Agility- (ja vähän TOKO-) treenit

Käytiin agilitytreeneissä ottamassa vauhdikas ja vähän haastavakin rata. Ideana radassa oli joutua muutama kerta paikkaan, jossa koiraa pitää työntää itsestä pois päin kun ei ehdi valssata (Esteille 6, 10 ja 16) ja joutua kepeille kovassa vauhdissa. Meidän osalta rata meni varsin hyvin lukuunottamatta sitä, että ohjaajan pitää muistaa himmata hieman ennen keppejä, ettei tule vedettyä koiraa ekasta välistä ohi. Tämä on näköjään meille ihan mahdollista, mutta vältettävissä huolellisella ohjauksella. Voi olla että jossain vaiheessa pitää myös ihan opettaa koiralle keppejä taas. Kontaktit meni hyvin loppuun asti, mutta vauhtia saisi olla lisää, tätä pitää vähän pohtia. Pinta-käsky tuntuu pysäyttävän koiran melkein heti käskystä eikä hae paikkaa. Ei tosin tullut muistettua kokeilla mitä tapahtuu kokonaan ilman kontaktikäskyä. Vauhti oli kovaa ja motivaatiota riitti.

Ennen treenejä otettiin hallin takana yksi tunnari, mikä oli aivan mielettömän hieno. Pari kertaa noudettiin tikkua vielä erikseen, että ote paranisi hiukan. Treenien jälkeen otettiin metallilla hyppynoutoa hallissa ja sekin oli mielettömän upea kunhan vaan ohjaaja osaa heittää ja tällä kertaa osasi.

Revanssi - aina jotain..

Päivän treenit jäi kalvamaan ja oli pakko ottaa revanssi illalla, mutta tällä kertaa Tuulissuon parkkipaikalla. Alkuun otettiin ruutu oikealle, mikä meni nyt tosi hyvin. Tämän jälkeen seuraamista, joka vaatisi vähän tekniikkatreeniä eri askelnopeuksissa erityisesti oikealle käännösten tiiviyden suhteen. Kestävyys tosin on hyvällä mallilla. Ohjattu nouto vasemmalle sujui tänään tosi hyvin. Ekalla yrityksellä jätin keskikapulan vähän keskilinjan oikealle puolelle varmuudeksi, mutta hyvin lähti suoraan oikeaan suuntaan. Joka kerta. Ohjatussa on taas merkille meno vähän hitaampi kuin ruudussa, mutta tämä on työstettävissä, tärkeintä on, että molemmat suunnat saisi toimimaan.

Idarin pysähdykset oli muuten hyvät, mutta maahanmenoa jouduttiin jankkaamaan oikein olan takaa ja vähän meinasi hermo mennä. Jatkuvasti jäi ohjaajan puoleinen kyynärpää ylös ja hetken päästä seuraamisesta ei edes suostunut menemään maahan. Luoksetulon maahanmenon tyyppisesti meni kyllä oikein kivasti maahan. Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen jankkaamisen ja yhden onnistumisen jälkeen päästiin palkkaamaan avokätisesti. Päästiin kokeilemaan vasemmalle ruutua, johon olin siirrellyt merkit. Ekalla toistolla jotenkin meni sekaisin ja meni ruudun viereen seisomaan, mutta otin uuden yrityksen ihan alusta asti, jolloin paukahti suoraan keskelle seisomaan. Pari vahvistavaa toistoa vielä, niin aloin uskoa. TOKO:n lopuksi vielä piti kokeilla kertaalleen se maahanmeno seuraamisesta ja hämmästyksekseni se onnistui oikein hienosti. Täytyy nyt kiinnittää jatkuvasti huomiota aina kun käskyttää koiran maahan, että molemmat kyynärpäät menee maahan - ja pysyy siellä.

Ruutu ja ohjattu antoi sittenkin vähän toivoa ja näitä ärsyttäviä perusjuttujen pieniä hajoamisia aina tuntuu tulevan, etenkin kun ei pienenä ollut ihan niin tarkka niistä maahanmenoista.

Lopuksi otettiin vielä A:n alastulo pari kertaa, mikä nyt meni hyvin loppuun asti vaikka viikonlopun kisoissa en ottanut ihan loppuun asti.

Melkein TOKO-treenit

Piti treenata tokoa ja lähdettiin iltapäivälenkillä Auranlaakson koulun kentälle, johon yllättäen taas ilmaantui ihmisiä juuri samaan aikaan. Sieltä sitten matka Kultanummen kentälle, jossa yritettiin Ellan kanssa ruutua. Ekalla lähetyksellä hienosti merkille, mutta siitä johonkin ohjatun noudon suuntaan, tosin ehkä saattoi suunnannäyttö olla vähän huono. Toisella kertaa meni taas sisäpuolelle, mutta jäi ihmettelemään nauhaa. Kyllä se sitten kovan hampaiden kiristelyn päätteeksi lähti sujumaankin, mutta olin jo niin hermo kireällä, että totesin että se treeni oli sitten siinä.

