Toisen Härmälässä nukutun yön jälkeen taas suunnattiin ottamaan toiset kaksi starttia Vesilahdella. Taas agilityrata Katariina Virkkalan käsialaa ja hyppyrata Vesa Sivosen käsialaa. Aika vääntämistä taas kumpikin rata ja paljon sokkoja kulmia.
Agilityradalla tapahtui se, mitä rataantutustumisessa vähän ajattelinkin, että kaksi estettä päästiin kun tuli vanhaa Ellaa eli paineli edessä olleelle hypylle kolmoselle kääntymisen sijaan. Videolta tarkistettuna käänsin kyllä ja Ellakin vähän kääntyi, mutta päätti kuitenkin käydä hyppäämässä vitoshypyn valmiiksi ennen kolmosta. Osasyynä varmasti, että vahvan käännön jälkeen en lähtenyt liikkumaan kolmosta kohti vaan jäin vaan pöljänä paikoilleen yrittämään kääntää. Liikkeellä olisi voinut pelastua. Sitten vitosen jälkeen piti mennä putken kauimmaiseen päähän, jossa en sitten odottanut taaskaan että koira tulisi kunnolla ekan pään ohi ja kun sanoin putki, niin sujahti jalkojen takaa väärään päähän. Tätä ei periaatteessa olisi ohjauksen perusteella pitänyt tapahtua, mutta ilmeisesti ei pidä antaa estekäskyjä ennenkuin koira on nähnyt suoritettavan esteen. Tästä sitten aivan huono sijoittuminen putken pään ja keinun väliin ja koira keinun vieressä olleelle A:lle, jossa vaiheessa totesin että kolmas hylly 6 esteessä saa riittää ja pois radalta. Otti muuten A:n kontaktin, vaikka itse olin jo maalissa. Tullessaan kävi vielä yhden putken suorittamassa ja yleisöllä oli hauskaa. Tuloksena siis yhteensäkin HYL.
Hyppyradalle vaadittiinkin tuon katastrofin jälkeen melkoista latautumista että sen väännöt sai menemään. Päätin, että hyppynollalla ei periaatteessa tehdä mitään, joten otin radan takaosaan pari vähän erilaista juttua kuin kellään muulla eli päätin mennä itse kepeille väärältä puolelta, jolloin koira näkee kepit hyvin ja en peitä alkua itse ja sen lisäksi vedän itse keppien ohi asti, jotta saadaan kepit loppuun hyvällä tahdilla ja hyvä vauhti muurille. Tämä olikin hyvää valintaa ja toimi mainiosti, meni aivan himmailematta kepit sisään ja muutenkin meni sujuvasti. Ainoa kämmi oli radalla, että valssasin putken jälkeen turhan pitkästi, kun olisin hyvin voinut mennä seuraavan esteen taakse, jolloin koira ei olisi meinannut lukea muuria suoritettavaksi uudelleen tai sitten olisin putkea seuraavan suoran voinut juosta toista puolta ja renkaalla leikata takaa. Meiltä nopeasti suoritettu rata kuitenkin ja tuloksena yliaikanolla ja 10. sija. Pari sekuntia olisi korkeintaan jostain kaarista voinut saada pois, joten ei se tulos siitä olisi muuttunut vaikka sijoitus olisikin pari pykälää voinut nousta. Kova ihanneaika kuitenkin, kun Mortti voitti tuloksella -1.
Viikonlopun saldona meillä sujuu hyvin radat ja kohdat, joissa koira saa lukea rataa jonkin verran itse, mutta tuollaiset pimeät kulmat vaatii harjoittelua, koska ne ottaa selvästi vauhtia pois. Näitä pitänee ottaa treeneissä jonkin verran. Lisäksi taas kerran pitää lopettaa väärien esteiden pelkääminen ja viedä vaan sinne minne pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti