Sateeton ilta oli pakko käyttää hyväksi ja mennä Tuulissuolle treenaamaan. Alkuun taas ruudun rakennus hieman ylipitkillä matkoilla koira autossa ja pikkupallo paikoilleen ruutuun. Merkille ja ruutuun meno tänään aivan mielettömän hienot. Toinen kerta siten, että koira paikallamakuussa sillä aikaa kun pallo vietiin taas ruutuun. Toinenkin kerta tosi hieno. Merkille menokin tänään todella vauhdikas. Tämän jälkeen kokeeksi idarin pysähdykset kertaalleen, kaikki hyviä, nopeita ja varmoja. Hieman seuraamista päälle osin seuraamisen takia ja osin idarin seuraamisen takia. Seuraamisessa ideana kulkea merkkien ohi kiinnittämättä niihin huomiota ja merkkien jälkeen täyskäännöksiä oikeaan. Seuraaminen oli kohtuullisen hyvää, vaatii ehkä hieman tekniikkaharjoittelua, koska paikassa oli vähän vaellusta havaittavissa. Merkkeihin ei kiinnitetty mitään huomiota.
Toisessa setissä otettiin ohjattu nouto vasempaan. Eka toisto tosi hyvä. Toisella pallopalkka merkiltä ja sen jälkeen uusi lähetys ja noutoon. Tässä meinasi lähteä keskikapulalle jostain syystä, mutta tuli kutsusta hyvin mielin takaisin merkille ja suostui lähtemään vasemmalle kuitenkin. Olisikohan ollut virhe siinä, että keskikapula jäi mieleen pallon perään juostessa ja kapuloita ei käyty merkkaamassa uudelleen tai sitten vaan hetkellinen mielenhäiriö. Pääasia kuitenkin, ettei mennyt millään lailla lukkoon virheestä vaan jatkoi iloisin mielin. Luovutuksessa taas ongelma, että pomppasi ylös odottamaan palloa. Näiden takia sitten piti vielä ihan liikkeenä ottaa kolmas kerta, vaikka alunperin oli tarkoitus lopettaa toisen jälkeen. Kolmas kerta olikin sitten niin upea, että oli pakkokin lopettaa siihen. Voi olla, että täytyy hiukan lyhentää ja levittää kuviota treeneissä, että peruslähtösuunta olisi hieman enemmän sivulle varmuudeksi ja keskikapula jäisi varmemmin rauhaan. Nyt olen varmuudeksi myös kapuloiden vientivaiheessa jäänyt katsomaan noudettavaa kapulaa vaikka en tiedä onko sillä merkitystä. Ohjaajaa ainakin rauhoittaa.
Lopuksi otettiin vielä yksi tunnari liikkeenä. Tikut rivissä ja oikea toinen vasemmalta. Aloitti vasemmanpuolimmaisesta ja lähti sieltä järjestyksessä. Ei epäröintiä eikä varmistelua seuraavasta vaan heti kun oikea tuli vastaan, mukaan ja tällä kertaa myös hyvä palautus eikä sylkenyt tikkua varpaille.
Viime aikoina on ollut hyvä fiilis treenatessa kun on oma mielentila ollut kohdillaan - tehdään yhdessä kivoja juttuja ja vaikka pyritään tietysti erinomaisiin suorituksiin, niin tuloksia ei mietitä. Tulosten ajattelusta treenatessa tulee vain turhia paineita. Kaksi ykköstä on jo, kolmas tulee kyllä varmasti ja varmuus kasvaa joka tapauksessa koko ajan tekemällä. Siinä mielessä tietysti treenataan vakavissaan, että täydellisyys on tavoitteena, mutta täydellisyyteen (tai ainakin minun käsitykseen siitä) kuuluu myös iloinen suorittaminen ja hauskan pito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti