Turkki pois ja lisää virtaa!

Lomailut on ohi ohjaajalta, nyt pääsee koira taas lepäilemään päivät. Tänään illalla Ella pääsi taas valtavasta turkistaan, tällä kertaa kokeilussa lainassa ollut Andiksen 9,5mm terä, jolla tuli aika kivan oloinen karva. Hoitotoimenpiteet kyllä tuo sitten aina lisää virtaa, joka piti hyödyttää palloleikkien ohessa. Seuraaminen ihan törkeän innokasta, meinasi vaihteeksi jopa välillä syöksyä ohjaajan edelle eikä ollut edes ihan lyhyitä kaavioita. Hyvän Wilsonin eteen kannattaa tehdä töitä. Kaikki idarin pysähdykset tänään hyvät, ei sotkenut edes istumista! Luoksetulon pysähdykset normaaliin tapaan hyvät. Kaukot ihan tosi nopeat, hyvällä tekniikalla eikä edes kiertymistä tänään.

Kesäpäivä

Tänään on vietetty kesäloman päättymisen kunniaksi kesäpäivää. Päivällä Maskussa uimassa ja alkuillasta katseltu ja kuunneltu ukkosta kotona. Uintitekniikka tänään tosi hyvää, ilmeisesti tekniikka paranee itsellään tehokkaammaksi ja paremmaksi, kun vaan ui. Harmi, ettei ole mitään alle 5-kiloisille koirille sopivia vesiurheilulajeja. Ella varmaan veneen ja hukkuvan ihmisen kädessä olevan dummyn haluaisi noutaa, mutten usko että pystyisi. Täytyy siis harrastella tuota vedestä noutamista vaan omaksi (ja koiran) iloksi. Käsittääkseni uiminen on myös hyvää liikuntaa.

Iltatokoa

Iltasella pihanurtsilla vielä ensin yksi tunnari, jossa kävi ekana haistamassa oikeaa, mutta jatkoi ympyrän takaosaan ja toi sieltä väärän tikun. Toisella lähetyksellä haki oikean, mutta halusin vielä ottaa yhden. Väliin ohjattua noutoa vasemmalle kaksi toistoa, kummallakin kerralla ensin palkka kertaalleen merkiltä. Hyvä lähtö merkiltä ja hyvät noudot, toisella kerralla meinasi tulla ensin huonoon perusasentoon, mutta peruutti siitä kapulan kanssa hienossa puolikaaressa suoraan. Uusi yritys tunnaria, oikea ympyrän eturivissä, tällä kertaa aloitti toisesta reunasta ja kävi nätisti tikut läpi ja päätyi oikeaan. Lopuksi vielä pari kaukoa, projektina istu-seiso-istu kiertymisen korjaus palkkaamalla hieman sivuun siten, että mahdollinen kiertyminen tapahtuu aina väärään suuntaan. Kiertyminen nyt jo huomattavasti lievempää kuin viime kerralla aloittaessani tämän projektin, muuten kaukot erittäin loistavia.

Keppikulmia ja hyppyharjoituksia

Tänään päivällä oltiin TSAU:n hallilla, missä pääaiheena tänään Ellan kanssa keppien sisäänmenot. Rata tyyliä hyppy-hyppy-kepit, jossa hyppyjen yli kepeille sekä avokulmasta että siitä toisesta, mille en tiedä mitään nimitystä kulmaa pari kertaa jyrkentäen. Ei ongelmia tällä kertaa sisäänmenoissa, mutta taas tuli käsittämätön juttu, että toiseen suuntaan ei osannut pujotella yhtäkkiä kahta viimeistä väliä. Toiseen suuntaan sama harjoitus kyllä meni loppuun asti. Keppejä on nyt treenattu hieman liikaa ja alkoi vauhti kadota jankkaamisessa kepeillä sen verran, että pitää pitää ainakin torstaihin asti taukoa kepeiltä. Vauhtia haettiin vielä juuri ennen kotiinlähtöä tekemällä kepit pari kertaa ihan tosi kapealla kujalla. Lisäksi otettiin hyppysuoraa, missä eri korkuisia rimoja ja erilaisia välejä hypyillä, mitkä meni hyvin ja kovaa. Yhden kerran kuului yksi kolaus rimasta, mutta seuraavalla kerralla sama suora samalta puolelta hyvin. Ei meillä mitään rimaongelmaa ole, mutta tuskin näistä hyppyharjoituksista haittaakaan on. Jäähdyttely rymyämällä risuisessa metsässä.

Päivittäinen TOKO-annos

Illalla otettiin pihalla vielä ruutuun naksuttelua kosketusalustan kanssa kahdessa eri kohdassa. Ensimmäisen ruudun rakennuksen aikana paikalla istuminen samalla kun Into harjoitteli paikallamakuuta, toisen rakennuksen aikana paikallamakuu. Ruutuun lähetykset meni hienosti. Otettiin myös idaria ensin niin, että tehtiin erilaisia seuraamisia siten, että merkit oli kohdillaan. Ei ennakoi merkeistä mitään. Idarin pysähdyksissä istuminen oli taas hukassa vaikka tehtiin yksi seisominen alle, tällä kertaa kaksikin kertaa, ensin jäi seisomaan, sen jälkeen lakosi maahan, mutta alkoi sujua taas varmasti. Otettiin lopuksi vielä narupalloleikkinä luoksetulon pysähdyksiä ja vielä kerran se istuminen, joka oli nyt loistava.

Uimassa

Tänään käytiin taas Uittamolla meren rannalla ja koirat vähän meressäkin. Puudelit ei oikein tunnu tajuavan lopettaa, kun pääsevät vauhtiin. Ensin kastumista vähän jännitetään, mutta kun lelujen noutaminen alkaa, niin siitä ei meinaa tulla millään loppua. Ilmeisesti ne vesikoirajuuret on villakoirilla vielä jossain syvällä olemassa. Ella on aina ollut kiinnostunut vedestä ja tykännyt tuijottaa vettä ihan kuin haluaisi jotain, muttei oikein tiedä tai muista mitä. Viime kesänä 3-vuotiaana se vihdoin valaistui ja totesi, että vedessä voi edetä myös uiden, jonka jälkeen se on ottanut asiakseen noutaa veden varaan joutuneita tavaroita. Erityisessä suojeluksessa on jo pari vuotta vanha mustakeltainen kelluva delfiini.

Agilityä ja tokoa

Tänä torstaina ei ollut ohjattuja treenejä, joten otettiin ihan itsenäistä agilityharjoittelua. Pääaiheena meillä tällä kertaa alastulokontaktit, kepeille sisäänmeno avokulmasta ja lähtökontrolli. Kontaktit oli alkuun vähän hitaita, kun ajoitin pinta-käskyn liian aikaisin. Se ei sittenkään taida tarkoittaa koiralle sitä kontaktipinnalle menoa vaan että etene vielä vähän ja pysähdy, eli toimii varsin mainiosti, kunhan käskyttää tarpeeksi myöhään. Muutaman muistutuksen jälkeen tosin pysähtyi ihan itsekin ilman mitään käskyä, joka olisi pidemmän päälle se paras vaihtoehto. Keppien avokulman kanssa oli vähän murhetta ensin, kun meinasi itsenäisesti hakea ensin noin ehkä neljättä väliä, mutta pienellä jankkaamisella asia meni kyllä perille, joskin hidasti menoa kepeille aika paljon. Tauon jälkeen otettiin radan pätkä, jossa lopussa kepit avokulmasta, jotka sitten meni kyllä hienosti ja vauhdilla. Täytyy muistaa vähän takoa näitä asioita. Lähtökontrolli tällä kertaa muutenkin hyvää, mutta ei liene haitallista vahvistaa hyviäkin asioita. Kokeilin myös lähdössä hypyn yli suoraan toiselle esteelle käskyttämistä. Eli lähtö hypyn yli putkeen putki-käskyllä, mikä tuntui antavan paremman lähtönopeuden.

Agilityharjoituksian ennen ja niiden välissä otettiin vähän TOKO-juttuja. Luoksetuloa pitkältä ja lyhyemmältä matkalta suoraan läpi, pysähdyksiä seisomaan ja maahan ihan palloleikkinä ja juoksenteluna ja yksi luoksetulo täyspitkänä siten, että otettiin vain seisomaan pysähdys oikeassa kohdassa. Pelotti kai, että se alkaisi jossain vaiheessa ennakoida nimenomaan sitä koetilanteen maahanmenoa, mutta ei esittänyt sellaisia oireita. Lisäksi otettiin tasamaanoutoa metallilla, kun hyppyeste oli jossain enkä jaksanut etsiä ja pidempiä seuraamiskaavioita pallopalkalla. Yksi kuvio pitkähkö juoksukaavio, jonka jaksoi melko hyvin. Pallon tuominen takaisin kuvioihin tekniikkaharjoituksiin käyttämieni namien lisäksi tuntuisi tuovan intoa ja kestävyyttä seuraamisiin, ei hyytynyt juoksussa tällä kertaa, vaikka oli kuuma ja oltiin tehty jo paljon juttuja alle.

Uintia, tunnari ja hienosäätöä

Iltapäivällä käytiin vähän merenrannalla ja pikkupuudeli löysi taas sisäisen vedestä noutavan koiran itsestään. Uintitekniikkakin oli harvinaisen hyvää, hännänpääkin näkyi pinnalla kun tähän asti uinti on ollut sen mielestä kauhean hauskaa, mutta omasta mielestäni aika epämääräisen näköistä, kun takapää on ollut alhaalla ja etujalat porskineet pinnan yläpuolelta. Vesilelun noutaminen ei loppuisi varmaan ennen kuin henki loppuisi, jos joku vaan heittelisi sitä ikuisesti, joten täytyy itse vähän rajoittaa kun koira alkaa vaikuttaa palelevalta ja väsyneeltä.

Illalla otettiin pihalla yksi tunnari, joka oli eri hieno. Oikea tikku oli toinen vasemmalta rivissä ja katsoin ensin, että nyt osuu heti oikealle tikulle, mutta aloittikin vasemmasta reunasta yksitellen eikä käynyt edes varmistelemassa, vaikka oikea löytyi nopeasti. Kaukokäskyanalyysi tunnarin jälkeen paljasti, että kiertyminen myötäpäivään tapahtuu istumasta seisomaan noustessa. Luultavimmin syynä taaksepalkkauksen ennakointi, koska Ella kääntyy luonnostaan paremmin nimenomaan myötäpäivään. Tällä kertaa myös pallopalkka taakse, mutta sen verran toisesta sivusta, että kääntyy eri kautta. Vaikutti heti auttavan jo vähän. Täytyy alkaa tarkkailla näitä kiertymisiä.

Verijälki

Käytiin äsken ajamassa Ellan ihan ensimmäinen verijälki, pituutta huimat vajaa 100 metriä, verta noin desi mukaanlukien alkumakuu ja ikää noin 14 tuntia. Alkumakuun haju kiinnosti kovasti ja taisi vähän syödäkin sitä veristä multaa, mutta ainakin siinä piti hyöriä ja kaivaa. Ohjasin siitä eteenpäin ehkä noin 20 senttiä, kun päässä syttyi lamppu, että tämähän etenee. Siitä lähti sitten jäljestämään, poikkesi silloin tällöin 10-20 senttiä sivuun ja palasi suoraan jäljelle ja hidasti selkeästi kohdassa, jossa muistan vähän pysähtyneeni sienen kanssa. Noin puolivälissä jälkeä alkoi selvästi tulla esiin hieman myös se, että veri saattaa saaliin lisäksi tarkoittaa vaaraa, mutta puudelimainen uteliaisuus oli paljon vahvempi ja eteenpäin mentiin jännittyneenä ja maha maata viistäen ryömimällä. Kielojen seassa selvästi hieman korkeammassa asennossa ja nopeammin kuin jäkälällä. Jäljen päähän olin vienyt vanhan teurastetun bernhardilaispehmolelumme paavon jäänteet eli ne nahat mistä sisälmykset on jo aikoja sitten revitty ulos ja sen päälle kanaherkkutikun. Mielenkiintoinen reaktio oli, että aluksi ei meinannut tikku eikä paavo kiinnostaa, vaan Ella yritti kovasti ilmavainulla etsiä jäljelle jatkoa, mutta kyllä se transsistaan heräsi lopulta. Oli sen verran hauskaa ja liikuttavia nuo alkukantaiset reaktiot, että täytyy ottaa jossain vaiheessa uusiksi etenkin kun taipumusta tuntui löytyvän.

Hellepäivä tulossa, taitaa täytyä lähteä koirien kanssa uimaan.

Pihatokoa helteellä

Otettiin pihalla naksun ja namien kanssa jotain pientä, kun tällä helteellä ei jaksanut iltapäivälenkillä lähteä mihinkään kentälle. Ensin neljä merkkiä ympäriinsä pihalle ja eri suunnista lähetyksiä aina suoraan edessä olevalle merkille, mitkä meni virheettömästi. Sen jälkeen koira yläpihalle paikallamakuuseen siksi aikaa kun kävin rakentamassa ruudun, johon kosketusalusta keskelle. Meni silti hienosti suoraan keskelle, vaikka käväisikin siellä käynnin jälkeen haistelemassa yhden kulman, kun ei olla taidettu noilla keltaisilla ämpäreillä ottaa koskaan. Eri suunnista muutama lähetys, hienosti meni. Ruudun siirtämisen ajaksi koira paikalla istumiseen, missä myös pysyi hienosti ja ruutuunmenot toimi hienosti lukuunottamatta yhtä, missä kävi haistelemassa nurmikosta jotain ruudun takana. Lopuksi vielä idarin pysähdykset, taas jäi ekasta istu-käskystä seisomaan ja siitä eteenpäin ei sekoiluja. Täytyy kokeilla seuraavaksi ottaa yksi seisominen alle, että onko se kovasti hyvin nyt ehdollistettu siihen, että ensin tehdään pihassa aina yksi seisominen? Ruutuun lähetyksen toistoja pitää myös vähentää jatkossa ja uskoa, että kyllä se sinne menee vähemmälläkin.

Tänään olisi illalla tarkoitus käydä vetämässä yksi verijälki ja huomenna aamupäivällä kokeilla, josko tuolla elukalla olisi jotain jäljestystaipumuksia..

Palauttelua

Tänään ei juuri treeniä, palautellaan vähän eilisestä kokeesta. Metsälenkin yhteydessä vaan heiteltiin vähän keppejä ja käpyjä pöpelikköön etsittäväksi ja yhdellä sileähköllä kalliolla otettiin pari pientä seuraamista ja pari luoksetuloa suoraan sivulle asti. Seuraaminen oli aika hienoa ja into tuntui palautuvan, kun pitkästä aikaa yhtäkkiä loppuperusasennossa löytyikin tennispallo taskusta. Sen jälkeen seuraava pätkä aivan mieletöntä tekemisen riemua. Voikin olla mahdollista, että seuraamisessa on alkanut ilmetä hyytymistä, kun viimeaikoina on lähinnä makupaloilla säädetty seuraamispaikkaa. Täytyy alkaa käyttää enemmän lelupalkkaa seuraamisessa. Luoksetuloissa ei valittamista, paitsi ihan ensimmäinen perusasento jäi vähän eteen, kun oli jo selvillä, että mulla on pallo taskussa.

Eilinen tulos tuntuu vieläkin hyvältä - jotain on ilmeisesti tehty oikein. Ykkönen tuli ihan rutiinisuorituksella enkä oikein keksi estettä niiden kahden muun tekemiselle, ellei sitten tapahdu jotain aivan käsittämätöntä. Nyt mietin FIN TVA:n jälkeistä elämää - tavoitteita pitää aina olla, että saa pidettyä yllä motivaatiota. Muiden maiden valioarvot (matkailu vähän nyppii, mutta muuten kiva ajatus), kotimaiset arvokisat, "täydellisen" koesuorituksen tavoittelu..? Jollain tavallahan pitää kokeilla mihin omat ja koiran rahkeet riittää.

Illalla otettiin vielä ihan leikkinä vielä pihalla muutama kaukojen asennonvaihto, mitkä oli kaikki tosi hienoja ja huviksi pitkästä aikaa tasamaanoutoa puukapulalla.

Huittisten TOKO-koe ja ensimmäinen EVL I

Aikainen herätys ja ehdittiin Huittisiin hyvissä ajoin. Tuomarina Tiina Heino ja kokeen järjestäjänä Huittisten Seudun Koirayhdistys. Paikalla oli lämmin, muttei ehkä ihan tuhottoman kuuma vielä meidän suorituksen aikaan. Myöhemmin päivällä alkoi jo paahtaa vähän ikävämmin. Lyhyt virittely, muutama perusasento ja parin askeleen seuraaminen, kuten tavallista ja kehään kello 9:00. Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa ruudusta poikki.

