Kesä on mennyt kisaillessa ja AVA-projekti on vähän kesken, kun tunnutaan aina jäävän sadasosilla yksi sija sertin saamisesta, mutta ne varmaan tulee sit kun ne tulee kun vaan yritetään tehdä mahdollisimman hyvin. Treenikontaktit alkaa sujua myös radalla useimmiten ihan sujuvasti, mutta kisoissa erityisesti A tuottaa päänvaivaa, ilmeisesti koira on todennut, etten jaksa odottaa sitä alas asti ja alkaa hiipiä ja odottaa lähtölupaa, kun taas treeneissä tietää että alas asti on tultava. Pitäisi varmaan uhrata joitain kisoja sille, että kisoissakin tullaan alas asti ja parissa kisassa tämä onkin hyllyjen jälkeen tehty.
Karsinnoista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla en osannut taas ohjata rennosti ja seurauksena koira oli sitä mieltä että lukee paremmin rataa kuin minä ja vähän jouduttiin keskustelemaan että mille esteille ollaan milloinkin menossa. Toisella radalla luotin pussin jälkeisellä hypyllä, että koira kyllä hakee. Juoksin vaan maaliin, yleisö huokaisi ja katsoin että koira on jaloissa, eli viimeisestä esteestä ohi. Sunnuntaille ei siis tarvinnut lähteä kuin katsojaksi. Positiivista, että kummallakin radalla nappisuorituksella aika olisi voinut riittää jopa pisteille asti, mutta kun ei tee nappisuorituksia, ei tule hyviä tuloksiakaan.
TR-listalla meillä on paras sijoitus ikinä, 176! Agi.fi rankingissä 66.
Tänään on sitten lähtö Unkariin IMCA:han, missä ei erityisiä tavoitteita muuta kuin että tehdään mahdollisimman hyviä ratoja ja sitten katsotaan tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti