Ruutua, kaukoja ja vähän muuta

Kultanummen tuulisella ja pölyisellä kentällä oli vähän vaikeuksia saada merkkejä pysymään pystyssä. Ensin otettiin hiukan kaukokokeiluja pallopalkalla taakse ja meni taas niinkuin ennenvanhaan eli just niinkun pitikin. Matkat aluksi noin 5 metriä ja lopuksi hieman reilut 10 metriä. Lisäksi otettiin idarin pysähdyksiä ja niissä ei sekoiluja. Kentällä oli myös yksi ylimääräinen merkki 45 asteen kulmassa ruudun lähetyssuunnasta. Avustaja vei pallon ruutuun koiran näkemättä. Merkille meno hyvä. Hieman kylmäsi kun koira meinasi ensin lähteä ylimääräisen merkin suuntaan, mutta tuli hyvä mieli kun se ihan oma-alotteisesti muutaman metrin jälkeen kaartoikin ruutuun. Toinen toisto hyvä, tällä kertaa koira tosin näki pallon viennin. Hieman palloleikkiä ja sen jälkeen lyhyehköltä matkalta lähetys tyhjään ruutuun joka sekin oli tosi hyvä. Tällä kertaa ei myöskään mitään lintsausyrityksiä että merkille meno jätettäisiin muka väliin ja mentäisiin suoraan ruutuun. Treeneistä jäi hyvä olo ja selväää edistymistä on tapahtunut.

Agilityä ja puudelikoulutusta

Tänään oltiin pitkästä aikaa agilitytreeneissä, vaikkei oikeastaan pitänyt vielä osallistua, mutta otettiin kuitenkin yksi radanpätkä, joka meni ihan okei, vaikkakaan omat ensimmäiset valinnat ei olleet ne sujuvimmat, vaan niitä haettiin ja löydettiinkin. Ehkä tulee kisaamiseenkin taas rutiinia erilaisista tilanteista. Keinu oli taas hidas ensimmäisellä kerralla, toinen yritys meni paljon paremmin. Kepeillä yllätys oli, että keppejä alkoi jäädä väliin kun peruutin edellä ja keppien päässä puolenvaihto pitikin tehdä itseasiassa pyörähtämällä vasta ihan lopussa, kun aiemmin on kestänyt peruuttamista hyvinkin jos ei ole tehnyt sivuliikkeitä. Ensi viikolla aletaan sitten treenata ihan kunnolla taas kun puudelikoulutukset omalta osaltani on tältä keväältä ohi.

Olin siis myös Kupittaalla pitämässä TOKO-koulutusta villakoirakerhon nimiin ja mieltä lämmitti, että niillä, joilla viimeksi oli hieman kontaktiongelmaa edistystä oli tapahtunut huimasti! Tältä keväältä omat koulutusvuorot loppui tähän eikä ehtisikään, kun koulutukset alkaa samaan aikaan kuin agilitytreenit loppuu.

Kaukoja ja suuntia

Eilisen jälkeen piti taas tehdä kaukoista hauskaa ja opettaa ne oikein. On se kumma, miten ohjaaja ei voi älytä palata heti taaksepäin kun liike alkaa hajota, vaan sen pitää aina antaa mennä totaalisen rikki saman vaikeusasteen tahkoamisella. Otettiin tänään ihan läheltä ensin muutama kerta maasta seisomista ja seisomisesta maahanmenoja. Kun tekniikkaa oli muistutettu, siirryttiin tekemään vähän kauempaa ja noin 5 metriin asti mentiin. Eikä ollut vaikeaa, täytyy yrittää jaksaa aina vaan muistaa se mitä muille kuitenkin hokee, että jos menee huonosti, helpotetaan harjoitusta, että saadaan onnistumisia ja voidaan oppia jotain ja sitten aletaan uudelleen vaikeuttaa pikku hiljaa. Nytkin noin 5 toiston muistutus palautti tekniikan oikeaksi.

Kaukojen jälkeen otettiin hieman suuntiin ohjauksia huvikseen 3 merkillä, jossa ensin lähetin koiran keskimmäiselle merkille ja siitä satunnaisesti kumpaankin suuntaan toiselle merkille. Sujui varsin mallikkaasti, vain yksi virhe meinasi tulla ja siitäkin sanallisella muistutuksella ja viittomisella selvittiin oikealle merkille. Palkat naksulla.

Pitäisi perusasioiden kertaamisen muistamiseksi pitää tarkemmin kirjaa esim. jollain taulukolla, että tulisi kaikkia liikkeitä harjoiteltua säännöllisesti eikä aina keskittyisi 99% uusiin ja vaikeisiin ja luottaisi, että automaattisesti vanhat pysyy kunnossa.

Nyt on taas kuitenkin hyvä mieli itsellä ja koiralla ja se on aina tärkeintä!

Ruutua ja kaukoja

Iltalenkillä käytiin vielä Kultanummen kentällä, jossa omasta mielestäni ainakin koirankoulutus lienee aika pieni rikos verrattuna kentällä mopoiluun. Tällä kertaa otettiin ruutua oikealle kääntyen. Ensin muutama merkille meno, ekalla toistolla meni merkin kautta mutta meinasi itsekseen karata ruutuun, sen jälkeen meni siivosti. Merkiltä ruutuun vauhdilla, jostain käsittämättömästä syystä ekalla toistolla meni ruutuun sisään sivusta, mutta pari muuta toistoa erittäin hyvin.

Kaukot olikin vähän surullisempi tarina. Aiemmin talvella opetettu bravuuri seisomasta maahanmeno on nyt mennyt rikki. Tai siis osittain. Yhdistelmässä seiso-maahan-seiso-maahan ensimmäisellä maahanmenolla etenee pari senttiä, toinen aina puhtaasti. Täytyy varmaan palata taaksepäin vaan kiltisti treenaamisessa, vaikka harmittaa älyttömästi aina joutua opettamaan samoja asioita uudestaan. Ehkä pitäisi harjoitella sen verran usein myös vanhoja, ettei ehdi unohtua. Huomenna on uusi päivä.

Ohjattu nouto

Tänään jatkettiin ohjatun noudon opettelua, tällä kertaa oikealta. Kävin ensin laittamassa pihalle merkin ja yhden kapulan koiran näkemättä. Sen jälkeen merkkiä pari kertaa naksulla, jonka jälkeen lähetys kapulalle - toimii. Kapulan vienti takaisin, "merkki" ja kauhea hinku olisi mennä suoraan kapulalle. Ei muuta kuin koira takaisin ja merkille, pari kertaa taas pelkkää merkkiä naksulla ennen lähetystä kapulalle. Taas kapulan vienti ja vieläkin meinaa lähteä kapulalle suoraan, kun se on juuri viety. Taas merkkiä pariin kertaan. Kolmannen kapulan viennin jälkeen jo uskoi, että merkin kautta on ainoa vaihtoehto ja meni nätisti merkille. Koomista tosin oli, että kävi noudon palautuksessa myös kapula suussa merkin kautta kiertämässä. Neljäs ja viides toisto menikin jo mainiosti. Kolmannen ja neljännen jälkeen otettiin myös välissä nouto heittämällä. Yhden kapulan kanssa alkaa mennä siihen malliin, että alkaa kutitella laittaa toinen mukaan.

Lopuksi leikittiin pallolla ja otettiin merkin kiertoa ja siitä pysähdyksiä seisomaan ja maahan. Parit kaukot vielä erittäin kuumana, jolloin hiukan hapuilua ja huolimattomuutta ekalla kerralla, mutta alkoi toimia. Loppuun vielä palloleikkiä - Ella ei vaan ois malttanut lopettaa millään.

Merkin kautta ruutuun tai noutoon

Käytiin tänään taas Kultanummen kentän pölyisessä helteessä ottamassa ruutua. Pallon viemisen ajan koira satunnaisesti maassa tai istumassa. Paikallaan olemiset meni pääasiassa ihan hyvin lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin nosti kyynerpäät maasta eikä mitään hajua miksi. Kaksi ensimmäistä toistoa kovasti oli vetoa mennä suoraan ruutuun, mutta pienellä sanallisella huomautuksella kuitenkin valitsi merkin. Merkiltä ruutuun lähtö sujui tällä kertaa jo ihan täysillä alusta asti. Kolmannella kerralla meni suosiolla ensin merkille, samoin neljännellä ja viidennellä. Ruudussa joka kerralla pallo enkä ole ihan vielä valmis vaikeuttamaan aihetta. Yhden kerran otin myös toiselta puolelta eli ruutuun lähetys oikealle ja sekin meni mainiosti. Pihatreeneistä saamani käsitys vahvistui, kun käännös merkiltä oli oikealle, eli ohjaaja ikäänkuin ruudun ja koiran välissä, ei ruutu toiminut ollenkaan magneettina.

Hetken levon jälkeen kotipihassa aloin ottaa ohjattua. Tällä kertaa maassa makaamiset sujui mainiosti sillä aikaa kun vein kapulaa. Tällä kertaa harjoiteltiin vasemmanpuoleista noutoa. Kaksi ensimmäistä toistoa meinasi lähteä suoraan kapulalle, mutta huomautuksin palautti linjan merkille. Kolmannesta toistosta eteenpäin tässäkin meni suosiolla merkille odottamaan noutolupaa. Väliin nouto heittämällä ja sen jälkeen merkin kautta, toimi molemmat edelleen peräkkäinkin. Lopuksi vielä vähän pelkkää merkkiä naksun kanssa. Täytyy katsoa missä vaiheessa uskaltaa sen toisen kapulan ottaa mukaan harjoituksiin, mutta ehkä ei vielä ihan ensi kerralla. Malttaisikohan odottaa Tuijan ja Lentsun noutokurssia kesäkuussa? Tuskin...

EVL-ruutu

Käytiin Kultanummen kentän helteessä ottamassa täysimittaista ruutua. Ensin pari kertaa vain merkille, merkki sujui hyvin naksun kanssa. Sen jälkeen merkiltä lähetys ruutuun. Tämä oli vähän vaikeampi pala, jostain syystä ei suostunut lähtemään, vaikka pallo oli ruudussa. Menin lähemmäs ja näytin ruudun, niin johan lähti. Pieni tauko, kun ohjaaja tarvitsi hieman rauhoittumis- ja miettimisaikaa ja sillä aikaa palloleikkiä, että pallo olisi taas kiva ja meillä olisi kivaa. Toisella kertaa ensin yksi toisto niin, että vein koiran merkille, käskin siihen seisomaan ja menin itse muutaman metrin taaksepäin ja lähetys ruutuun. Onnistui. Uusi yritys, koira maahan ja pallo ruutuun, 10 metrin päästä merkille lähetys ja sieltä lähetys edelleen ruutuun. Lähti hieman hitaasti, mutta kun paikallisti tavarat, niin löytyi vielä vauhtiakin. Hiukan vielä pallonheittoa sillä aikaa kun keräilin merkit pois ja tässä vaiheessa alkoikin kieli roikkua siihen malliin, että piti lähteä kotiin vilvoittelemaan ja juomaan - ohjaajan ja koiran.

Villojen SM-joukkuekin alkaa olla kasassa.

Noutoa, ruutua ja vähän paikallaoloa

Tänään on sitten siirrytty kesälookiin, kalju kroppa, tupsut hännässä, nilkoissa ja pieni päätukka. Näyttää vähän kiinanharjakoiralta. Alkuillasta käytiin pitkästä aikaa pihalla vähän treenaamassa, kun se 10 päivän minimitoipuminen tuli täyteen. Toipumisen aikana ollaan iltaruuilla pari viimeistä päivää otettu kaukoja, jotka on menneet pääasiassa hyvin ja sitä ennen lähinnä vaan pieniä paikalla istumisia tai makaamisia.

Ensin pari noutoa pienillä tikuilla, jotka meni loistavasti muuten, mutta jostain käsittämättömästä syystä vaati ensimmäisellä kerralla kaksi käskyä. Paikallamakuu yläpihalla sillä aikaa kun kävin rakentamassa merkit kahteen nurkkaan ja ruudun yhteen. Hieman vinkkiä merkille, paikalla seisominen siitä ja lähetys ruutuun, jossa pallo. Paikallamakuu pihan neljännessä kulmassa sillä aikaa kun vein pallon uudelleen ruutuun. Nyt toisessa nurkassa olevalle merkille, joka ilmeisesti oli vaikeampi kuin se toinen merkki. Jotenkin tuntuu siltä, että on hankalampaa kiertää merkin kautta ruudulle, kun ruutu on vasemmalle päin. Koira taas yläpihalle makaamaan ja pallo ruutuun. Takaisin alas seuraten ja merkille. Oikealle kääntyessä meni merkille hyvin ja itsenäisesti, palkaksi lähetys ruutuun. Pari toistoa lisää Ella aina maassa odottamassa pallon vientiä ja satunnaisesti kummaltakin merkiltä. Ihan hyvää perusharjoitusta, täytyy vaan siirtyä täysmittaisille matkoille, mutta siihen ei omassa pihassa ihan ole tilaa.

Torstaina olin kouluttamassa villakoiraihmisiä Kupittaalla ja etenkin näiden vilkkaiden koirien kanssa tuntuu olevan ongelmana yrittää olla kiinnostavampi kuin ympärillä tapahtuvat asiat. Iän kanssa menee osa ohi, mutta annoin kyllä kotiläksyksi kontaktiharjoittelua lenkeillä. Se meillä itsellä loppupeleissä ratkaisi kontaktiongelmat, joita nuorena ihan oikeasti meilläkin oli. On vaikeaa kouluttaa koiraa, johon ei ole mitään yhteyttä. Tähän tietysti liittyy motivaatio eli miten koira valitsee eri vaihtoehtoisista toiminnoista sen, jolla kuvittelee kokemuksen perusteella olevan positiivisimmat seuraukset. Ohjaajaan yhteydenpidon siis pitää vain olla palkitsevaa ja se muuttuu sellaiseksi vain palkkaamalla koiraa yhteydenpidosta. Eikä tarvi 10-kuisen koiran pitää minuuttia herkeämätöntä kontaktia ennen palkkaa, 2 sekuntia riittää mainiosti alkuun. Jos se ei osaa 2 sekuntia pitää kontaktia, ei se osaa 5 sekuntiakaan. Katsotaan onko ensi viikolla kotiläksyt tehty.

Seuraamista ja idaria

Tänään käytiin lenkin yhteydessä Kultanummen kentällä. Ellan kanssa ei viitsinyt vielä mitään ruutuja tai muita vauhdikkaita liikkeitä ottaa, niin keskityttiin seuraamiseen ja idariin. Idarin pysähdykset oli ok, niiden lisäksi harjoiteltiin mukaan seuraamaan lähtemistä ja paikallaolot joka asennossa kävelykierroksen kanssa. Seuraamiset meni mainiosti, mukaanlukien uudet temput eli juoksussa käännökset ja pysähdykset. Pitää muistaa juosten käännöksissä antaa koiralle aikaa tehdä käännökset ja vasemmalle kääntymisessä hankkiutua pois jaloista. Askeleet muuten ok, mutta askeleet vasemmalle on vähän hakusessa, että miten ohjaajan ne pitäisi oikeasti suorittaa. Ella oli ihan täpinöissään kun tehtiin taas jotain, katseli hymyssä suin (voi olla myös että oli kuuma ja hiki) että mitäs sit tehdään ja heilutti häntää jatkuvasti.

Reilun viikon päästä kun toipilasaika on ohi alkaa armottoman kova ruutu ja ohjattu nouto -kuuri.

Pitkästä aikaa...

On ollut ohjaajalla muita kiireitä eikä ole mitenkään erityisesti kerinnyt treenaamaan ja koirakin on viime keskiviikkona steriloitu. Leikkaus sujui hyvin ja toipuminen on sujunut hyvin, nyt vaan alkaa koira olla omasta mielestään terve ja aika kovaa on yrittää pitää sitä ilman riekkumisia ja itselläkin olisi jo kovasti intoa alkaa treenaamaan, mutta vielä pitäisi toista viikkoa jaksaa viettää toipilasaikaa. On sentään ruokailujen yhteydessä otettu vähän perusasentoja ja pieniä seuraamispätkiä ja eilen illalla vähän kaukojakin jo. EVL:n liikkeiden treenaaminen alkaa tosissaan heti kun toipilasaika on ohi reilun viikon päästä niin ollaan sitten SM-kisoihin valmiita.

Muut on kisanneet enemmän ja agi.fi:n rankingissä ollaan pudottu sijalle 61 (100 kisaa, 326 koirakkoa). Tietty esimerkiksi aikaisempaan sijaan 68 verrattuna kun koirakoita oli 305 ollaan nyt parhaan 18,7% joukossa kun silloin oltiin parhaan 22,3% joukossa, että ei kait se huononnusta hirveästi ole vaikka ollaan vähän pudottu.

TR-listalla noustiin yli 200 sijaa sijalle 677 (887).

Villakoirakerhon SM-TOKO-joukkuekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua tai ainakin koiria alkaa olla riittävästi. Yrittänen lähiaikoina koota joukkueen lopulliseen muotoonsa.