Nyt pitäisi saada paljon asioita tapahtumaan kahdessa viikossa, mihin en oikein usko. Jotenkin TOKO tuntuu juuri nyt vaikealta eikä oikein jaksa uskoa omaan tekemiseen. Siinä mielessä periaatteessa harmittaa, että ollaan tässä kunnossa menossa TSAU:n maksamana SM-kisoihin, mutta yritetään tässä nyt tehdä se mitä voidaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Toinen kierros ei kyllä kovin kirkkaana ole tänä vuonna mielessä. Takki on jotenkin tyhjä ja viime kesän parin ykkösen jälkeen kokeet on aika paljolti toistaneet itseään. Katsotaan tuleeko tuosta TVA:ta ennenkuin loppuu vuodet tai ohjaajan motivaatio.

Juhannusagility, päivä 2

Toisena päivänä oli tuomarointivuorossa kolmosille Leena Rantamäki-Lahtinen ja tällä kertaa kaksi agilityrataa. Kummatkin näistäkin profiililtaan melko yksinkertaisia ja aika vauhdikkaita. Ensimmäisellä radalla harjoittelin sitä, että ei ajatella vääriä esteitä, mikä aiheutti hieman pitkiä kaaria kahdessa kohdassa kun koira luki rataa, mutta nolla tehtiin kuitenkin. Toinen rata oli hyvin saman tyyppinen mutta ehkä jopa helpompi. Jännitystä aiheutti keppien jälkeinen este, joka oli toiseksi viimeinen hyppy. Hämmästyin pujottelunopeudesta ja melkein unohdin, että koiraa piti työntää vähän kauemmas. Onneksi haki sen puoliksi itsekin. Nolla tuli tästäkin, eli ensi vuoden SM-kisoja ajatellen se tuplanolla saatiin nyt pois päiväjärjestyksestä.

Juhannusagility, päivä 1

TSAU:n juhannuskisojen eka päivä Tuorlassa sisälsi meidän osalta agilityradan ja hyppyradan Salme Mujusen tuomaroimana. Kumpikin oli melko pitkälti juoksuratoja, erityisesti hyppäri. Ekalla radalla keskityin kolmosesteelle menossa, että menen itse tarpeeksi pitkälle, jotta koira tulee oikealle puolelle estettä, mutta kun Ella ei tule valssissa käteen, vaan kääntyy kun minäkin, niin olin kyllä sijoittunut tarpeeksi pitkälle, mutta ajoituksellisesti valssi tuli liian aikaisin ja hyllytettiin esteellä 3, muuten meni ihan kivasti. Hyppärillä sitten saikin juosta oikein tosissaan eikä miettimisaikaa ollut missään kohdassa, paljon hyppyjä pitkin välein ja suorissa riveissä. Tuli harjoiteltua myös persjättöjä, vaikken niitä yleensä tee. Nolla tehtiin, mutta ei suoranopeus riitä meillä tällaisille radoille, jos siis voitoista haaveilisi.

Päivällä käytiin pariin otteeseen myös lammessa uimassa, mikä taas hetken epäröinnin jälkeen sujui oikein hyvin eikä siitä olisi meinannut loppua tulla lainkaan.

Valaistumista

Tänään oli kotiseudulla illalla hiljaista. Käytiin vähän talon päässä leikkimielisesti treenaamassa. Alkuun paikallaistuminen ruudun rakennuksen ajan, mikä meni niinkun pitääkin. Tänään ruutu oli jotenkin ihan käsittämätön reunanauhoineen! Sinänsä pidin asiaa positiivisena, että tänään ilmeni samaa käyttäytymistä kuin kokeissa on ollut, että kierrellään siinä nauhalla. Otin sitten koiran takaisin merkille ja lähetin uudelleen. Meni taas vähän epäröiden, mutta tällä kertaa sisäpuolelle. Sitten Ella törmäsi ruudun keskellä olleeseen pieneen kosketusalustaan ja ilme kirkastui ja päästä ehkä kuului naksahdus, kun valot meni päälle ja pieni koira tajusi, että täähän on se sama juttu kuin ilman reunoja. Sen jälkeen ei sitten ongelmia ollutkaan!

Seuraavaksi otettiinkin loistavasti onnistunut paikallamakuu ruudun purkamisen ja ohjatun rakentamisen aikana. Hieman ehkä oli edistystä tapahtunut, nyt Ella ei lähtenyt enää oikean puoleiselle kapulalle, vaan keskimmäiselle, eli yhtä kapulaa lähempänä ollaan. Kutsuin takaisin merkille ja toisella lähetyksellä taas oikea suunta löytyi. Loput toistot menikin sitten tosi hyvin. Nyt ei ollut sitä viivettäkään enää lopputoistoissa, kun haetaan oikeaa suuntaa, tämä pitää vaan saada lihasmuistiin samalla lailla kuin se oikean puoleinen on. Toistojen väleissä otettiin hieman muita liikkeitä, että kapuloiden paikat vähän unohtuisi. Seuraamisen askeleet ja paikalla käännökset oli tänään tosi hyviä. Samoin luoksetulo sekä läpi että pysähdyksillä. Myös seisominen oli tänään tosi terävä.

Valoa tunnelin päässä

Tänään käytiin Tuulissuolla ja siellä olikin todella tuulista. Ruudun reunojen merkkaaminen oli vähän haastavaa ja nauhat lepatti tuulessa. Joka tapauksessa ruutuun meno reunojen kanssa alkoi sujua melko hyvin. Nyt pitää vielä treenata vähän tarkkuutta, eli tuoda vielä kosketusalusta mukaan, että paikka vielä vahvistuu. Tänään kuitenkin pääasiallinen tarkoitus oli saada koira ruudun sisään nauhoista huolimatta. Muutama toisto oli vähän epäselviä, mutta loppua kohti parani paikka ruudun sisällä. Pysäytys on nyt ajoitettu siten, että pysäytyskäsky annetaan, kun koira ylittää etureunan.

Otettiin ohjattua vasemmalle. Ensimmäinen toisto meinasin mennä pipariksi. Olin eilen sumplinut, että onko käsimerkit epäselviä ja kokeilin lähetystä vastaisella kädellä, mutta ei toiminut yhtään paremmin. Lisäksi yritin suullista käskyä, jossa olisi suunta mukana, mutta se ei ihan iskenyt heti ja aiheutti sekaannusta. Väleissä otettiin kaukoja, jotka oli tosi loistavia tänään sekä idarin pysähdykset, jotka oli muuten hyviä, mutta maahanmenossa painotetaan nyt oikeasti sitä, että molemmat kyynärpäät on maassa. Tällä kertaa ei tarvinnut käydä sentään näyttämässä oikeaa kapulaa ja parilla viimeisellä toistolla lähtö oli jo oikeaan suuntaan aika hyvä.

Piharuutu

Tänään aloitettiin myös TOKO:n pariin palaaminen muutaman viikon päässä häämöttäviä SM-kisoja varten. Vielä vähän varovaisesti naksuteltiin reunustettua ruutua pihalla. Nyt on treenejä varten ruudun reunat valmiina, ei tarvi kun levitellä maahan ja painaa naulat kiinni, että kelpaa. Nyt pitäisi alkaa treenata päivittäin ja tutkia myös muista liikkeistä missä kunnossa ollaan. Ohjatun vasenta puolta pitäisi ehtiä treenata reilusti.

Agilitytreenit

Maanantai ja agilitytreenipäivä. Harjoitusta ei oikeastaan tullut paljonkaan suunniteltua muuten, mutta halusin avokulman kepeille, esteitä epämääräisiin kulmiin ja hallittavuuden testausta. Rata alkoi suoran päässä olevalla U-putkella, johon suora osoitti väärään päähän, kepeille avokulma oli täydet 90 astetta. Havaintoina oli, että tällä kertaa hallittavuus oli hyvää eikä ollut ongelmia putken väärän pään kanssa ja opettelin myös SM-kisoissa tehdyn epäonnistumisen jälkeen sitä, miten pieni liike tuollainen siirto on, että ohjausta jatketaan heti sen pienen käännön jälkeen. Avokulmassa edelleen saan koiran sisäkaarteesta varomattomalla ohjauksella kepeillä toiseen väliin ja pitää vähän survoa. Paremmaksi ja varmemmaksi tavaksi oikeastaan osoittautui jäädä ulos, antaa kunnolla tilaa ja leikata takaa kepeille mennessä. Muuten meni hienosti, yksi hairahdus tuotti melkein hyllyn, kun en tajunnut miten paljon iso A-este imee. Kontaktit sujui pienen muistuttelun jälkeen oikein hyvin. Otettiin myös kokeiluna, että pallo viedään esteen taakse muutaman metrin päähän, jos sillä saisi vielä lisää kiirettä kontaktille. Aika näyttää.

Agility SM 2007

Käytiin sitten kokeilemassa ensimmäistä kertaa agilityn SM-yksilökisaa. Joukkueisiin ei tänä vuonna mahduttukaan. Saldona minien karsintaradalta hylly 7 esteen jälkeen, jossa suora osoitti putken väärään päähän ja toisella puolella oli muuri. Olin armottomasti perässä (oikealla puolella), koira katsoi putken väärää (vasenta) päätä, jolloin tein tietysti ohjauksen oikealle ja koira ehti lukita muurin ennenkuin kerkesin palauttaa ohjauksen putken suuntaan. Muuri siis hypättiin, tuloksena hylly ja ei tietenkään sijoitusta. Muuten vauhti oli oikein kivaa ja rata sujui hienosti ja jäi erittäin hyvä mieli. Vauhtikin olisi voinut riittää finaaliin, jos tuota ylimääräistä estettä ei olisi hypätty, sen verran ripeän oloista oli meno. Rata oli muutenkin ihan mukava, joskin suurimmaksi osaksi ehkä yllättävän helppo. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Lupasin pienen sääntöuudistuksen julkistamisen aikaan, että tänä vuonna tullaan näkemään SM-kisoissa uusien sääntöjen mukainen sarjaeste ja siellähän se miniradalla oli.