Tallinnan reissun jälkeen kotiin tullessa perjantai-iltana häntä oli vähän parempi ja päätettiin kuitenkin lähteä Lahteen, kun Into oli ilmoitettu kehään. Päätin kuitenkin näyttelyn eläinlääkärille käydä näyttämässä häntää, joka totesi, että ei kannata startata ja antoi suulliseksi diagnoosiksi vesihännän. Kiitokset ko. eläinlääkärille. Nyt siis lepuutellaan vielä muutama päivä kunnes häntä nousee, särkylääkitykselle ei viitsitä lähteä, kun olisi kuukauden varoaika eikä vaikuta varsinaisesti kipeältä. Syynä voi kuulemma olla viime lauantain pesu, vaikka oireet tulivatkin vasta keskiviikkona. Päätin, että jatkossa hännässä ei enää pidetä pitkää karvaa juuressa, jotta se kuivuisi nopeammin.
Jäi siis reissu Inton näyttelymatkaksi. Kotimatkalla vielä käytiin keskustelemassa sunnuntain agilitykisan kohtalosta, kun joka tapauksessa päätin olla starttaamatta. Kiitokset myös TSAU:lle, että startin siirto onnistui ilman kirjallista todistusta.
Lahdessa nähty surullinen tapaus jäi painamaan mieltä..
Koska Ellalle oli luvattu TOKO:a, niin kotona kuitenkin otettiin vähän seuraamisen käännöksiä ja askeleita ja palkaksi revittiin pikkupatukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti