, joten harjoitukset oli oikeasti sopivan tasoisia ja saatiin varmaankin joillekin päähän se koiran näkökulma ja ajoissa selkeästi ohjaaminen, jotta homma olisi edes koiralle helppoa. Etukäteen en tiennyt minkä tasoisia koirakoita tulee, niin olin samalla estejärjestyksellä suunnitellut 4 eri rataa ja niistä 2 saatiin mentyä niin että saatiin vähän epäonnistumista ja lopuksi onnistumista. Jälkimmäisen valitsin sen perusteella mitä olin ekalla radalla nähnyt. Toivottavasti opit pysyy ohjaajien päässä ja ainakin herättävät ajatuksia, kun laji kuitenkin vaatii teknisen osaamisen lisäksi oikeasti sitä ajatustyötä siitä, että mikä tekniikka mihinkin on järkevää ja millä ajoituksella niin että koira koko ajan tietää mitä tekee. Ihan möllitkin tekee hyvin motivoituneesti aika vaikeitakin ratoja kunhan ohjaus on selkeää ja koira tietää jatkuvasti mitä siltä odotetaan.
Sunnuntaina aamupäivällä jatkettiin sitten Tuulia Liuhdon ryhmässä. Rata oli mielenkiintoinen ja meidän tasolle sillä lailla sopivampi, että se vaikutti haastavalta, mutta mahdolliselta. Ja osoittautuikin, että pienen opettelun jälkeen tehtiin melkein koko rata aivan sikahyvin.
Koska kepit ei vielä ole riittävän vahvat, todettiin, että jätetään puomilta kepeille vienti väliin, eli tehtiin hypylle 11 ja sitten loppuosa radalta kepeiltä aloittaen. Ensimmäisessä aloituksessa kävi juuri niin kuin oletinkin, että sinne syöksyi putkeen 2:n siivekkeen ohitettuaan. Otettiin siis ohjaajan näkökulmasta oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, koska toiselta puolelta takaakierrosta koiran linja osoitti 3:lta suoraan putken väärään päähän ja kaikki sitä kautta menneet taisikin mennä sinne viimeistään toisella yrityksellä. Lisäksi Aulikselle tekee hyvää nämä ylikäännökset tässä vaiheessa. Tästä ekalla kerralla putkeen mennessä vedin vähän turhankin paljon pois väärältä päältä enkä päästänyt ajoissa irti, vaikka 3:n hyppylinja oli sellainen että 1 laukka-askeleen jälkeen koira oli jo ohi ekasta putken suusta. Irrotus putkeen ja ensimmäisenä välistäveto-sylkkäri -yhdistelmällä putken väärään päähän. Vaihdettiin tämä valssiin, kun putkeen irrotuksen jälkeen ei kuitenkaan ollut ongelmia ehtiä 7:n siivekkeelle ja pysäyttää liike kun koira on pituudella ja valssilla sai selkeämmin vedon putken haluttuun päähän. Piti vaan olla jäämättä ihailemaan kun koira suorittaa putkea. Puomilta 11:lle käännöksen teinkin niin, että annoin koiran mennä itsenäisesti kontaktille ja tästä sitten kutsu 11:n yli. Loppupuollella Aulis sitten esittelikin mainiota radanlukutaitoaan. Eli jatkettiin kepeiltä. Tästä ensin muutama kerta kun sitä poispäinkäännöstä oltiin harjoiteltu ihan ohjaajasta piittaamatta suoraan viimeisestä välistä putkeen 19. Kävin siis sitten hakemassa sieltä viimeiseltä kepiltä. 15:lta suoraan irrotus putkeen ja 17 ja 18 väliin kutsumaan, niin seuraava osoite tietysti oli putkesta suoraan puomille, missä teki oikein hienon kontaktin itse vaikka olin jossian 6:n ja 12:n välissä. Seuraavaksi sitten jäin varmistelemaan 17:aa, jolloin en ehtinyt ottaa sitä yhtä askelta 18:aa kohti ja meni siitä suoraan putkeen. Lopulta tämä saatiin sairaan hienoksi ja hyvin ehti laittamaan 20:lle takaakiertoon. 17-18 alkoi sujua heti kun aloin uskoa koiraan, eli 17 käytiin vain merkkaamassa ja sitten siirrytään seuraavaan osoitteeseen. 20:llä ensin twistillä omasta valinnasta putkeen, mutta mut laitettiin opettelemaan saksalainen, mikä oli oikeasti tosi vaikea Auliksen käännöksillä saada ajoitettua niin että ehtii pois alta, mutta tätä on syytä harjoitella. 23 kierrätettiin taas siivekkeen ympäri, mikä saatiin onnistumaan tosi hienosti ja saatiin tosi tosi hienoja onnistumisen tunteita kyllä sit kun hommat alkoi mennä. Eikä se ulkomuististakaan mennyt, kyllä sen edelleen sai huonolla ohjauksella menemään huonostikin.
Kokonaisuutena opittiin paljon ja koira sai paljon kehujakin etenkin Tuulialta. Hyvällä tiellä ollaan ja hyvässä vaiheessa. Nyt pitää ohjauksessa alkaa lopettaa varmistelu ja yrittää siirtyä siihen, että vain merkataan tehtäviä sen sijaan että jään katsomaan että suorittaako se nyt sen. Varmistelu vain varmistaa, että olen jatkuvasti myöhässä seuraavista paikoista. Koiralle opetettavaksi perusasioita edelleen, eli itsenäistä keppien hakua vaikeista paikoista ja kulmista. Kepeillä se kyllä kestää yllättävän paljon ohjaajalta ja tekee hyvin itsenäisesti. Lisäksi pitää tehdä suoria hyppyjä ohuissa kulmissa, niistä tuntuu tulevan välillä rimoja alas kun epäilen että se arvioi etäisyyden siivekkeestä eikä riman keskikohdasta. Sinänsä tämä on luonnollista, kun koira on alunperin opetettu suorittamaan siivekkeitä eikä rimoja. Ja lisäksi paljon tekniikoita, joilla on sitten enemmän toivoa selvitä niistä pahoista paikoista.
Ja draivia ei puutu. 4 päivää putkeen agilityä eikä sunnuntainakaan vielä koiran jaloissa ainakaan painanut, ei alkanut tulla rimoja alas ja sama sekopää joka päivä. Draivista saatiin kovasti kehuja etenkin kun vaikka draivia on enemmän kuin jossain hauskassa vertauskuvassa mitä just nyt en keksi, niin se ei ole hallitsematonta. Hyvällä tiellä ollaan.
30.10.10
TSAU:n epikset
Perjantai-iltaa käytiin viettämässä TSAU:n hallilla epiksissä. Meinasin ensin mennä pelkästään Auliksen kanssa, mutta päätin sittenkin ihan huviksi ottaa Ellan mukaan ja mennä senkin kanssa avoimen radan. Mölleissä pientä närkästystä herätti, että aikaisemmin TSAU:lla on viimeisen vuoden ollut säännöissä, että kisaavat koirat eivät saa osallistua mölliratoihin, mutta tällä kertaa yhtäkkiä järjestävien ryhmien koirat saivatkin.
Möllirata oli meille periaatteessa profiililtaan ihan ok, paitsi hyppy 6, joka oli käytännössä takaakierto suoran putken jälkeen mihin oli tosi vaikea ehtiä, kun puomilta oli ennen putkea pitänyt tehdä tiukka käännös enkä saanutkaan niin paljon etumatkaa. Putkesta sitten Aulis kääntyi mua kohti niin, että se piti käydä viemässä sinne takaakiertoon, missä mun oli tarkoitus myös valssata, mutta unohdin. Tästä alkoi jo mennä hiukan pasmat sekaisin, mutta A:n takaaleikkauksen jälkeen olin taas siellä missä pitikin. Seuraava paha kohta olikin sitten se seuraava käännös ja suora putki. A:n ja putken välissä oli sivuttaisetäisyyttä niin, että olin melko varma, että jos vaihdan puolta, en saa koiraa työnnettyä putken jälkeiselle hypylle, joka ei ollut ihan linjassa putken kanssa ja vähän jopa vietti sinne A:n puolelle. A:n jälkeinen hyppy meni hieman pitkäksi ja jäin haaveilemaan ja ihmettelemään, että tuleeko se nyt sinne putkeen. Tulihan se, mutta tämä aiheutti sen, että takaaleikkaus oli armottomasti myöhässä ja koira kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja käännyttyään takaisin päin hyppäsi hypyn takaisin ja pudotti sitä seuraavan riman. Loppu vaan juostiin ja toiseksi viimeisellä esteellä olisi pitänyt kääntää vähän reippaammin viimeiselle.
Avoin rata sitten olikin vähän hankalampi tapaus. Alun kepeille vienti oli kulmassa, mitä meillä ei oikeastaan ole tehty ainakaan niin, että siinä oli vääriä hyppyjä. Keppien etsimistä pitää nyt harjoitella kovasti, että voisin tuollaisessa paikassa vain luottaa koiraan ja antaa sen mennä. Jatkon kannalta oli myös perusteltua hankkiutua keppien toiselle puolelle, mutta hyllyhän siitä tuli sitten kun käytiin joku väärä hyppy ottamassa välistä. Keppien jälkeen myös tuli ongelma seuraavan hypyn kanssa. En ole vielä katsonut edes videota, mutta luultavasti olen väärin sijoittunut ja Aulis lähti hakemaan putkea. Puomia ennen ollut hyppy hypättiin myös väärään suuntaan, kun olin sielläkin myöhässä. Puomin jälkeisessä tilanteessa ei lähde pyydetysti takaakiertoon ensin ja palaa sitten puomille. Toisella yrityksellä ihan jees. A:n jälkeen olikin sitten pöytä, jota ei olla ikinä tehty radalla ja kaksi kertaa treenattukin vaan. Ei mikään yllätys ettei tunnistanut sitä miksikään suoritettavaksi esteeksi ensimmäisellä yrityksellä. Pöydän jälkeisen putken jälkeen unohdin kutsua jo putken aikana ja ehti sitten vanhasta muistista syöksyä suoraan eteen samasta putkesta kuin mölliradalla ja kävi suorittamassa ylimääräisen hypyn takaa. Muistini mukaan sitten muurille en ohjannut kunnolla vaan se jarruttikin ja tuli ohi, mutta en lähtenyt tätä korjaamaan. Maaliin kai päästiin ihan kunniallisesti.
Ellan kanssa olisi avoimen radalla pitänyt vaan alussa luottaa siihen että se osaa, mutta aloinkin säätää jotain ohjauksia siihen ja kävi ihan samat kun Auliksellekin eli hyllytettiin ennen keppejä väärälle esteelle. Loppurata tosin meni ihan hyvin vaikkakin olin ennen A:ta olevalla kierrolla sen verran perässä ja päätin sen verran irrottaa sitä sinne, että se ehti kerran katsoa taaksepäin mua. Pöytä oli kyllä jees ja melkein kaikki muukin. Myös putken jälkeinen muurilta käännös oli ilmeisesti hyvä. Monet ohjaajat hankkivat itselleen vaikeuksia menemällä muurin taakse ja lähtemällä sieltä liikkumaan liian myöhään putken oikeaa päätä kohti, jolloin koirat lukivat tyrkyllä olleen väärän pään.
Videoita ehkä tulossa, kunhan olen katsonut että kehtaako niitä julkaista.
Edit: Laitetaan nyt videot, niin voi sitten joskus palautella itseään maanpinnalle jos alkaa tuntua hyvältä..
Aulis:
Ella:
Kumpaankaan koiraan en siis luottanut siihen että hakisivat avoimen radan kepit vaikka kumpikin periaatteessa osaa ja treeneissä en edes ohjaisi mitenkään. Kummallekin myös jos ohjataan, oli ohjaus armottoman myöhässä ja Auliksen kanssa kaikki myöhässä kun kokemattomalla koiralla jatkuvasti jään varmistamaan että hyppäähän se ja kääntyyhän se jne..
Möllirata oli meille periaatteessa profiililtaan ihan ok, paitsi hyppy 6, joka oli käytännössä takaakierto suoran putken jälkeen mihin oli tosi vaikea ehtiä, kun puomilta oli ennen putkea pitänyt tehdä tiukka käännös enkä saanutkaan niin paljon etumatkaa. Putkesta sitten Aulis kääntyi mua kohti niin, että se piti käydä viemässä sinne takaakiertoon, missä mun oli tarkoitus myös valssata, mutta unohdin. Tästä alkoi jo mennä hiukan pasmat sekaisin, mutta A:n takaaleikkauksen jälkeen olin taas siellä missä pitikin. Seuraava paha kohta olikin sitten se seuraava käännös ja suora putki. A:n ja putken välissä oli sivuttaisetäisyyttä niin, että olin melko varma, että jos vaihdan puolta, en saa koiraa työnnettyä putken jälkeiselle hypylle, joka ei ollut ihan linjassa putken kanssa ja vähän jopa vietti sinne A:n puolelle. A:n jälkeinen hyppy meni hieman pitkäksi ja jäin haaveilemaan ja ihmettelemään, että tuleeko se nyt sinne putkeen. Tulihan se, mutta tämä aiheutti sen, että takaaleikkaus oli armottomasti myöhässä ja koira kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja käännyttyään takaisin päin hyppäsi hypyn takaisin ja pudotti sitä seuraavan riman. Loppu vaan juostiin ja toiseksi viimeisellä esteellä olisi pitänyt kääntää vähän reippaammin viimeiselle.
Avoin rata sitten olikin vähän hankalampi tapaus. Alun kepeille vienti oli kulmassa, mitä meillä ei oikeastaan ole tehty ainakaan niin, että siinä oli vääriä hyppyjä. Keppien etsimistä pitää nyt harjoitella kovasti, että voisin tuollaisessa paikassa vain luottaa koiraan ja antaa sen mennä. Jatkon kannalta oli myös perusteltua hankkiutua keppien toiselle puolelle, mutta hyllyhän siitä tuli sitten kun käytiin joku väärä hyppy ottamassa välistä. Keppien jälkeen myös tuli ongelma seuraavan hypyn kanssa. En ole vielä katsonut edes videota, mutta luultavasti olen väärin sijoittunut ja Aulis lähti hakemaan putkea. Puomia ennen ollut hyppy hypättiin myös väärään suuntaan, kun olin sielläkin myöhässä. Puomin jälkeisessä tilanteessa ei lähde pyydetysti takaakiertoon ensin ja palaa sitten puomille. Toisella yrityksellä ihan jees. A:n jälkeen olikin sitten pöytä, jota ei olla ikinä tehty radalla ja kaksi kertaa treenattukin vaan. Ei mikään yllätys ettei tunnistanut sitä miksikään suoritettavaksi esteeksi ensimmäisellä yrityksellä. Pöydän jälkeisen putken jälkeen unohdin kutsua jo putken aikana ja ehti sitten vanhasta muistista syöksyä suoraan eteen samasta putkesta kuin mölliradalla ja kävi suorittamassa ylimääräisen hypyn takaa. Muistini mukaan sitten muurille en ohjannut kunnolla vaan se jarruttikin ja tuli ohi, mutta en lähtenyt tätä korjaamaan. Maaliin kai päästiin ihan kunniallisesti.
Ellan kanssa olisi avoimen radalla pitänyt vaan alussa luottaa siihen että se osaa, mutta aloinkin säätää jotain ohjauksia siihen ja kävi ihan samat kun Auliksellekin eli hyllytettiin ennen keppejä väärälle esteelle. Loppurata tosin meni ihan hyvin vaikkakin olin ennen A:ta olevalla kierrolla sen verran perässä ja päätin sen verran irrottaa sitä sinne, että se ehti kerran katsoa taaksepäin mua. Pöytä oli kyllä jees ja melkein kaikki muukin. Myös putken jälkeinen muurilta käännös oli ilmeisesti hyvä. Monet ohjaajat hankkivat itselleen vaikeuksia menemällä muurin taakse ja lähtemällä sieltä liikkumaan liian myöhään putken oikeaa päätä kohti, jolloin koirat lukivat tyrkyllä olleen väärän pään.
Videoita ehkä tulossa, kunhan olen katsonut että kehtaako niitä julkaista.
Edit: Laitetaan nyt videot, niin voi sitten joskus palautella itseään maanpinnalle jos alkaa tuntua hyvältä..
Aulis:
Ella:
Kumpaankaan koiraan en siis luottanut siihen että hakisivat avoimen radan kepit vaikka kumpikin periaatteessa osaa ja treeneissä en edes ohjaisi mitenkään. Kummallekin myös jos ohjataan, oli ohjaus armottoman myöhässä ja Auliksen kanssa kaikki myöhässä kun kokemattomalla koiralla jatkuvasti jään varmistamaan että hyppäähän se ja kääntyyhän se jne..
29.10.10
Tekniikkakurssi osa 1
Eilen aloitettiin Auliksen kanssa tekniikkakurssi, kouluttajana Elina Jänesniemi. Ensimmäisen kerran aiheena oli jaakotus, jota varten opeteltiin ensin ennakoiva valssi. Valssin vienti vaadittiin nyt vähän eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin on opetettu lähinnä, että käsi vaihtuu vastaiseen ennen hyppyä, tällä kertaa koiran puoleinen käsi vei koiran hypylle asti, vaikka rintamasuuntaa lähdettiin kääntämään kuitenkin ajoissa. Tätä harjoiteltiin ensin ja tästä sitten rakennettiin jaakotus. Teoriassa kuulolla ollessaan Auliksen ei pitäisi tarvita kovin tarkkoja ohjauksia siivekkeiden kiertämiseen, mutta tietysti tekniikkakurssilla opetellaan tekemään asioita hyvinkin teknisesti. Saatiin aikaiseksi tiukkoja käännöksiä ja hyvää ohjauksen lukua. Vähän vinksallaan ja hämärässä kohdassa olleet puolikkaat tummahkot vinokepit tuotti päänvaivaa kun tekniikoita kokeiltiin radalla kun kepit ei vielä ole kauhean vahvat eikä aina löydy ihan helposti. Nyt tosin täytyy päästä ennen epiksien avointa rataa kokeilemaan, että miten ne kepit sujuu. Tänään ollaan siis menossa TSAU:n epävirallisiin kisoihin Auliksen kanssa ja olen siirtänyt agilityryhmäni treenit sinne. Ja viikonloppuna on sitten Liuhtojen koulutusta kumpanakin päivänä, lauantaina Timo ja sunnuntaina Tuulia, katsotaan miten poika jaksaa touhuta peräkkäisinä päivinä. Ja itsekin yritän kouluttaa lauantaina yhdelle ryhmälle ajatuksia siitä, kuinka radoista tehdään koiran näkökulmasta selkeitä.
26.10.10
Naksuttelua laiskana päivänä
Tänään on ollut vähän laiska päivä, mutta pieneksi aktivoinniksi kuitenkin päätin naksutella jotain kummallekin koiralle. Auliksesta on tulossa oikeaoppinen pyrri. Nyt kun sille on opetettu takajalkojen nostamista ja se ei enää riittänytkään, niin aloin seuraavaksi naksuttaa etujalkojen liikuttamista, mistä tuli ihan parilla toistolla sekä molempien saman puolen jalkojen nosto että ristikkäisten jalkojen nosto. Ihan vähän vasta, mutta kuitenkin ihan kivasti ekaksi kerraksi eikä tää oikeastaan ollut edes tavoitteena. Teki kumpaakin kummallekin puolelle, mutta huomattavasti mieluummin se tekee niin, että jos vasen takajalka nostetaan, niin nostetaan oikea etujalka ja jos oikea takajalka on ylhäällä niin nostaa myös mieluummin oikean etujalan, eli lienee melko oikeakätinen. Tää on kyllä jotenkin niin huvittavaa, että varmaan pitää treenata lisää. Lisäksi otettiin vähän takajaloilla seisomista ja jatketaan projektia että yritetään tehdä noutoesineistä kiinnostavia.
Ellan kanssa naksuttelu on vähän mahdotonta. Sille kyllä kelpaa naksu palkan merkiksi, mutta kun se oli jossain vaiheessa huono tarjoaja, niin päätin että aletaan naksutella sille sellaista että mikä tahansa toiminta on hyvä juttu. Nyt sitten tästä seuraa, että kun menen lattialle naksun ja namien kanssa, niin se alkaa stepata, nostella kaikkia jalkoja, heiluttaa häntää ja päätä joka suuntaan ja välillä käy istumassa ja on tosi vaikeaa yrittää sitten merkata näistä että mitä nyt just haluaisin. Mut ei se haittaa, kuhan tekee jotain, se on hassua ja viihdyttävää.
Ellan kanssa naksuttelu on vähän mahdotonta. Sille kyllä kelpaa naksu palkan merkiksi, mutta kun se oli jossain vaiheessa huono tarjoaja, niin päätin että aletaan naksutella sille sellaista että mikä tahansa toiminta on hyvä juttu. Nyt sitten tästä seuraa, että kun menen lattialle naksun ja namien kanssa, niin se alkaa stepata, nostella kaikkia jalkoja, heiluttaa häntää ja päätä joka suuntaan ja välillä käy istumassa ja on tosi vaikeaa yrittää sitten merkata näistä että mitä nyt just haluaisin. Mut ei se haittaa, kuhan tekee jotain, se on hassua ja viihdyttävää.
25.10.10
Hyllyputki poikki
Sunnuntaina lähdettiin Ellan kanssa iltapuhteiksi Tampereelle juoksemaan pari starttia. Hyppyradalla tuomarina Kari Jalonen ja agilityradalla Anne Viitanen. Pääasiallisena tavoitteena oli yrittää saada Ellan kanssa taas vaihteeksi ehjiä ratoja ATT:n triplahyllyn jälkeen, joka kyllä söi vähän tarpeettomankin paljon. Kisapaikalle tullessa luulin ensin, että meidät ohjattiin parkkiin ihan viereen kunnes tuli havainto, että hallille oli kutakuinkin kilometrin kävelymatka. Ilmottautumisen jälkeen kyllä tuli välittömästi käytyä siirtämässä auto lähemmäs. Halli oli ahdas ja lähtö- ja maalitilanteet oli lähes vaarallisen oloisia, koiraa ei juuri mahtunut palkkaamaan muuten kuin ruokapalkalla kun jatkuvasti oli joku kävelemässä päälle tai jonkun koira iholla. Silmämääräisesti kyllä epäilen, että kenttäkään ei ihan täysimittainen kisakenttä ollut. Testin jälkeen päädyin siihen että alustalla mennään turffikengillä vaikka olikin pelkkää kumia ilman nurmea. Alusta oli tosi pitävä kuivana, joillekin koirille tuntui olevan jopa liian pitävä ja liikkuminen oli vähän varovaista.
Eka rata oli ihan kiva hyppäri, missä ei pitänytkään meille mitään erityisen vaikeaa olla. Kepeille valssi ei kääntynyt ihan tarpeeksi ja yritin kovasti saada koiran kepeistä ensin ohi ja toiseksi viimeisen esteen takaakierto tietty vähän jännitti, mutta meni ihan siististi. 8-rimaan Ella osui jostain syystä ja sekään ei videon perusteella hyppää ihan normaalisti tuolla. Tuloksena 0 ja 7. sija 53 koirasta, mihin olin ihan tyytyväinen kun rata kuitenkin tuntui hyvältä.
Agilityrata oli aika erikoinen, vain 16 estettä ja ei nyt mikään ihan nopeimpia profiileja. Etenemä 3,7m/s ja vain vähän rataa kontaktien ulkopuolella tarkoitti meille vaikeuksia. Kun kontaktien ja keppien lisäksi rataa on vain 12 estettä, niin ei riitä sitten matkaa kompensoida hitaita kontakteja ja tästä sitten ihan hyvällä fiiliksellä kuitenkin pudas rata ja 3 sekuntia yliaikaa.
Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis kisoista vaikka sitä tuplanollaa ei vieläkään tullut. Katsotaan miten kelit kehittyy että missä vielä kisataan talvella Ellan kanssa, mut yleisesti nyt kulkee ihan kivasti ja treeniä on tarpeeksi vähän. Onneksi tuli myös lauantaina vaihdettua talvirenkaat, kun puoli kisaa satoi ulkona räntää ja maa oli ihan sohjossa ja kun kisat oli reippaasti myöhässä toisen radan aikaan, takaisin kotona oltiin vasta joskus 23 jälkeen.
Eka rata oli ihan kiva hyppäri, missä ei pitänytkään meille mitään erityisen vaikeaa olla. Kepeille valssi ei kääntynyt ihan tarpeeksi ja yritin kovasti saada koiran kepeistä ensin ohi ja toiseksi viimeisen esteen takaakierto tietty vähän jännitti, mutta meni ihan siististi. 8-rimaan Ella osui jostain syystä ja sekään ei videon perusteella hyppää ihan normaalisti tuolla. Tuloksena 0 ja 7. sija 53 koirasta, mihin olin ihan tyytyväinen kun rata kuitenkin tuntui hyvältä.
Agilityrata oli aika erikoinen, vain 16 estettä ja ei nyt mikään ihan nopeimpia profiileja. Etenemä 3,7m/s ja vain vähän rataa kontaktien ulkopuolella tarkoitti meille vaikeuksia. Kun kontaktien ja keppien lisäksi rataa on vain 12 estettä, niin ei riitä sitten matkaa kompensoida hitaita kontakteja ja tästä sitten ihan hyvällä fiiliksellä kuitenkin pudas rata ja 3 sekuntia yliaikaa.
Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis kisoista vaikka sitä tuplanollaa ei vieläkään tullut. Katsotaan miten kelit kehittyy että missä vielä kisataan talvella Ellan kanssa, mut yleisesti nyt kulkee ihan kivasti ja treeniä on tarpeeksi vähän. Onneksi tuli myös lauantaina vaihdettua talvirenkaat, kun puoli kisaa satoi ulkona räntää ja maa oli ihan sohjossa ja kun kisat oli reippaasti myöhässä toisen radan aikaan, takaisin kotona oltiin vasta joskus 23 jälkeen.
23.10.10
Lennokkaita epiksiä ym.
Torstaina oltiin epävirallisissa kisaamassa - tällä kertaa vain Auliksen kanssa, kun Ella on menossa sunnuntaina kisaamaan. Onneksi tosin näin, meni aika myöhään ja pakastui ja oli tosi tosi kylmä. Oli aika pettymys, että mölliradalla ei taaskaan ollut kontakteja eikä tästä ollut kerrottu etukäteen, vaikka itse tekisin mieluummin ratoja kontaktien kanssa kuin noita hyppyratoja. Ja olipa tullut ihmisiä pitkänkin matkan takaa paikalle jotka toivoivat että pääsisivät treenaamaan kontakteja ilman että pitää iltamyöhään odottaa avoimen luokan ratoja. Jos tämä homma nyt yleistyy, niin olisi mielestäni kaikilta seuroilta mukava palvelu ilmoittaa etukäteen onko radat agility- vai hyppyratoja. Yleisesti kisoissa juokseminen tuntui pahalta ja lonkka vaivasi jo tutustumisissa (oma, ei koiran) ja en oikein uskaltanut juosta kunnolla radoilla.
Mölliradalla eka käännös venyi vähän pitkäksi. Vähän jännäsi putki 6, mutta olin päättänyt että 5:n päällä vaan hihkaistaan putki ja katotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin sitten alun jälkeen hyppäsi pituuden hieman sisäänpäin, jolloin 5 meni sitten sen oikean pään suuntaan. Putken jälkeinen hyppysuora osoitti oranssin putken päiden väliin, eli 8:lta piti kääntää, että koiran saisi mustan putken oikeanpuoleiseen päähän, johon piti mennä. Alunperin tiesin että tää tulee olemaan hieman lotto. En kuitenkaan luottanut tarpeeksi koiraan, että olisin mennyt tarpeeksi pitkälle kun epäilin että tulisi 7:n ohi. 8:lla tulikin sitten hieman yliohjaus ja mentiin mustan putken vasempaan päähän asti. Positiivista oli se, että koira tällaisessakin paikassa oli kuulolla. Vaikeudeksi tuli jatko, kun piti äkkiä keksiä mistä aukosta koira tulee ulos.
Avoimella radalla alussa olisi pitänyt pyytää jo kakkoselle kokoamaan, kun siitä ei pääsekään enää kääntymään kolmoselle. En odottanut, että se suoristaisi itseään hypylle niin, että menisi kolmosesta ohi, mutta ei enää pystynyt kääntymään vaan joutui ohittamaan. A:lla tuli taas sellainen 6kk sitten viimeksi tapahtunut hyvin lennokas suoritus, jonka kyllä videohidastuksissa saa oiottua ihan siistiksi hypyksi ja alastuloksi vaikka näyttääkin aika hurjalta. Reipas kohahdus tuli yleisöstä kyllä. Takaosassa myös mietin jo tutustumisessa, että olisiko pitänyt 7:lla pyytää keräämään vai ei kun se oli kuitenkin pakko jättää sinne, että ehdin pukkaamaan 10:lle putken jälkeen. Vastaus tuli sitten suorituksen aikana, että olisi, kun ei pitkästä hypystä tuosta vauhdista enää taivu 8:lle. Yllätyksekseni kepit meni hyvin, vaikka yritinkin ohjata vähän huonosti ja koira oikein hakeutuu oikealle puolelle. A:n jälkeen puomi vähän jännitti, mutta se oli ihan hyvä vaikka siihen tultiin vaikeasta kulmasta ja rengaskin osui oikeasta välistä.
Tämän lisäksi ollaan tehty pientä jälkitreeniä ja vähän tokoiltu lenkkien yhteydessä. Jälkellä on vähän jotenkin liikaa vauhtia, pitäisi jotenkin yrittää saada rauhallisemmasta tilasta lähtemään kun nyt alkaa selkeästi tarkkuus kärsiä. Luulen, että näistä kolmioista pitää hetkeksi palata takaisin ruutuihin. Auliksen tokon osalta paikallamakuu ja istuminen alkaa sujua, alo-luoksetulo on oikein hieno ja seuraaminen, mikä on ollut murheenkryyni alkaa olla myös ok.Ellan toko on samaa kun aina, se on revetä liitoksistaan kun saa seurata ym. Otettiin myös vähän jääviä ja luoksetulon pysähdyksiä eikä se näitä ainakaan ole unohtanut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla merkkiä ja ruutua ja muuta, että miten sujuu parin vuoden tauon jälkeen.
Kummallakin otettiin lisäksi ihan huvikseen joku päivä lenkin yhteydessä lähipuistossa puiden ympäri sylkkäri- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aulis oli näissä selkeästi parempi, tosin Ellan kanssa tehtiinkin ihan ekaa kertaa. Sillä meni hetki sisäistää, että pitää kääntyä pois päin. Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla miten onnistuu agilityesteillä. Niillä periaatteessa odotan, että Ella on helpompi, kunhan sen saa ensin vietyä oikealle puolelle estettä, mutta voi Auliskin yllättää vielä.
Mölliradalla eka käännös venyi vähän pitkäksi. Vähän jännäsi putki 6, mutta olin päättänyt että 5:n päällä vaan hihkaistaan putki ja katotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin sitten alun jälkeen hyppäsi pituuden hieman sisäänpäin, jolloin 5 meni sitten sen oikean pään suuntaan. Putken jälkeinen hyppysuora osoitti oranssin putken päiden väliin, eli 8:lta piti kääntää, että koiran saisi mustan putken oikeanpuoleiseen päähän, johon piti mennä. Alunperin tiesin että tää tulee olemaan hieman lotto. En kuitenkaan luottanut tarpeeksi koiraan, että olisin mennyt tarpeeksi pitkälle kun epäilin että tulisi 7:n ohi. 8:lla tulikin sitten hieman yliohjaus ja mentiin mustan putken vasempaan päähän asti. Positiivista oli se, että koira tällaisessakin paikassa oli kuulolla. Vaikeudeksi tuli jatko, kun piti äkkiä keksiä mistä aukosta koira tulee ulos.
Avoimella radalla alussa olisi pitänyt pyytää jo kakkoselle kokoamaan, kun siitä ei pääsekään enää kääntymään kolmoselle. En odottanut, että se suoristaisi itseään hypylle niin, että menisi kolmosesta ohi, mutta ei enää pystynyt kääntymään vaan joutui ohittamaan. A:lla tuli taas sellainen 6kk sitten viimeksi tapahtunut hyvin lennokas suoritus, jonka kyllä videohidastuksissa saa oiottua ihan siistiksi hypyksi ja alastuloksi vaikka näyttääkin aika hurjalta. Reipas kohahdus tuli yleisöstä kyllä. Takaosassa myös mietin jo tutustumisessa, että olisiko pitänyt 7:lla pyytää keräämään vai ei kun se oli kuitenkin pakko jättää sinne, että ehdin pukkaamaan 10:lle putken jälkeen. Vastaus tuli sitten suorituksen aikana, että olisi, kun ei pitkästä hypystä tuosta vauhdista enää taivu 8:lle. Yllätyksekseni kepit meni hyvin, vaikka yritinkin ohjata vähän huonosti ja koira oikein hakeutuu oikealle puolelle. A:n jälkeen puomi vähän jännitti, mutta se oli ihan hyvä vaikka siihen tultiin vaikeasta kulmasta ja rengaskin osui oikeasta välistä.
Tämän lisäksi ollaan tehty pientä jälkitreeniä ja vähän tokoiltu lenkkien yhteydessä. Jälkellä on vähän jotenkin liikaa vauhtia, pitäisi jotenkin yrittää saada rauhallisemmasta tilasta lähtemään kun nyt alkaa selkeästi tarkkuus kärsiä. Luulen, että näistä kolmioista pitää hetkeksi palata takaisin ruutuihin. Auliksen tokon osalta paikallamakuu ja istuminen alkaa sujua, alo-luoksetulo on oikein hieno ja seuraaminen, mikä on ollut murheenkryyni alkaa olla myös ok.Ellan toko on samaa kun aina, se on revetä liitoksistaan kun saa seurata ym. Otettiin myös vähän jääviä ja luoksetulon pysähdyksiä eikä se näitä ainakaan ole unohtanut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla merkkiä ja ruutua ja muuta, että miten sujuu parin vuoden tauon jälkeen.
Kummallakin otettiin lisäksi ihan huvikseen joku päivä lenkin yhteydessä lähipuistossa puiden ympäri sylkkäri- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aulis oli näissä selkeästi parempi, tosin Ellan kanssa tehtiinkin ihan ekaa kertaa. Sillä meni hetki sisäistää, että pitää kääntyä pois päin. Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla miten onnistuu agilityesteillä. Niillä periaatteessa odotan, että Ella on helpompi, kunhan sen saa ensin vietyä oikealle puolelle estettä, mutta voi Auliskin yllättää vielä.
18.10.10
Päivätreenit - ratatreeniä ja pientä viimeistelyä
Tänään taas päivätreenit kummankin kanssa. Ella on sitten tällä valmis ensi sunnuntain kisoihin ja Aulikselle yritetään nyt rakentaa vähän rutiinia radan tekemiseen, että oltaisiin jossain määrin kisavalmiita vuodenvaihteessa. Isot esteet oli pudoteltu kentälle eikä niitä kauheasti viitsinyt siirrellä, joten radasta tuli seuraavan näköinen.
Ensin otettiin Auliksen kanssa. En oikeastaan edes uskonut, että tästä kaikista kohdista selvittäisiin. Koko radasta ei nollaa saatu aikaiseksi, mutta kaikki kohdat selvittiin useamman kerran. Mainittakoon heti alkuun, että puomit oli tänään aivan täydellisiä ja ensimmäinenkin meni suoraan loppuun asti. Arvatusti putkesta 4 syöksyi suoraan A:lle, mutta positiivista oli, että jo toisella yrityksellä kääntyi takaakiertoon. Näitä pitää tosin tehdä lisää, koska tuo 5-rima tuli turhan monta kertaa alas. Kokeilin ensin A:n yläpuolelta (kuvasta) keppejä takaaleikkauksella, mutta sieltä päädyttiin menemään 14-putkeen kummastakin päästä ennenkuin kepit löytyi. Kun oli tullut selväksi, että siellä on kepit, ne kuitenkin sujuivat kummalta puolelta A:ta tahansa. Kepeiltä keinulle kääntyessä 8-rima myös tuli pari kertaa alas. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, mutta sen jälkeiset aivan mielettömän hienoja. 10-putkessa sellainen hauska huomio, että meillä ei todellakaan tarvi pimeisiin putkikulmiin ohjaajan kääntää koiraa, riittää kun näytti keinulta eteenpäin ja sanoi putki. 11-12-13-14 olikin sitten tosi vaikea. 11 oli niin kaukana, että 12 taakse mennessä ei irronnut sivusuunnassa menemään 11 kautta. Ensimmäisillä yrityksillä myös tietysti meni ensin 11 yli suoraan putkeen tai sitten 12 yli suoraan A:lle. Tilaa oli myös niin vähän, että renkaalla takaaleikkaus oli tosi vaikea näyttää ja tuli helposti pyörähdys. Saatiin kuitenkin kääntyvillä hypyillä käännettyä tuo ihan mallikkaasti lopulta ja kun ajoitukset osui kohdalleen, niin takaaleikkauskin onnistui. Yllättävää kyllä viimeiselle hypylle irtoamisessa ei taas ollut minkäänlaisia vaikeuksia.
Ellan kanssa ennen A:ta oleva takaakierto ei tuottanut vaikeuksia, mutta senkin oli vaikeaa hahmottaa kepit tuolta ulkopuolelta ja haki ekalla kerralla putken. Samoin 11:n jälkeen meni putkelle enkä senkään kanssa meinannut osata takaaleikkausta renkaalla ilman että tulee pyörähdys. Tämä tuli varmaankin molempien kanssa tutustuttua vähän huonosti jotenkin enkä miettinyt ajoituksia riittävän tarkkaan. Se kuitenkin onnistui kun ajoitukset ja suunnat oli kohdallaan, mutta Ellalle pystyi myös tekemään 11-12 käännöksen niin, että koiran tullessa putkesta kävin vain merkkaamassa 11:n ja sen jälkeen menin 12:lle valssaamaan, jolloin putkikaan ei vetänyt niin paljoa tuossa linjan edessä. Luonnollista jotenkin on "varmistaa" jäämällä siivekkeelle kääntämään, kun paljon järkevämpää olisi oikeasti mennä sinne seuraavaa estettä kohti. Kontaktit oli hienot tänään vaikkakin ekalla kerralla valahti puomilta läpi.
Ensin otettiin Auliksen kanssa. En oikeastaan edes uskonut, että tästä kaikista kohdista selvittäisiin. Koko radasta ei nollaa saatu aikaiseksi, mutta kaikki kohdat selvittiin useamman kerran. Mainittakoon heti alkuun, että puomit oli tänään aivan täydellisiä ja ensimmäinenkin meni suoraan loppuun asti. Arvatusti putkesta 4 syöksyi suoraan A:lle, mutta positiivista oli, että jo toisella yrityksellä kääntyi takaakiertoon. Näitä pitää tosin tehdä lisää, koska tuo 5-rima tuli turhan monta kertaa alas. Kokeilin ensin A:n yläpuolelta (kuvasta) keppejä takaaleikkauksella, mutta sieltä päädyttiin menemään 14-putkeen kummastakin päästä ennenkuin kepit löytyi. Kun oli tullut selväksi, että siellä on kepit, ne kuitenkin sujuivat kummalta puolelta A:ta tahansa. Kepeiltä keinulle kääntyessä 8-rima myös tuli pari kertaa alas. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, mutta sen jälkeiset aivan mielettömän hienoja. 10-putkessa sellainen hauska huomio, että meillä ei todellakaan tarvi pimeisiin putkikulmiin ohjaajan kääntää koiraa, riittää kun näytti keinulta eteenpäin ja sanoi putki. 11-12-13-14 olikin sitten tosi vaikea. 11 oli niin kaukana, että 12 taakse mennessä ei irronnut sivusuunnassa menemään 11 kautta. Ensimmäisillä yrityksillä myös tietysti meni ensin 11 yli suoraan putkeen tai sitten 12 yli suoraan A:lle. Tilaa oli myös niin vähän, että renkaalla takaaleikkaus oli tosi vaikea näyttää ja tuli helposti pyörähdys. Saatiin kuitenkin kääntyvillä hypyillä käännettyä tuo ihan mallikkaasti lopulta ja kun ajoitukset osui kohdalleen, niin takaaleikkauskin onnistui. Yllättävää kyllä viimeiselle hypylle irtoamisessa ei taas ollut minkäänlaisia vaikeuksia.
Ellan kanssa ennen A:ta oleva takaakierto ei tuottanut vaikeuksia, mutta senkin oli vaikeaa hahmottaa kepit tuolta ulkopuolelta ja haki ekalla kerralla putken. Samoin 11:n jälkeen meni putkelle enkä senkään kanssa meinannut osata takaaleikkausta renkaalla ilman että tulee pyörähdys. Tämä tuli varmaankin molempien kanssa tutustuttua vähän huonosti jotenkin enkä miettinyt ajoituksia riittävän tarkkaan. Se kuitenkin onnistui kun ajoitukset ja suunnat oli kohdallaan, mutta Ellalle pystyi myös tekemään 11-12 käännöksen niin, että koiran tullessa putkesta kävin vain merkkaamassa 11:n ja sen jälkeen menin 12:lle valssaamaan, jolloin putkikaan ei vetänyt niin paljoa tuossa linjan edessä. Luonnollista jotenkin on "varmistaa" jäämällä siivekkeelle kääntämään, kun paljon järkevämpää olisi oikeasti mennä sinne seuraavaa estettä kohti. Kontaktit oli hienot tänään vaikkakin ekalla kerralla valahti puomilta läpi.
12.10.10
Huono jälkitreeni
Tänään käväistiin päivällä läheisellä pellolla tekemässä kummallekin koiralle kolmiot, joiden päästä lähti lyhyet jäljet. Tää pelto olikin vähän huono tarkoitukseen, kun heinä oli sellaista ettei se tallaamalla jäänyt näkyvästi lakoon. Tein nyt kuitenkin kun olin sinne pellolle asti raahautunut. Onneksi kumpikin koira tiesi mitä tehdään ja ainakin löysi hirveästi jotain syötävää, toivottavasti niitä mun pudottamia nameja. Sen verran muistin kyllä paikkoja että ainakin tosi lähellä oltiin, että uskoisin että ihan oikeita kolmioita ja jälkiä nuuskuttivat. Seuraava täytyy kyl tehdä aika pian jossain sellaisessa paikassa missä taas näen että tekevät järkeviä asioita.
Luennolla taas
Eilen kävi taas ohjaaja luennolla. Tällä kertaa 4 tuntia radanlukuluentoa, luennoitsijana Janita Leinonen. Paljon tuli taas asiaa ja mietittävää ja ajatuksia monista asioista. Pyrri ei kyllä vaikuta tässäkään asiassa ihan oppikirjakoiralta, vaikka monta asiaa tunnistinkin ja myös puudelin kanssa ehkä hahmotin joitakin viimeaikoina tapahtuneita virheitä. Mahdollisesti, täytyy kokeilla. Osin omasta mielestäni mukana on myös hieman sitä, että miten koira on oppinut ohjattavaksi, pääasia kuitenkin lienee aina että koira tietää mitä siltä halutaan ja ohjaaja on ohjauksissaan johdonmukainen siten että sama ohjaus tarkoittaa aina samaa. Auliksen kanssa ei oikein myöskään päde tuo teoria 5m jälkeen ohjaajaa kohti taittumisesta ainakaan vielä, mutta toisaalta sille onkin opetettu edelleen enemmän esteitä kuin ohjauksia. Paljon tuli kuitenkin treeni-ideoita ja treenimotivaatiota. Parin viikon päästä aloitetaankin myös ohjattuja treenejä, sitä ennen pitäisi muutama kerta käydä Auliksen kanssa koittamassa jotain rataa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)