Mutta tulospuolella ei ole juuri kerrottavaa. Tämä suuri asia tapahtui siis 27.2. kotikisoissa ATT:llä. Tuomarina oli Kari Jalonen ja kaksi rataa juostiin. Tai no, koira juoksi. Kisafiilistä ei löytynyt mistään, mihin varmasti vaikutti ainakin kaksi huonosti nukuttua yötä alla ja elimistö vähän sekaisin perjantaisen ulkoilun jäljiltä. En kyl tajua niitä, jotka tekee huipputuloksia kankkusessa. Sit on vielä aina tää kotikisaongelma, että ei meinaa fiilis löytyä. Liikaa tuttuja ja vaikka tiedän että tarkoitetaan ihan hyvää, niin en oikeastaan halua keskustella (edes oman kouluttajani kanssa) ratasuunnitelmistani tai virheistä, jotka tulen radalla tekemään. Ja vaikka tarkoitetaan ihan hyvää, niin en oikeasti pidä myöskään palautteiden antamisesta enkä siitä, että joka toinen vastaantulija kysyy että miten meni. Kai sen voi lukea tuloslistoistakin.
Radoista nyt ei sinänsä mitään kummaa kommentoitavaa. Molemmat radat profiililtaan todella nopeita. Ekalla radalla takaosassa muuri meni pitkäksi kun ei pitänytkään pokka jättää koiraa kontaktille tarpeeksi pitkäksi aikaa, että ehtisi riittävän lähelle muuria valssaamaan. Tämän seurauksena sitten koira tuli suunnittelemattomalla linjalla seuraavalle esteelle mikä taas johti siihen, että se meni ohi seuraavasta ja kun se nenä oli jo ohi ja kielto tullut / tulossa, niin annoin mennä putkeen. Loppurataa en oikeastaan jaksanutkaan sitten ohjata edes.
Toisella radalla alku jännitti eniten. Taas melussa kahden esteen takaa taisi tulla vähän epäselvyyksiä ja koira lähti jollain luvalla ja kontaktitkin tehtiin, mutta niissäkään ei oikein maltettu kysellä lupaa. Otan tämän omaan piikkiin, kun A oli vähän sellainen että epäilen että se luuli ettei sinne pitänyt mennä, jolloin en ole tuon tyyppisessä tilanteessa vaatinut kunnollista pysähdystä jos koira on karannut vahingossa kontaktille ja puomilla on opittu rytmitys, että kauanko kontaktilla pidetään. Näitä pitää nyt sitten rikkoa ja lähtöjä treenat. Lisäksi käännökset oli tänään vähän huonoja, hyppyjen kerääminen oli kovin unohtunut, eli niitä kääntyviä hyppyjä sitten taas. Noi ykkösten radat on muutenkin rikkoneet meidän käännöksiä kovasti kun niissä saa koira niin kauheasti lukea rataa, mutta otetaan työn alle kun ilmatkin on lämmenneet niin että vois kuvitella että pystyis taas treenaamaan vähän useammin.
Eniten kuitenkin sitten kisafiiliksen puuttumisesta jäi harmittamaan, että noi radat tuntui niin huonoilta, vaikka videolta kotona katsottuna ne oli suurimmaksi osaksi ihan jees. Pitää tosi harkiten harrastaa näitä kotikisoja kun ei niissä oikein fiiliksiä löydy. Nyt onkin ainakin pari viikkoa taukoa kisoissa niin saadaan treenattua myös oikeita asioita eikä aina vaan niitä viimeistelyjä ennen kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti