Jotenkin ollut vähän laiskaa tää kirjoittelupuoli, niin ei ole tullut uutisioitua. Vaikka luulenkin, että kutakuinkin kaikki tätä blogia ahkerasti lukevat tietääkin aiheen jo facebookista. Mutta koska tällä kertaa on ihan oikeita uutisia, niin kai se täytyy kirjoittaa jotain ennen sunnuntaita ainakin.
Eli 12.2. käväistiin Hyvinkäällä taas tällä kertaa BAT:n järjestämissä kisoissa juoksemassa kaksi rataa Anne Saviojan tuomaroimana. Radat oli oikein mukavia verrattuna ATT:llä olleisiin, jotka oli profiililtaan nopeille koirille melko haastavia. Mutta en valita, kaikki sääntöjen mukaiset radat on sallittuja ja jos ei oo työkaluja tehdä niitä niin opetellaan, ei se oo ratojen tai tuomarien vika ettei me osata vielä kaikkea tarpeellista. Mutta tykkään itse enempi tällaisista, missä vähän ohjataankin, ei tuu sit niin järkytyksenä kakkosiin joutuessa että koiraa joutuu radoilla myös ohjaamaan. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut kyydissä eikä paikalla ketään tuttuja, niin kyselin sitten ympäriinsä ja Karstusen Janne suostui pitelemään kameraa.
Eka rata oli jees lukuunottamatta sitä, että muurilla takaaleikkaus epäonnistui ja koira kääntyi väärään suuntaan, mutta sain otettua käyttöön suunnitelma B:n. Maalissa nollalla ja 2 sekuntia kärkeä perässä 4. sija. Ja kun kerran tykkään spekuloida, niin eiköhän tossa muurin kiertämisessä väärää kautta sen verran palanut. Toinen rata oli hieman ensimmäistä vaikeampi mielestäni. Ekan riman pudotus tosin vähän latisti fiilistä jo valmiiksi. Putken jälkeen en pitänyt mitään möykkää vaan jotenkin odotin, että se vaan näköaistilla havaitsisi mut, mutta videotarkastuksen perusteella ei edes harkitse. Yritetään tästä oppia jotain. Oikeasti keinulla tullessa tulikin sitten hassu tapahtuma, että ei jarrut vaan yksinkertaisesti pidä. Sitten siinä pari sekuntia ohjaaja ihmettelee että mitä nyt ja koiralla vähintään yhtä hölmö ilme että mitä tapahtu. Mutta kyllä se yritti niin kovasti pysähtyä, että jatkettiin rataa. Tästä siis tulos HYL, eli vielä jatkettiin ykkösissä.
Seuraavana viikonloppuna käytiin lauantaina Ellan kanssa kokeilemassa, että millaisessa vireessä ollaan. Ei oikeastaan minkäänlaisessa oli tulos. Pari kertaa ollaan vaan treenattukin, kun on ollut tämä siperian talvi ja tossa iässä puudelimummo alkaa olla aika jäykkä talvisin. Tietysti sit kun kerran talvessa päätän kisata, niin pakkasta on yli 20 vaikka Masalassa sisällä olikin noin +10. Ei mitään sen kummempaa raportoitavaa, kun että Ellan kanssa nyt sit seuraavaks odotetaan kevättä. Kisat loppui noin kello 22 ja kotona oltiin noin 23:30 ja vähän hirvitti aamu, kun pakkasta oli auton mittarissa -27.
Seuraavana aamuna sitten herätys viideltä, pakkasta -28. Lähtö 6:30 takaisin Masalaan ja perillä auton mittarissa -29 jo. Onneksi sai sentään noin myöhään tulla, kun en ollut hyppyrataa viitsinyt ottaa kun hyppynolla meillä jo oli ykkösistä, eli tähdättiin B-rataan ja oltiin luokan viimeisiä hassulla jälki-ilmottautumisnumerolla, kun olin sitten onnistunut vahingossa ilmottautumaan Auliksen kanssa maaliskuun kisoihin, mutta järjestäjien kanssa saatiin sitten siirrettyä meidät tähän kisaan.
Tuomarina oli Anne Viitanen ja rata oli mukavan oloinen. Hieman päänvaivaa aiheutti viimeiseltä putkelta oleva käännös, jossa päädyin johonkin sylkkärin tapaiseen, kun en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että koira tulee jaloille kun olen menossa persjättöä tekemään. Tämä ratkaisu toimi hyvin. Rata oli muutenkin kaikin puolin aika miellyttävän oloinen, joskin tällä kertaa koira taas nytki lähdössä kun kehuin sitä istumisesta, mutta ei sentään mennyt maahan niinkuin BATin kisoissa Hyvinkäällä. Keinu oli hieman hidas, kun oli vielä ilmeisesti Hyvinkään liukastelu mielessä ja olipa yliyrittämisen piikkiin tullut liukumalla yli myös ATT:n tartan-keinusta viimeistelytreeneissä. Olin ihan tyytyväinen kuitenkin, että tekee huolellisesti, vauhti tulee kyllä taas rutiinilla takaisin, kun on koira joka kovasti yrittää olla tehokas. Puomia ennen ollut rima myös kolahti sen verran, että en uskaltanut edes katsoa taakse että putosiko. A:lla myös meinasin unohtaa vapauttaa, kun jännäsi tuo presjättö kontaktilla kun niissä on välillä tullut niin vahva liike, että on saattanut lähteä ilman lupaa. Joka tapauksessa nollalla maaliin ja pohja-aika ja sitä myötä tietysti voitto.
Jonkun aikaa mietin siinä, että josko korkkaisi kakkoset vielä illemmalla, mutta totesin lenkillä että nyt on niin voittaja olo, että haluun pitää sen ainakin iltaan asti. Kyllä koiraurheilu kuitenkin aina jossain vaiheessa palauttaa maanpinnalle, joten vaihdettiin sitten toinen startti lahjakorttiin ja ei enää tuntunut niin järjettömältä herätä viideltä sen takia, että tekee 36 sekunnin suorituksen.
Tänään käytiin sitten viimeistelemässä kotihallilla sunnuntaiaamua varten ja meni niin loistavasti, että vähän epäilen että kisoista tulee katastrofi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti