Kolmoset korkattu ja puudelimummokin kävi kisoissa

Nyt on sitten Auliksen kanssa juostu ensimmäiset 3 starttia kolmosissa. Kaikkiin oltiin tosin ilmottauduttu kakkosiin. Mielenkiintoinen ilmiö agilityn suhteen tuntuu olevan, että oletetaan kaikkien tavoitteiden olevan arvokisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa. Luokkanoususta onnittelujen jälkeen seuraava lause tuntuu lähes jokaisella sisältävän viittauksen arvokisanolliin, karsintoihin tai SM-kisoihin. Ei ne ole meidän tavoitteena tällä hetkellä. Juuri nyt haluan hetken ottaa rennosti, kun tämän vuoden kotimaan kisatavoitteet tuli täyteen ja nauttia ja yrittää vaan ilman sen kummempia tavoitteita kisoissa tehdä niin hyviä tai huonoja ratoja kuin mihin me pystytään. Ehkä tehdä jonkun nollankin. Seuraavia tavoitteita katsotaan sitten, kun PAWC on käyty ja alkaa tuntua siltä, että on aika laittaa tavoitteita, nyt vaan nautitaan.

12.8. TSAU, puomilta putkeen, kuva: Sirpa Saari

 Ensimmäinen oli TSAU:lla 12.8. ja tuomarina Mia Laamanen. Rata oli haastava, mutta vaikutti ihan suoritettavalta. Jälkikäteen ajatellen 2B olisi pitänyt ohjata sylkkärillä, kun sen osasin ja takaakierto-valssit on vähän vaikeita joskus erityisesti toisella esteellä ja kun takaakierto tulee noin loivasta kulmasta. Oma sijoittuminen ja suunta siinä sitten sekosi kun keskityin vaan antamaan koiralle tilaa tulla rimasta yli ja seurauksena HYL. Tulihan siellä sit myös esim. lievä puomilta putoaminen, mutta jatkettiin kuitenkin, kun koira niin kivasti ihan itse hakeutui kontaktille. Tämä yleisesti kuitenkin antoi uskoa, että ei ne haastavan tuntuisetkaan radat toki meille mitään mahdottomia ole.

12.8. TSAU, kuva: Sirpa Saari

Seuraavana päivänä sitten vuorossa oli Tampere. Ensimmäisellä radalla tuomarina Tuomo Pajari. Ei ollut tämäkään rata ihan "anna koiran mennä" -mallia ja ohjattavaa kyllä oli. Nyt otin asenteeksi, että yritän tehdä mahdollisimman huolellisesti puhdasta rataa. Tällä taktiikalla selvittiin maaliin nollalla ja 3. sija tulosluettelossa. Videolla näkyvä heittäytyminen maaliin ei ole tarkoituksellinen, vaan meinaan kompastua radalla auenneisiin kengännauhoihin. Linjavalinnoista on hyvin mahdollista, että olisi ollut nopeampaa kierrättää koira ennen keinua olevassa käännöksessä kauemman siivekkeen kautta, mutta tämä oli valinta tällä kertaa.

Toinen rata oli Minna Räsäsen käsialaa ja melkoisen vauhdikasta posotusta, joskin linjoilla piti pysyä. Ennen A:ta pudotettiin jompi kumpi rima ja kun koira lähtikin yllättävän hyvin käännökseen mukaan ja kielsi toisessa päässä olleen esteen, en sitä lähtenyt korjaamaan kun oli jo vitonen alla ja otettiin tästä HYL, mutta kokonaisuutena rata oli hyvä. Kokeilin myös nopeaa kontaktilta vapautusta A:lta.



Yleisesti jäi tosi hyvä fiilis eikä kolmoset sen vaikeammalta tunnu kuin kakkosetkaan, mutta en odota että siellä oltaisiin ihan niin kärkipäässä tuloksissa kuin alaluokissa on oltu. Oma ohjaus saisi olla vielä rohkeampaa ja edelleen jään turhan paljon odottelemaan koiraa käännöksistä sen sijaan että antaisin seuraavan suunnan valmiiksi.

Ellan kanssa tehtiin myös Tampereen radat. Niistä ei juuri ole uutisoitavaa, kaksi hassua HYLlyä. Ekalla radalla yritin samaa kuviota kuin Auliksen kanssa ennen keinua ja seurauksena oli tiedostamani riski, että koira tuli saman hypyn takaisin päin. Toisella radalla taas en saanut koiraa taipumaan puomin alla olleeseen putkeen millään, vaan suoritettiin puomi uusiksi ja hypyn kautta putkeen ja loppusuoralle. Mutta puudelimummolla oli kivaa ja suoritukset oli koiralta rennon vauhdikkaita, mihin olen äärimmäisen tyytyväinen.

Sinne meni. Tunnelmia pohjoismaiden mestaruuskisoista.

Sunnuntai vietettiin Pohjoismaiden mestaruuskisoja katsomassa ja tulipa räpsittyä kuviakin. Kisat oli tunnelmaltaan hyvät ja tunnelma kohosi kyllä finaalirataa kohti jatkuvasti. Suorituksista löytyi sitä intensiteettiä, mitä arvokisoista sopii odottaakin vaikka välillä yliyrittäminen johti virheisiin. Kisaajilla tuntui olevan hyvä henki mukana ja vaikka inhimillisiä pettymyksen tunteita koettiin ja näytettiin kuten ylläolevassa kuvassa, ei sitä välitetty koirille. Ja aitoa onnistumisen iloa on aina ilo katsoa riippumatta kilpailijan kansallisuudesta!