Pika-aksa

Käytiin nopeasti Ellan kanssa tauon jälkeen kokeilemassa miltä agility tuntuu lähinnä helatorstain kisoja varten. Tämä oli myös kokeilu, että kannattaako ylipäätään lähteä, kun muutama päivä sitte yöllä tapahtui jotain, Ella kiljaisi ja oli sen jälkeen muutaman päivän haluton liikkumaan. En tiedä astuiko jompi kumpi pojista pimeässä sen päälle tai jotain ja johonkin sattui, mutta nyt kun oli jo parin päivän jälkeen liikkunut lenkillä ihan kivasti, niin päätin kokeilla että suostuuko se juoksemaan ja suorittamaan esteitä. Iloinen yllätys oli, että kaikki näytti olevan oikein hyvin. Otettiin kontaktiesteet pariin kertaan ja kepit, muutama suora ja kääntyvä hyppy ja muutama putki. Tässä olikin sitten meidän nykyään tarpeellinen treeni, tulokset tuntuvat olevan parempia, kun ei treenata oikeasti, vaan tehdään vaan höpöhöpöjuttuja eli suoritellaan satunnaisia esteitä ja heitetään palloa. Olen myös yrittänyt viimeaikoina panostaa itsenäiseen suorittamiseen ja kannustanut irtoamiseen. Nyt ainakin treenimielessä homma meni oikein hyvin, torstaina ja lauantaina katsotaan miten pahasti saan sen halvaannutettua kisoissa.

Kun kerran Aulis oli mukana, niin otin myös sen kanssa pari juttua nopeasti. Kääntyvissä hypyissä tällä hetkellä vasen on hieman rikki eikä mene ihan niin läheltä siivekettä kuin haluaisin, joten siinä otetaan takapakkia. Oikeaan toimii tosi hyvin. Puupuomi meinasi aiheuttaa yllärin ja ensimmäinen ylitys oli ylösmenon osalta melkoista räpiköintiä, mutta sääti heti toiselle yritykselle jo liikkumisen ihan oikeaksi. Puu-A ei koskaan olekaan ollut ongelma. Kontaktit tuntuisi olevan tällä hetkellä ihan superhienot ja satavarmat, mutta eiköhän tähän vielä aikanaan saada jonkinlainen muutos aikaiseksi. Irtoaminenkaan ei ole ongelma ja etäisyys ei haittaa. Otettiin myös kepit pari kertaa ilman ohjureita ja hämmästys oli suuri, kun se osasi! Helpoista kulmista tosin, kun en halua rikkoa sisäänmenoja. Yhden aiemman treenikerran perusteella  poika osasi näköjään edelleen myös pöydän. Keinu on muodostunut ongelmaksi, kun aina on paha tapa ottaa ensin puomia, jonka jälkeen järkytys on suuri, kun keinu pääsee yllättämään. Jouduttiin siis taas palaamaan hieman takaperin keinun kanssa, mutta lopuksi kyllä teki taas sen ihan itsenäisesti ilman tukea.

TODO-listat:

Ella:

• Lisää irtoamistreeniä, eli takaaohjausta ja etenemistä
• Lisää treeniä kontakteilla siten, että koira menee ohjaajan edeltä

Aulis:

• Kääntyviä hyppyjä taas lisää, kun ovat viimeaikoina jääneet vähiin ja hajonneet hieman
• Keinutreeniä yksinään, ettei aina tule eka keinu yllärinä kun luulee puomiksi. Lisää myös kotona laudan paukuttamista keinuperusteiksi
• Keppikulmia ohjureilla
• Pituus pitäisi opettaa

Talvitukka pois ja kesätukka päälle

Totesin, että alkoi olla sellainen karvakasa ja ulkona pääasiassa riittävän lämmintä, että nyt lähtee puudeli kesäleikkaukseen.

Tämän verran lähti

Ja tämä jäi jäljelle

Yllätyspaimennus

Outin yllyttämänä lähdettiin ex-tempore -päätöksellä kokeilemaan paimennusta tällä kertaa Swedun paimennuskoulun Piikkiön haarakonttorilla, ohjaajina Outi Vesakoski ja Solveig Wilén. Tosin tilasin vain puoli päivää, kun juuri edellispäivänä oltiin paimentammassa ja jo 2 tunnin treenien jälkeen Aulis alkaa usein olla hieman toisaikainen ja ajattelin, että se tuskin kestää ihan koko päivää.

Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa. Juuri ennen meidän vuoroa alkoi myös sataa kaatamalla, mikä tarkoitti että siellä oltiin mutavellissä minä, koira ja lampaat. Uudet lampaat oli tosi hankalia mielestäni, eivät oikein kulkeneet ihan niin kivasti ryhmässä kuin Hilskan lampaat, joilla ollaan tähän asti harjoiteltu ja olivat jotenkin liukkaan oloisia. Lisäksi en päässyt pyöröaitauksessa kävelemään kunnolla, kun jatkuvasti joku lammas oli poikittain polvitaipeissa yrittäen kampittaa mutavelliin. Aulis haki ihan hyvin tasapainoa edelleen - en kyllä epäillytkään ja tuli myös todettua, että vaikka se on kuuma ja rähjää, niin ei se lampaisiin oikeasti kiinni käy. Tää oli vähän saman oloista kuin eka kerta pyöröaitauksessa. Katsotaan miltä näyttää ensi kerralla Kaisan lampailla, että oliko kyse eniten vaan uudesta paikasta ja uusista lampaista. Kuravellissä touhuamisen jälkeen olikin sitten koira ja isäntä sen näköisiäkin että on oltu kuravellissä.

Toinen harjoitus oli kuljetus laitumen reunaa pitkin. Lampailla oli niin kovia vetoja, että käytännössä kuljetusta ei ollut kovin helppo harjoitella mihinkään muuhun suuntaan ja tässä oli apukoira mukana pitämässä lampaat reunassa. Ajot oli suurimmaksi osaksi ihan hyviä, jouduin ohjaamaan koiraa hieman enemmän kuin mihin olen tottunut, kun pysäytyksiä ei varmistettu liinalla, vaan se oli pääasiassa varmuusvälineenä. Pari kertaa yksittäinen lammas meinasi jäädä joukosta pois, mutta ihan oma-alotteisesti tuli kumpikin hätisteltyä takaisin laumaan.



Tällä kertaa koira sai olla hieman oma-alotteisempi kuin viimeaikoina muuten ja hallintaa ei vaadittu ihan niin tiukasti, mutta en usko että se rikkoi mitään. Toisaalta olen nyt itse hieman luottavaisempi koiraan että vaikka se on kuuma ja möykkää, niin lampaat on kohtalaisen turvassa ja se yrittää pitää huolen siitä, että laumat pysyvät kasassa ja tilanteet hallinnassa.

Lampaita pyöröaitaukseen viedessä kun vaan katseltiin vieressä yksi jäi portin väärälle puolelle ja oli sitä mieltä että lähtee laitumen toiseen päähän takaisin syömään, oli Aulis kyllä skarppina heti että tuolla ei nyt oo homma hallussa ja oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä vähän järjestelemään, vaikka tuohon asti oli ollut (omaksi itsekseen) kohtuullisen rauhallisesti ja tyytynyt vain katselemaan touhua. Tämä tuntuu onnistuvan tietyn etäisyyden ulkopuolella lampaista ja vaikuttaisi siltä, että pyöröaitaukseen meno on tosi kiihdyttävää, kun kuljetuksissa avoimemmalla maalla käyttäydytään rauhallisemmin.

Lonkka- ja kyynärtulokset tulivat

Ellan röntgenlausunnot ovat saapuneet koiranettiin kun vihdoin muistin maksaa SKL:n laskun. Lonkka-arvaus meni eläinlääkäriltä oikein, eli B/B, kyynärlausuntoarvaus oli 1/1 joista toinen mahdollisesti 0, mutta SKL:n lausunnossa kyynärät ovat 0/0. Which is nice.

Paimennuksen perusteet, osa 2

Paimennuksen perusteiden toisella kurssikerralla opeteltiin kuljetuksia sekä pois päin että tasapainossa. Tällä kertaa Aulis käyttäytyi huomattavasti hillitymmin jo heti alkuunsa, vaikka aina välillä tulikin hetkiä jolloin ei jaksanut enää keskittyä ja piti vähän rähjätä.

Ensimmäinen harjoitus tehtiin pienellä laitumella pienen lauman kanssa. Ensin ajettiin pois päin kolmioajona lampaita aitausta ympäri. Tässä käytettiin lampaiden edessä ankkuria. Tässä tuli paljon melko pitkiäkin (aiempaan verrattuna) hetkiä, joissa ajettiin hyvin siististi, mutta ilmeestä kyllä näkyi, että pikkupoika joutui käyttämään kaiken keskittymisensä siihen, ettei tule hyökkäiltyä. Hyvä merkki kuitenkin ja oli lähes koko ajan löysällä liinalla. Olisi vaan helpompaa, jos olisi joku muu pitämässä liinaa pois päin ajossakin, että itse saisi keskittyä vain sauvaan kun selkärangasta tulee herkästi liinapysäytys sen sijaan, että käyttäisi sauvaa.

Parin kierroksen jälkeen vaihdettiin tasapainoajoon, joka on Aulikselle selvästi helpompaa. Itselle on vain vaikeaa muistaa, että pitää jatkaa omaa liikkumista silloinkin kun koiraa pysäytetään. Tämä sujui jo suurimman osan ajasta tosi sivistyneesti. Aiemminkin on ollut havaintona, että tasapainoajo on helpompaa kuin poispäin ajo, mutta ilmeisesti selitys löytyy siitä, että tasapainon hakeminen on paimenelle luonnollisempaa kuin lampaiden ajaminen pois.

Toinen harjoitus tehtiin isolla laitumella ison lauman kanssa. Tarkoituksena ajaa lauma päästä päähän ja takaisin. Ensimmäisen koiran kohdalla tosin todettiin, että lauma oli niin liukas, että kuljetus tehtiinkin parityönä. Omassa parissa Aulis ajoi ensin ja Mimi oli jarrukoirana. Pyrrinpoika näytti tosi hyviä välähdyksiä hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös kaikkea muuta lampaanpaskan syömisestä rähjäämiseen kun turhauttaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin sujui hyvin. Jarrukoiran roolikin meni hienosti Mimin ajaessa heti kun poika hahmotti, että voidaan liikkua myös lampaista pois päin. Luonnostaan myös otti aktiivisemman roolin heti kun lampaat alkoivat tulla liian lähelle tai liian kovaa.

Kokonaisuudessaan nyt on paimennustreenit menneet oikein hyvin, joka kerta tuntuu olevan vähän parempi hahmotus mitä ollaan tekemässä ja hyvien hetkien pituus kasvaa. Vielä on mietinnässä, että pitäisikö mennä myös lauantaina paimentamaan Piikkiöön, kun tilaisuutta tarjottiin ja vähän yllytettiinkin..

Paimennuksen perusteet, osa 1

Aulis aloitti tänään kauan odotetun paimennuksen perusteet -kurssin muutaman muun kanssa Kaisa Hilskan ohjauksessa Koirataidossa. Tätä hupia kestää 7 kertaa. Syksyllä ja talvellahan ollaan muutamia kertoja käyty sytyttelemässä ja treenaamassa ja paimennuskärpänen on purrut melko pahasti.

Treeneissä tänään ensin hieman tottelevaisuutta nurtsilla lampaiden ollessa aitauksessa. Opeteltiin liikuttamaan koiraa itsestä 10 askeleen päässä. Aulis hahmotti kyllä melko nopeasti mitä suunnilleen odotetaan. Lampaille kun päästiin omalla vuorolla, niin oli taas alkuun todella vaikeaa. Sama kuvio kuin aiemmin talvellakin, ensin temmotaan täysin voimin lampaita kohti ja haukutaan, sitten aletaan purra ohjaajaa lahkeista ja hihoista ja sen jälkeen aletaan muistaa mitä täällä piti tehdä. Pyöröaitauksessa sitten tasapaino alkoi löytyä ja sekin hahmotus, että mitä lähempänä lampaita liikutaan, niin sitä hitaammin myös liikutaan. Ei sillä mihinkään järkeviin päämääriin päästä jos vaan syöksyttäisiin täyttä vauhtia hirveällä metelillä sekaan. Totesin kyllä myös, että jatkossa ei varmaan kannata laittaa väleissä autoon kun se tuntuu siellä olevan niinkuin laturissa ja muutenkin aina meinaa räjähtää kun saa tulla autosta ulos.

Toinen sessio tehtiin isommassa aitauksessa, missä harjoiteltiin flankkaamista. Tänään tehtiin 1/4 kierroksia aitauksen nurkassa, joita harjoiteltiin jo aiemmin talvella sisällä. Aitaukseen mennessä yksi pikkupässi vähän siinä oli sitä mieltä, että ei liiku mihinkään. Aikaisemmin Aulis on näitä käskenyt heti aika kovaa kauhealla rähinällä ja valepuruilla, mutta nyt jäikin sivistyneesti siihen vaan hiljaa odottamaan että pässi lähtee. Niin nätisti pyysi että kävi nuolaisemassa pässiä nenästä. Flankkaaminen sujuikin yllättävän hyvin, kunhan muistin päästää koiran itseni edelle enkä vahingossa peittänyt lampaita. Palkkioksi näteistä flankeista päästiin läheltä kiertämään lampaat. Viimeisenä päästiin vielä aidassa kiinni olevan lampaan ja aidan välistä sujahtamaan oikein siivosti.

Hammas(kiven)poistoa ja röntgenkuvausta

Lattialta - tai oikeastaan pyrrin suusta löytyi yllättäen hammas, joka alkoi ihmetyttää likasuudellaan, kun ei ollutkaan mahdollista olla pyrrin maitohammas. Ellan suuhun katsottuani totesin, että sieltähän puuttuu yksi etuhammas ja ainakin yksi etuhammas heiluu, joten päätin varata ajan eläinlääkärille, että katsotaan suuhun. Käytännössä tämä tarkoitti hammaskiven ja pelastuskelvottomien hampaiden poistoja. Kun kerran koira piti tätä varten rauhoittaa eikä koskaan ole muuta tehty kuin polvitutkimus ja silmäpeilaus, päätin samalla kuvauttaa lonkat, kyynärät ja selän. Itsekseen irronneen hampaan vein näytille, että saadaan todistus että sellainen hammas on joskus ollut. Hammashoidosta lausunto "Yllämainitulta koiralta on tänään hammashoidon yhteydessä poistettu yläleuasta oikealta I2 ja P1 hampaat oikealta puolelta. I2 vasemmalta puolen on todistettavasti irronnut itsestään jo aiemmin kotona."

Arvio lonkista: B/B (virallinen SKL:n lausunto sama)

Arvio kyynerpäistä: vasen 0/1, oikea 1 (Virallinen SKL:n lausunto 0/0)

Selkä: alkavaa spondyloosia (silloittumaa) 4. ja 5. sekä 5. ja 6. nikaman välissä sekä 3. nikaman etureunassa. Näillä ei kliinistä merkitystä. Ei kalkkeumaa ja nikaman välit normaalin levyiset.

Yleinen lausunto oli, että siisti tämän ikäisen koiran luusto ja selkä ei aiheuta rajoitteita esim. agilityharrastukseen. Valitettavasti itse en osaa kuvia tulkita niin että näkisin mikä tekee lonkista B:t, miksi ELL on arvellut kyynärät 1:ksi tai edes selkärangasta ei meikäläisen silmä löydä mitään selkeästi omituista. Olisinkin ihan kiitollinen, jos joku osoittaisi minulle "vialliset" kohdat.

IMCA kutsuu

Kesä on mennyt kisaillessa ja AVA-projekti on vähän kesken, kun tunnutaan aina jäävän sadasosilla yksi sija sertin saamisesta, mutta ne varmaan tulee sit kun ne tulee kun vaan yritetään tehdä mahdollisimman hyvin. Treenikontaktit alkaa sujua myös radalla useimmiten ihan sujuvasti, mutta kisoissa erityisesti A tuottaa päänvaivaa, ilmeisesti koira on todennut, etten jaksa odottaa sitä alas asti ja alkaa hiipiä ja odottaa lähtölupaa, kun taas treeneissä tietää että alas asti on tultava. Pitäisi varmaan uhrata joitain kisoja sille, että kisoissakin tullaan alas asti ja parissa kisassa tämä onkin hyllyjen jälkeen tehty.

