Tapahtui lenkillä - lenkkeilyetikettiä

Facebookissa tarinan jaoinkin, joten jotkut ovat sen ehkä jo lukeneetkin jonkinlaisessa muodossa. Ajattelin kuitenkin ehkä jakaa sen tännekin, kun viimeaikoina on kovin vähän tullut kirjoiteltua muuten mitään ja nyt on melkein asiaakin. Ensinnäkin yksi loistava asia Turussa on tehty. Ennen vanhaan koirat oli ulkoilureiteillä kielletty "Talvella", nyt sanamuoto kylteissä on vaihdettu muotoon "Hiihtokaudella", joten ulkoilureiteillä voi kuin voikin liikkua koirien kanssa siihen asti, että latukoneet ne sulkevat. Tänä aamuna suunnattiinkin sitten Katariinan ulkoilureiteille.

Katselin ulkoilureitillä kaukaa, kun 2 setteriä juoksi vapaana. No, hyvä juttu, täti otti ne hienoon Y-hihnaansa ja lähti kävelemään ulkoilureittiä pitkin vastaan toinen koira toisessa ja toinen toisessa reunassa, minä yhdessä reunassa molemmat koirat reunassa. Omat koirani siis kulkevat aina minusta katsottuna reunan puolella, Aulis edessä, Ella takana. Hieman ennen kohtaamista katsoin, että tässähän on toivoa, kun täti settereineen pysähtyi. Toinen setteri meni maihin. En kylläkään ymmärrä näitä jotka pysähtyy aina tekemään toisen koiran kohtaamisesta jonkunlaisen numeron, mutta yleensä niistä kuitenkin pääsee ohi. Ja ihmetyttää myös, että miten kaksi tällaista kohtaajaa pääsee koskaan toisistaan ohi.

En ihan hirveästi yllättynyt siitäkään, että maissa ollut setteri ponkaisi pystyyn ja kohti kun oltiin kohdalla, mutta odottamatonta olikin se, että hihnan toisesta päästä alkoikin tulla löysää. Eikä ollut edes fleksi, joten tällä kertaa en kohdista arvosteluani taitamattomiin fleksinkäyttäjiin.

Setterit vaan tunkee kohti ja täti antaa niille löysää perästä. Siinä sitten omat koirat selän takana itse revin loimista ja pannoista kahta setteriä pois päin omasta laumastani. Mistä alkoi mielenkiintoinen keskustelu, jota en vieläkään oikein ymmärrä. Se meni kutakuinkin näin - ehkä hieman lyhennettynä:

Minä: "Mitä VITTUA sä teet?!?!?!?"
Täti: "Emmä tiedä"
Minä: "Et sä jumalauta voi päästää niitä noin?!"
Täti: "Mulla on sellainen tapa"
Minä: "Älä enää IKINÄ päästä niitä toisten luo"
Täti: "..."
Minä: "Sä et tolla tee mitään muuta kun toisten elämästä helvetin vaikeeta"
Täti: "Niin"

Ja täti on ihan halvaantuneena ja hämmentyneenä siinä. Toivon, että se ei oikeasti ole niin pihalla ja toivon, että täti pelkäsi, että aikoisin olla paha sille ja sen koirille. Mun toivomalla vaihtoehdolla sentään tästä tilanteesta voisi tapahtua jonkunlainen oppiminen sillekin tädille.

Seuraavalla kohtaamisella luultavasti lienee aiheellista muistuttaa edellisestä ja pyytää ohittamaan meidät pysähtymättä ja päästämättä koiria meidän lähelle, etten joudu puolustamaan laumaani.

Jotenkin tuntuu, että joillain koiranomistajilla on erikseen tarkoitus tehdä muiden elämästä vaikeaa.