PAWC 2013 - Toinen kisapäivä

Toisena kisapäivänä PAWC:ssä kisattiin hyppyrata. Ella jatkoi reippaana mummona nollalinjalla hyvällä radalla. Auliksen kanssa tehtiin hyvää rataa 3. viimeiselle esteelle asti, jossa jäin hetkeksi haaveilemaan ja ohi kolmanneksi viimeisestä hypystä. Rata kariutui siis hölmöön huolimattomuusvirheeseen loppumetreillä. Tuloslistassa Ella hyppyradan pronssille.

PAWC hyppyradan palkintojenjako

Ensimmäisen agilityradan tuloksiin sen verran korjausta, että uudelleen aamulla tuloksia katseltuani ihmettelin Ellan yliaikaa, koska koira tuntui reippaalta radalla enkä millään uskonut, että näillä etenemillä mentäisiin 6 sekuntia yliaikaa. Tarkistettiin Sarzan videolta ja kellotin noin 40 sekuntia, kun tuloslstassa oli 55 sekuntia. Käytyäni selvittelemässä kisajärjestäjien kanssa tilannetta, he tarkistivat oman videonsa ja Ellan tulos korjattiin ja saatiin myös eiliseltä pronssimitali.

Kisapäivään toi ikävää dramatiikkaa brittituomarin sairaskohtaus kesken PAWC-radan rakentamisen, mutta kisajärjestäjät toimivat hämmentävän tehokkaasti. Ensiapuryhmä oli paikalla sekunneissa ja mies tiputuksessa varmaan alle minuutin ja 5 minuutin päästä oli lanssi pihassa. Tuomari muisti paareilta vilkuttaa vielä kun häntä kärrättiin ulos ambulanssiin. Miehen tilasta ei vielä ole minun korviini kantautunut uutisia.

Hauska yksityiskohta kisasta on, että kentän nurkassa on iso screeni, josta näkyy livestream. Pari koiraa on suhtautunut melko epäillen nurkassa ylhäällä agilityä suorittaviin jättiläiskoiriin jotka ovat ihan niiden itsensä näköisiä.

Illalla oli hieman aikaa kuljeksia turistina Gyulassa.

Gyulan keskustaa illalla

Tänään kisataan vielä PAWC:n kolmas rata, joka on taas agilityrata. Illalla palkintojenjaot ja päättäjäisseremoniat ja huomenna kotimatkalle.

PAWC 2013 - Osa 1

Matka

Yhteysongelmien takia päivityksiä ei ole tullut ihan niinkuin toivoin pystyväni. Matka alkoi Turusta siis keskiviikkona iltapäivällä.

Koirat autossa valmiina lähtöön

Helsingin lentokentällä kaikki sujui hienosti ja kone pääsi lähtemään ajoissa.

Koirat menossa koneeseen

Lento Prahaan kesti noin 2 tuntia ja matkalla pääsi katselemaan kiinnostavia värejä pilvien päällä auringon laskiessa.

Auringonlasku ja pakollinen siipikuva

Prahasta saatiin pienen jonotuksen jälkeen vuokra-autoksi alle diesel-neliveto-Octavia ja lähdettiin matkaan kohti kisapaikkaa. Tsekeissä oli hirmuisen huonokuntoiset moottoritiet, mikä tilanne parani huomattavasti kun päästiin Slovakiaan. Slovakiasta ei oikein jäänytkään mieleen mitään muuta kuin että tiet oli paremmat kuin Tsekkoslovakian pohjoisosassa ja yhtäkkiä oltiinkin jo Unkarin rajalla. Väsymys iski jossain vaiheessa niin, että kahdesti piti ottaa huoltoaseman pihassa 20 minuutin torkut.

Päivä 0 - treenit ja avajaiset

Aamulla oltiin perillä, syötiin hotellilla aamiainen ja sen jälkeen kolmisen tuntia unta ja kisapaikalle treeneihin.

Kisahalli

Treenit sujui hyvin ja kumpikin koira pääsi testaamaan esteet ja totuttelemaan liukkaaseen mattoon. Sen jälkeen suunta Gyulan linnalle joukkueenjohtajien tapaamiseen jonka jälkeen mentiin kulkueena kaupungin läpi poliisien sulkemia katuja pitkin avajaisiin.