Karsinnoista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla en osannut taas ohjata rennosti ja seurauksena koira oli sitä mieltä että lukee paremmin rataa kuin minä ja vähän jouduttiin keskustelemaan että mille esteille ollaan milloinkin menossa. Toisella radalla luotin pussin jälkeisellä hypyllä, että koira kyllä hakee. Juoksin vaan maaliin, yleisö huokaisi ja katsoin että koira on jaloissa, eli viimeisestä esteestä ohi. Sunnuntaille ei siis tarvinnut lähteä kuin katsojaksi. Positiivista, että kummallakin radalla nappisuorituksella aika olisi voinut riittää jopa pisteille asti, mutta kun ei tee nappisuorituksia, ei tule hyviä tuloksiakaan.

TR-listalla meillä on paras sijoitus ikinä, 176! Agi.fi rankingissä 66.

Tänään on sitten lähtö Unkariin IMCA:han, missä ei erityisiä tavoitteita muuta kuin että tehdään mahdollisimman hyviä ratoja ja sitten katsotaan tulokset.

Aulis on liittynyt laumaan

Aulis (auski(pauski)) onkin ehtinyt jo vähän toista viikkoa asustelemaan uudessa kodissaan, eli poika haettiin kotiin 16.8. 7 viikon ja yhden päivän ikäisenä. Automatka meni ihan kivasti, vähän piippailua aina  liikkeellelähtiessä, mutta ymmärsi luovuttaa melko nopeasti.

Ensimmäiset 2 yötä se piippaili, jonka jälkeen rauhoittui ja piipitys loppui. Nyt se jo nukkuu sujuvasti koko yön tai ainakin touhuilee niin hiljaisesti että ihmiset ja vanhemmat koirat pystyy nukkumaan.

Ella osallistuu ahkerasti kasvatukseen ja kertoo tarvittaessa kovaotteisestikin että mihin saa ja ei saa mennä. Lähinnä Ellan tavaroiden lähelle ei saa mennä. Into taas on raukka kun Aulis pitää miestä idolinaan ja yrittää liehitellä, mutta Intoa ahistaa eikä se oikein osaa sanoa sille kunnolla. Ellan kanssa järjestys on mennyt sille asteelle, että yleensä pelkkä paha katse riittää niin pyrripoika hiippailee vähin äänin ja oikein kauniiden ja selkeiden rauhoittavien eleiden kanssa muihin maisemiin. Sitten tulee murina ja lopuksi turpaan, mutta ei poika siitä kovin pitkään jaksa mököttää vaan hetken päästä pikkuriiviö on taas tekemässä kaikki osaamansa loikat ja murisemassa ja ärisemässä tyttöä leikkimään. Ei lähde vaan koskaan, koska hänen arvolleen sopii leikkiä vain kun hän itse haluaa.

Yksinolokin alkaa sujua kohtuullisesti, alkuun jaksoi vikistä melko kauan (äänitän koiria tietokoneella poissa ollessa että tiedän mitä tapahtuu). Ja yritti tulla ovesta juoksemalla ovea päin, en vaan tiedä tuliko pää vai tassut edellä mutta melkoinen ryske kävi. Olin kyllä sitkeämpi kuin pyrripoika ja odotin kunnes rauhoittuu. Autoilu on jo oikein miellyttävää, ei enää yleensä edes alota piippaamista kun parilla eka reissulla jouduin ajamaan ylimääräisen lenkin, kun matka ei lopu ennenkuin piippaaminen loppuu.

Syömisen suhteen ei oikein meinaa malttaa keskittyä, mistä soittelin jo Seijallekin, mutta jos Seija tätä lukee niin nyt syö jo.

Koulutuksellisesti ollaan panostettu vasta lähinnä yleiseen olemiseen, sisällä pystyy jo jotain pieniä koulutushetkiä pitämään, ulkona on herkästi vielä niin paljon ihmeteltävää ettei pysty keskittymään. Omaan nimeensä reagoi kohtuullisesti ulkonakin. Nyt osaa jo (sopivassa mielentilassa) istua ja mennä maahan melko kohtuullisilla vihjeillä. Omanlaisensa ongelma tässä on toistaiseksi palkkaamisessa se, että mun naaman nuoleminen tuntuu usein olevan kiinnostavampaa kuin mikään nami tai lelu, mikä on mulle ihan uutta. Tosin kun sopivalle päälle sattuu, niin repii naruleluja ihan loputtomiin. Pallohulluus on vielä työn alla.

Ja perustapoja ollaan opeteltu, on jo melko sisäsiisti kunhan pääsee ulos tarpeeksi usein, mutta sen verran kuitenkin että vaikuttaa ettei oikeasti haluaisi tehdä sisälle, aina ei vaan tajua oikeaa ajoitusta. Hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisesti ikään nähden. Metsässä kulki alkuun niin lähellä että oli varmasti leuka mustelmilla kun potkin sitä koko ajan, nyt osaa jo muiden koirien tavoin unohtua välillä tonkimaan sammalta. Penturuuan lisäksi tämä poika rakentuukin sammalesta, kuivista lehdistä ja kävyistä. Ja muutenkin kirmailee suunnilleen samoilla etäisyyksillä kuin lauman muutkin jäsenet.

Paikkoja ollaan myös katseltu, moottoritien yli menevä silta ei tuntunut missään vaikka reunalta ja sadevesiaukoistakin katseli alas. Tunneliin mennessä katsoi ensin että what ja sitten jatkoi matkaa. Arka tämä ei missään tapauksessa ole, mutta uusissa paikoissa pitää ensin aina vaan vähän arvioida tilannetta ja vieraissa paikoissa reagoi selkeästi erityisesti vieraiden koirien haukkumiseen. Agilitykentän laidallakin ollaan jo oltu vähän syömässä nameja ja leikkimässä narupallolla ja opettelemassa että ne muut koirat ja ihmiset on ihan normaaleja. Polkupyörät, mopot ja autot saa mennä. Yleisesti kaikki uusi mietityttää sen verran, että muutamaksi sekunniksi pitää istua miettimään että mikäs juttu tämä on ja sitten sen voikin melkein jo unohtaa.

Käytiin myös leikkitreffeillä katsomassa noin viikkoa nuorempaa bordercolliepentuetta, mihin joukkoon tämä asettui kyllä nopeasti sekaan ja painien perusteella yksi pyrri vastaa ainakin kolmea bortsua. Ja päättäväisyyttä riittää, kun oli päättänyt tulla mun luokse, niin ei haitannut vaikka kolme bortsunpentua roikkui turkissa ärisemässä.

Kaiken kaikkiaan mainio ja oikein reipas kaveri, joka osaa olla mitä tahansa sylikoirasta kauheaan riiviöön, mutta hyvällä huumorilla. Puudelinpentuun verrattuna tositosi erilainen.

Ja oppivainen ja draamatajua riittää. Pari ekaa kertaa yksin jättäminen onnistui, eli rutiini on että omaan huoneeseen ja ovelta "heippa, oo kiltisti". Muutaman kerran jälkeen alkoi ottaa vauhtia niin että ehti juuri livahtamaan ulkopuolelle ennenkuin ovi menee kiinni. Kun tästä hieman pariin kertaan keskusteltiin, tänä aamuna kun sanoin "heippa, oo kiltisti", meni pikapikaa kauimmaiseen nurkkaan ja mätkähti hyvin dramaattisesti kerälle.

SM-kisat 2009 ja muita kuulumisia

Yli puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä tekstistä, mistä pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat täällä sattuneet sillä aikaa käymään. Paljon on tehty ja tapahtunut - myös yksityiselämässä, minkä takia blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan päälimmäisenä mielessä ja se on vähän jäänyt.


Kuva: Juha Lehtikangas

12.6.2009 vietettiin ohjaajan syntymäpäivää ja päivä vietettiin matkalla Tornioon agilityn SM-kisoihin 2009. Lauantaipäivä tuli seurattua muiden kisaamista, kun joukkueessa (ATT:n, tuli huhtikuun alusta vaihdettua seuraakin) olimme vain varalla. Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, minien hyppyradan rataantutustuminen kello 7:45. Oman vireen kanssa on ollut koko talven ongelmia ja kisaradat on kyläkisoissakin mennyt varmisteluksi ja olen paineistanut koiraa lähes kävelemään ratoja. Nyt päätin, että rennosti mennään niinkuin treeneissäkin ja luotetaan että koira osaa. Jos ei osaa, niin sitten treenataan lisää. Hyppyrata menikin omalle tasollemme loistavasti ja maaliin tultiin 1,25 sekunnin yliajalla. Hieman jännitti odotellessa, mutta finaaliin mentiin sijalta 30. Tavoitteet oli siis täytetty, yksi aikaisempi kokemus yksilökisoista on, mutta se päättyi noin 7 esteen jälkeen ja tavoite nyt oli päästä finaaliin ja toissijainen tavoite saada tehtyä rentoja ratoja.



Finaaliradalle latautuminen olikin sitten vaikeampaa ja paljon energiaa meni rentona pysymiseen. Hieman ennen rataa vielä koirakin huomasi että olen vähän jännittynyt, mutta käytiin hieman leikkimässä ja sain kuin sainkin tässä paikassa itseni psyykattua vielä toiseen rentoon rataan. Finaaliradalta tulokseksi tasan 0,00 mikä tarkoitti että sijoitus ei ainakaan huonommaksi muutu, kun yliaikatuloksella kukaan ei myöskään voi tulla takaa ohi. Kontaktit on edelleen vähän hitaat, mutta onnistuin tekemään ne nyt kohtuullisen rennosti koiraa paineistamatta mikä on meillä ollut suuri ongelma. Lopputuloksissa sijoitus 16 ja näiden onnistumisien kanssa vähintään suomenmestari olo itsellä.



Viikonlopun jälkeen siis hyvät tunnelmat kahden onnistuneen radan ja hyvän sijoituksen kanssa eikä edes yhtään harmittanut että oli ajanut Tornioon asti tämän takia. ATT:n väelle kiitokset paikan päällä hyvästä hengestä, kisoissa oli hyvä tunnelma muutenkin ja matkaseurakin täytti hyvin tehtävänsä ja piti minut automatkan hereillä, kiitos Jenni. Kiitos niille myös, jotka on jaksaneet kannustaa vaikka välillä oma toivo on ollut hukassa Johanna, Henna, Maarit ja kaikki ne, joiden nimiä en juuri nyt osaa tähän kirjoittaa.

Talvi meni siis huonoissa merkeissä, koira ei kulkenut ja ohjaus ei kulkenut. Onneksi jossain vaiheessa kevättä ymmärsin kokeilla, että kyse ei välttämättä ole pelkästä motivaatio-ongelmasta, vaan käytin Ellan Tanjalla hierottavana. Vasen puoli selästä olikin hieman jumissa ja rinta- ja lannerankojen välissä oli jumia. Lisäksi ilmeisesti eniten haittaavana hauis ja rintalihas oli jumissa. Näiden avaamisen jälkeen koira on taas alkanut kulkea huomattavasti paremmin. Treenaamassa ollaan nyt oltu vauhtia hakemassa ATT:lla mölliryhmässä, mikä on myös sopinut meille hyvin. Tämän lisäksi on tehty este- ja tekniikkaharjoituksia itsekseen. Kontakteilla ollaan selkeästi edistytty, hiipimislukko saatiin auki loppujenlopuksi makupala-alustan kanssa ja nyt treeneissä jo kontaktit sujuu todella hyvin. Kisoissa ohjaamisen kanssa on ollut ongelmia, kun paineistan itse koiraa kääntymällä sitä vastaan. Lisäksi muutenkin ohjaamiseen on haettu rentoutta, kun Ella on helppo paineistaa liian tiukalla ohjauksella, enemmän tilaa ja luottamusta koiralle toimii paremmin.

Unkarin reissu on palannut suunnitelmiin myös, Agirotuun mennään taas ilman joukkuetta ja kokeillaan maajoukkuekarsintojen tunnelmaa tänä vuonna ekaa kertaa.

Nyt keskitytään perjantain ja sunnuntain juhannuskisojen startteihin.

Hyvää juhannusta kaikille ja alan taas kirjoitella useammin.