Kulkue linnalta kisapaikalle

Avajaistunnelmia

Avajaisiin unkarilaiset panostavat ja muihin muodollisuuksiin. Kisoissa on mukana koko kaupunki pormestaria myöten. Kisaajille tarjottiin myös kisaviikonlopun ajaksi pysäköintiluvat, joilla saa pysäköidä kaikilla kaupungin maksullisilla paikoilla. Avajaisseremoniat olivat isot ja laadukkaat ja niiden eteen oli todella nähty vaivaa. Ainoa miinus on, että puheita voisi olla vähän vähemmän.

Päivä 1 - ensimmäinen kisapäivä ja gaalaillallinen

Ensimmäisenä varsinaisena kisapäivänä perjantaina PAWC:n osalta juostiin ensimmäinen agilityrata. Joukkue valitettavasti supistui loppumetreillä kahteen henkilöön ja kolmeen koiraan. Itse kilpailen edelleen ryhmässä 3, Sarza kilpailee pienen järjestäjien harkinnan jälkeen ryhmässä 6.

Suomen PAWC-joukkue 2013

Rata oli hieman haastavampi kuin mihin PAWC:ssa välillä on totuttu, mutta selvitin molemmilla koirilla radan puhtaasti. Sarza valitettavasti Hilman kanssa hyllytti. Lopputuloksissa ensimmäiseltä radalta Aulis ykköseksi ja Ella ilmeisesti kuudentena.

Perjantain palkintojenjako, PAWC ryhmä 3

Illalla olikin vuorossa gaalaillallinen, jossa ruokaa oli riittävästi ja se oli täyttävää ja takaa  sydän- ja verisuonitauteja hoitaville lääkäreille töitä. Mutta mikäpä ei olisi hyvää, jos avainsanoina ovat pekoni ja uppopaistaminen.

Gaalaillallinen järjestettiin linnan sisäpihassa

Gaalaillallisella oli tuttuun tapaan tanssiesityksiä, pari livebändiä ja tietysti myös kisaajien ja järjestäjien tanssia, syömistä, juomista ja yleistä ilonpitoa.

Tätä kirjoitettaessa odottelen PAWC:n hyppyrataa, johon on aikaa pari tuntia.

Here we go again - PAWC 2013

On taas se aika vuodesta, kun pakataan agilitykamoja matkalaukkuun ja lähdetään minulle nykyisin vuoden tärkeimpään kilpailutapahtumaan - ParAgility World Cup:iin (PAWC), joka tällä kertaa järjestetään Gyulassa, Unkarissa. Samassa paikassa vuonna 2009 oli Ellan ensimmäinen kilpailu ulkomailla, joten ajattelin että olisi kiva saada mummeli vielä tänne. Viidettä kertaa mukana tapahtumassa, kolmatta kertaa PAWC:ssä. Sitä ennen kahdesti ehdimme kisaamaan IMCA:ssa, joka on aina saman tapahtuman yhteydessä. Auliksen kansainvälinen kisaura onkin ollut vain PAWC:ssä.

Valitettavasti viimemetreillä tänä vuonna Suomen joukkue supistui kahteen henkilöön ja kolmeen koiraan. Huomenna olisi tarkoitus pakkautua ensin täällä omaan autoon, ajaa Helsinki-Vantaalle, jossa koirat ruumaan ja iltalento Prahaan. Itse sentään saan matkustaa matkustamossa, vaikka kansainvälisillä lennoilla Norwegian ei otakaan koiria matkustamoon. Sieltä sitten vuokra-autolla aamuvarhaiseksi Gyulaan, jossa asun samassa hotellissakin kuin 2009 ja kisat on samassa paikassa. Torstaina iltapäivällä ja illalla onkin sitten vuorossa eläinlääkärintarkastus, harjoitukset, joukkueenjohtajien kokous ja avajaiset. Ja sitten onkin kisoja yksi rata päivässä sunnuntaihin asti ja välissä gaalaillallinen ja sunnuntain päättäjäisten jälkeen vielä yksi yö tuolla ja maanantaina päivällä takaisin Prahaan ja iltalennolla Helsinki-Vantaalle ja sieltä kotiin. Toinen suomalaiskisaaja tulee paikalle itse järjestämillään kyydeillä ja tapaamme kisapaikalla.

Hankalan oloinen matkajärjestely aiheutuu pääasiassa siitä, että Malev meni viime matkan jälkeen konkurssiin ja tämän hetkiset suorat lennot Budapestiin hoitaa Finnair, Wizzair ja Norwegian. Norwegian taas lentää vain tiistaisin, joten tästä tulisi ylimääräisiä yöpymisiä perillä. Wizzair ei kuljeta lemmikkejä ja Finnair taas perii ruumassa matkustavista koirista 10€/kilo/lento, mikä tarkoittaisi Auliksen ja Atlas 60 -boksin osalta edestakaisen lipun hinnaksi yli 500€. Nyt minun ja koirien lennot eivät maksa edes tuota, joten ajomatkaa nyt vaan vähän siedetään. Matkustamisen osalta sen verran helpotin omia hommia lentokentilä, että Auliksen lentoboksiin tuli hankittua pyörät alle.

Kisapaikka on kiva urheiluhalli, jossa on korotetut katsomot molemmin puolin ja ainakin neljä vuotta sitten tunnelma oli tiivis, mutta ei ahdas. Matto oli joillekin koirille puulattian päällä hieman liukas, mutta molemmat koirani onneksi kohtuullisesti sopeutuvat alustoihin ja torstaina on muutama minuutti aikaa treenata. Kylä on leppoisa kylpyläkaupunki 5km päässä Romanian rajasta. Ruoka ja juoma on halpaa, sääennuste tätä kirjoitettaessa joka päivälle aurinkoista ja hellerajoilla. Viimeksi pari ensimmäistä päivää olikin lähemmäs 40 astetta lämmintä, mikä ei ollut enää miellyttävää ja ukkosyön jälkeen parin kymmenen paikkeilla. On mielenkiintoista nähdä aikakausien ja elintasojen sekamelska paikassa, jossa jotkut ajelevat uudenkarheilla BMW:illä, toiset hevoskärryillä ja kaupungin keskustassa pihoissa on kanoja ja vuohia. Kisan osalta koko kaupunki on mukana ja pormestari on henkilökohtaisesti kirjoittanut kisaajille oman tervehdyksensä ja tullee puhumaan taas avajaisissa.

Edellisestä blogikirjoituksestani onkin jo noin vuosi. Ollaan agilityn osalta eletty aika pitkälti hiljaiseloa. Ollaan treenailtu itseksemme jonkin verran ja käyty vain parit kisat, joista ei sen suurempaa uutisoitavaa ole ollut. Ellalla alkaa selvästi ikä jonkun verran painaa, mikä näkyy pidentyneinä palautumisina ja olen melko varmasti siinä uskossa, että tämä ympyrän sulkeutuminen Gyulaan tulee päättämään Ellan osalta isot kisat ja siirrytään erittäin ansaittuja eläkepäiviä viettämään tämän jälkeen. Mutta vain melko varmasti, eli en lupaa etteikö Ella voisi olla Italiassa ensi vuonna, jos terveys säilyy ja kestää.

Yritän päivittäin raportoida blogissa kuulumisia kisamatkalta.

Linkkejä:

• Tapahtuman kotisivu
• Live feed -linkki
• Aikataulut
• Osallistujat maittain / Lähtölistat
• Tulokset

Melkein kotona

Toisena matkapäivänä ajeltiin Dragöristä Ruotsin läpi Tukholmaan. Matka meinasi sujua liiankin nopeasti ja piti tappaa aikaa. Onneksi sitä kuitenkin jäi riittävästi. Vikingin terminaaliin pääseminen navigaattorin ohjeiden perusteella oli yllättävän haastavaa. Lopulta sekin onnistui ja tätä kirjoitan Amorellan Seaside cafesta tuoreen Breezerin ääreltä. Aamulla 7:30 pitäisi rantautua Turkuun.

Paluumatka - päivä 1

Lyhyt päivitys. Takana 1050km neljässä eri maassa. Ei harmita, jos en koskaan enää joudu ajamaan Antwerpenin kehätietä tai tällä kertaa pahimpana Hampurin kehätietä iltapäiväruuhkassa. Ruotsi näkyy jo, mutta Juutinrauma ylitetään vasta huomenna, yöpymispaikkana Dragör Fort Kööpenhaminan kupeessa.

Hallitseva mestari edelleen!

Tämä päivä alkoi IMCA:ssa suomalaisten osalta medien finaaliradalla. Sanna ja Siiri tekivät hienon nollan ja sijoittuivat radalla kuudenneksi. Elsi otti rokkistaran ottein yleisön mukaan ja piti koko radan ajan mukaan. Valitettavasti Didi karkasi puomille ja siitä hylly. Elsi sai kuitenkin kisoissa huimasti huomiota ja hollantilaiset uhkasivat viedä näytteitä paikalliselle junioritoiminnalle. Heikki ja Hellu tekivät hienon radan, jossa valitettavasti puomilta alastulolta ainakin silminnäkijähavaintojen ja videotodisteiden valossa virheellinen vitonen, johon meni radan kakkospaikka ja ilmeisesti kokonaiskisan pronssi. Tänä vuonna valitettavasti ei sähköisiä kontakteja ollut, vaikka kolmena edellisenä on ollut.

Seuraavana vuorossa oli PAWC:n toinen agilityrata. Auliksen yritin pitää mahdollisimman tynenä ja viedä huolellisesti, rata kun oli pelottavan helpon oloinen. Suurin pelko oli että ykköseste oli noin kolmen metrin päässä maton reunasta ja periaatteessa oli riski että koira karkaisi puomille jos ei olisi huolellinen tai jos keppien sisäänmenon kanssa loivasta avokulmasta ahnehtisi. Nollana mentiin ja ainakin A:lta olisi voinut nopeamminkin vapauttaa, mutta huolellinen rata. Pieni virhe putken jälkeen muurille mennessä koira ehti hieman kääntyä ohjaajaa kohti, mutta olin päättänyt olla ennen kaikkea huolellinen. Nollalla maaliin. Marjut teki Jojon kanssa huikean nollaradan ja pelätty puomin juoksukontaktikin osui ja sillä radan voitto. Ellan kanssa lähdin pitämään vain hauskaa. Pieniä riskejä on aina kontakteilla sen kanssa, mutta päätin että mennään rennosti ja katsotaan mitä tapahtuu kun mitään ei voi varmistaakaan. Nollalla maaliin ja tuntui kuin olisi ollut nuori Ella matkassa, sen verran reipas rata oli.

Maksien finaalirata oli alusta ja lopusta vähintäänkin erikoinen. Kaikki Suomen maksit valitettavasti sortuivat pikkuvirheisiin ja hyllyttivät. Siihen loppuivatkin tämän vuoden kisat.

Palkintojenjaossa suomalaisväriä pariin otteeseen PAWC:n 3-kategorian palkintojenjaossa. Ensin päivän radalla Marjut ja Jojo ykköspallilla ja yhteistuloksissa minä ja Aulis kolmospallilla ja minä ja Ella ykköspallilla. Ella siis yllätyksekseni uusi mestaruutensa, mistä pitää valitettavasti kiittää Saksan Katrin Schmidtin ja Trinityn vitosta puomilta, mikä nosti Auliksen myös kokonaiskilpailun pronssille Trinityn pudottua neljänneksi. Ella on nyt kaksinkertainen kategorian 3 ParAgility World Cupin mestari! Jos mummo pysyy kunnossa niin voi olla että vielä joutuu lähtemään Unkariin, josta kansainvälinen kisauransa alkoikin 2009 vuoden IMCA:ssa..

Tätä kirjoittaessa on jo itselleni palkinnoksi ostamani pihvi syöty ja kisapaikka jätetty ja lepäillään hotellissa aamulla alkavaa kahden päivän kotimatkaa varten.

Päivä 2 - agility 1

Tänään PAWC:ssä kisattiin ensimmäinen agilityrata. Ensimmäisenä suomalaisista radalla minä ja Aulis. Radalla oli hieman hirvittävä koko kentän alkusuora, jonka jälkeen takakaarre ja suoraan edessä lähellä A-este, josta piti kääntyäkin tiukasti oikeaan. Tästä selvittiin yllättävänkin hienosti ja vaivattomasti. Keppien jälkeen sorruin tyhmään virheeseen kun en ollut katsonut kummalta puolelta koira tulee kepeiltä ulos ja unohdin pukata edessä olevalle hypylle ja vedin siitä ohi. Yllätyksekseni sain kuitenkin koiran omaksi yllätyksekseni muurin ja hypyn välistä takaisin ilman että kumpaakaan suoritettiin. Tuloksena siis kiellosta vitonen. Marjut selvitti Jojon kanssa hienosti kaksi ensimmäistä riskipaikkaa, mutta kolmanteen ei enää mikään riittänyt ja vaikka jo A:n ylösmenolla aloitettiin kutsuminen, niin sinnehän se paahtoi edessä olevalle hypylle ja tuloksena valitettava hyl. Viimeisenä radalla Ella, jonka kanssa juostiin varma nolla ja viides sija päivän radalta.

Yhteistuloksissa tällä hetkellä Ella on ilmeisesti toisena, kummallakin puolella kaksi nollaa tehnyt koirakko noin sekunnin päässä kumpikin. Aulis viidentenä ilmeisesti nopeimmalla vitosella. Huomenna voi edelleen sattua mitä tahansa.

IMCA:ssa tänään medijoukkuekisat ja maksijoukkuefinaali. Medeissä hyppyradan jälkeen joukkue oli kuudentena, agilitradalla valitettavasti kaksi hyllyä, joten ei kerrottavaa jälkipolville. Paitsi että Elsi on yleisön suosikki ja Heikki teki keinulta saadulla vitosella kahden sekunnin marginaalilla Hellun kanssa radan nopeimman ajan. Maksien joukkueagilityradalla kaikki tekivät tuloksen, mutta eilisten hyllyjen jälkeen tämä ei sijoitusta nostanut.

Huomenna vielä PAWC agility 2 ja IMCA medi- ja maksifinaali.

Hyppyratoja ja gaalaillallinen

Tänään kisattiin hyppyratoja. Imca joukkue valitettavasti sortui pieniin virheisiin ja jälkipolville ei paljon näistä jäänyt kerrottavaa.

Pawc:ssä hyppyradalla kaikki Suomen kolme koiraa tekivät nollat. Aulikselle tänäkin vuonna hyppyradan voitto, Jojo kakkoseksi ja Ella-mummo pinkoi neljännelle sijalle. Koko palkintopallia ei saatu kokonaan vallattua yhden brittiläisen paimenen kiilattua päivän radalla pronssille. Palkintojenjaossa siis kumpikin suomalaisohjaaja palkintopallilla.

Ilta päätettiin gaalaillalliseen, jossa perinteiseen tapaan ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. Viime vuonna puuttunut tanssi palasi tänä vuonna myös kisakentälle.

Eläinlääkärintarkastus, treenit ja avajaiset

Aamulla aamiaiselta suunnattiin kisapaikalle eläinlääkärintarkastukseen, joka oli 8:45. Taas passien katsomisen lisäksi koirat kopeloitiin läpikotaisin ja tarkistettiin että liikkuvat kutakuinkin puhtaasti. Joukkueen kaikki koirat läpäisivät tarkastuksen ja kello 10:12 oli treenivuoro. Ella kulki taas niinkuin ennen vanhaan ja Auliskin oli kivalla tuulella. Pääosin treenit sujui koko Suomen joukkueen osalta hienosti, pieniä murheita oli pituuden ja renkaan kanssa joillain. Treenien jälkeen brittiläinen valokuvaaja, jonka nimen tietysti jo unohdin kävi kehumassa miten suomalaista agilityä on aina kiva katsoa, kun koiria ohjataan ja luotetaan koiriin ja niiden osaamiseen. Tällainen kieltämättä lämmitti mieltä.

Päivä yleistä hengailua, käytiin syömässä, kaupassa ja peltolenkillä koirien kanssa.  Illasta ensin joukkueenjohtajien palaveri, jossa käytiin läpi sääntöasioita sekä käytännön asioita. Tänä vuonna yllättäen ei ole käytössä sähköisiä kontakteja edellisten kolmen vuoden tapaan. Illan päätteeksi avajaiset, jotka meni melko pitkälti tutun kaavan mukaan. Joukkueiden marssitus kentälle, jonka jälkeen lahjojen vaihto (Suomen parina tänä vuonna Ranska) ja ehkä hieman tarpeettoman pitkät tanssiesitykset. Joillekin lahjoista on selvästi ollut iloa. Joukkueenjohtajien palaverissa Espanjan edustaja esitteli viime vuonna Suomelta saamaansa lahjaa meille.

Ensi vuoden järjestämispaikka Gyula, Unkari, jossa Ella kävi 2009 olikin tiedossa. 2014 kisat tulevat olemaan Italiassa.

Huomenna kisataan hyppyratoja sekä IMCA:ssa että PAWC:ssä.

Toinen matkapäivä

Toisena päivänä ajettiin Hampurista Lokereniin hotellille. Matkaa ei tehty aivan suorinta reittiä vaan kierrettiin ensin Breezanddijkin kautta ja sen jälkeen käytiin metsälenkillä Eva Lacnakovan ja tämän koirien kanssa ja käytiin hassussa puoliksi Belgiassa ja puoliksi Hollannissa olevassa kylässä syömässä pannukakkuja ja jäätelöä. Hotellille ajeltiin kisapaikan kautta sen verran että tarkistettiin että kisapaikka löytyy aamulla. Viimeisen kahden vuorokauden aikana ollaan oltu siis kuudessa maassa.

Aamulla 8:45 on eläinlääkärintarkastus ja 10:12-10:35 Suomen treenivuoro. Illemmalla joukkueenjohtajien palaveri ja avajaiset.