• Istuminen ryhmässä 2 min. Meni ilmeisesti, kuten opetettukin. 10
• Paikalla makaaminen ryhmässä 4 min. häirittynä. Hieman levottomuutta kuulemma ja oli ensimmäistä kertaa elämässään vaihtanut lonkka-asentoon. Tuomarikin epäili pallohulluudesta, kun läheiseltä kentältä kuului tennispalloääniä, jotka kuuleman mukaan olivat kiinnostavia. 9
• Vapaana seuraaminen. Jätätti jonkin verran etenkin juoksuosuudella taas ja tällä kertaa jopa arvostelussa mainittiin tapa istahtaa vasemmalle käännöksissä. Pitää ehkä opetella josko onnistuisi löytämään jonkun tavan tehdä käännökset siten, että ei istahtaisi, mutta väistäisi kuitenkin. 7,5
• Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Hyvin meni ilmeisesti, seuraaminenkin oli melkein parempaa kuin seuraamisessa. 10
• Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno. Pysähdykset hyvät, maahanmenossa jopa liukui vähän, alkujätössä maahanmeno hidas ja meni hieman vinoon. 9
• Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo. Meni ravia merkille, siitä loistavasti suoraan ruutuun, missä vielä pysähtyi hienosti ensin seisomaan ja sen jälkeen maahan. Ei edes ottanut varaslähtöä tällä kertaa, mutta tuli jostain syystä vähän löysää ravia ruudusta ja valitettavasti en älynnyt hidastaa omaa vauhtia sen vertaa, että olisi ehtinyt seuraamiseen asti ennenkuin olin lähtöpaikassa, mikä pudotti ilmeisesti kaikki pisteet mitä pudotettiin. Näin kyllä, että lähti vähän hitaan oloisesti, mutten uskaltanut hidastaa omaa kävelyä kun ajattelin että siitä tulee sanomista ja toivoin, että koira kiihdyttäisi matkalla laukkaan. Joka tapauksessa itse ruutuun meno oli loistava! 6
• Ohjattu nouto. Arvonnassa oikea, mitä vaihteeksi toivoinkin, meni merkille hieman hitaasti ja haisteli hetken ennenkuin suostui ottamaan kapulan suuhun. 9
• Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten. Törmäsi aika reippaasti kapulaan, mutta tällä kertaa ei kauhean kauaa miettinyt nostamista, palautus reipasta ravia. 9
• Tunnistusnouto. Muuten täydellisesti sujunut liike, mutta lähti vasta toisella käskyllä. Pelkäsin, että tuo väärän, kun ei lähtenyt ihan järjestelmällisesti hakemaan, vaan aloitti ensin oikealta puolelta, sen jälkeen siirtyi suoraan vasemmalla ympyrässä keskimmäiseen, otti suuhun ja palautti. Olin ihan satavarma luovutukseen asti, että tikku oli väärä, mutta oikeahan se sittenkin oli. 8
• Kauko-ohjaus. Muuten hyvät eikä liikkunut, mutta kiertyi hieman myötäpäivään asennonvaihdoissa, mitä ei yleensä ole pitkältä matkalta tehnyt. 9

Yhteispisteet näistä 276,5 ja siis ensimmäinen ykköstulos! Kaupan päälle vielä voitettiin luokkakin, mutta ykköstulos tässä se pääasia on eikä tuo luokkavoitto oikein miltään tunnu. Onnea tätäkin kautta tosin Jaanalle ja Colalle TVA:sta!

Oma TVA ei tunnu enää niin kovin kaukaiselta etenkin kun koirakin yleisesti ottaen toimii todella hienosti ja tekee melkoisen varmaa työtä, jatkettaneen samaa rataa kuin tähänkin asti.

Seuraava koe sitten 12.8. villakoiramestaruuksissa.

Pieni virhe muuten oli pisteissä, ruudun yhteispisteiksi oli laskettu tuloslappuun 26 (6 x 4 = 24), joten ihan oikeasti pistemäärä olisi ilmeisesti ollut 274,5 mutta sillä ei liene väliä, ykköstulos joka tapauksessa ja sijoituskaan ei olisi muuttunut..

Koeaatto

Tänään ollaan oltu ihan treenaamatta, ellei sitä lasketa, että päivemmällä päätukan leikkaamisen jälkeen otettiin pari (ihan oikeasti noin 2 tai 3) kaukojen asennonvaihtoa ihan leikisti ja pallopalkalla. Muuten ollaan vaan lepäilty, käyty metsälenkillä ja ei ole tehty mitään. Pihalle tuli pystytettyä pitkään suunniteltu verkkoaita, niin ei tarvi enää kokea kauhunsekaisia tunteita kun koirat ryntää hakemaan tennispalloa orapihlaja-aidasta. Huomenna sitten olisi aikainen herätys ja lähtö Huittisiin, missä koe alkaa meidän osalta kello 9:00. Accuweather lupaa Huittisiin siihen aikaan noin 16 astetta, puolipilvistä, ei sadetta, mikä kuulostaa meille ihan hyvältä. Jännitystä ei ole oikeastaan ollenkaan. Kaikki voitava on jo tehty, nyt voi enää vaan mennä aamulla kehään ja katsoa sitten mikä on tulos.

Santsikierros

No käytiinpä sitten iltalenkillä vielä kentällä ottamassa pientä reeniä. Nyt saatiin jo sitä seuraamista aikaiseksi ja meni niin hienosti ettei paremmasta väliä. Tajusin oikeastaan vasta nyt, etten ole koskaan treenannut pidempiä pätkiä seuraamista juosten, joten nyt sitä sitten otettiin niin, että päästiin pidempien pätkien jälkeen palkkaamaan. Keskityin myös opettelemaan itse kävelyä ja juoksua suoraan ja tuijottamatta koiraa. Vasemmalle käännökset paikallaan on tänään olleet ekstrahienoja, toivottavasti päästään sunnuntaina näyttämään sellainen. Piti ottaa vielä yksi ruutu pallo valmiiksi ruudussa, mutta jouduin ottamaan kaksi. Meinasi ensimmäisellä taas tehdä vanhan temppunsa vasemmalle suuntautuvassa ruudussa ja jättää merkin välistä, joten otettiin sitä merkkiä muutama kerta ennen kuin toisen kerran päästin ruutuun asti. Tänään ollaan treenattu niin paljon, että luulenpa, että huomenna ei oteta mitään. (Tai no, jos oikein himo tulee niin korkeintaan vähän seuraamista, se ei ole ikinä mennyt rikki kokeen alla treenaamisesta, muttei mitään "oikeita" liikkeitä)

Ajelua ja leikkiä

Tursoturpa alkoi häiritä silmää ja piti ajella naama, kaula ja häntä. Hankkiuduin häntäpallosta eroon, kun sen pitäminen siistinä on vähän turhaa vaivaa ja siimahäntä on oikeasti aika hassu. Ajelun jälkeen koira aina tulee hulluksi ja alkaa riehua, joten käytiin sateen jäljiltä märällä pihanurtsilla leikkimässä vähän kaukoja, mitkä oli todella loistavia! Leikittiin myös vähän siirtymiä eri suuntiin ja nekin meni hyvin. Lopuksi yksi tunnari, mikä oli muuten hyvä, mutta Ella pudotti tikun palautukseen lähdössä, kun ilmeisesti poimi sen maasta vähän huolimattomasti.

Sisätokoa

Sadepäivän ratoksi otettiin iltapäivällä vähän jotain pientä sisätiloissa. En viitsi lähteä märälle kentälle juuri nyt treenaamaan seuraamista, kun Uudessakaupungissa seuraaminen meni ihan sekaisin kun märässä maassa ei voinut istua. Katsotaan, jos iltalenkillä olisi kuivempaa. Aluksi otettiin pari luoksetuloa siltä matkalta mitä sisällä mahtuu ihan läpi asti vaan. Seuraavaksi kaukoja, missä oli joku käsittämätön vaikeus bravuurimme seisomasta maahanmenon kanssa, mutta sekin alkoi sitten sujua. Tiedä menikö sekaisin jotenkin, kun kokeilin sitä ylös nousua up-käskyllä ilman käsimerkkiä ja vaikutti vähän epävarmalta, minkä jälkeen ei enää meinannut mennä maahan. Reilut käsimerkit takaisin seisomaan nousuun ja seisomasta maahanmenokin alkoi taas sujua. Otettiin kertaalleen kaikki idarin pysähdykset, ei virheitä tällä kertaa. Seuraamista varsinaisesti ei voi treenata sisällä, koska täällä on ilmeisesti omat kulkureitit, joille koira irtoaa herkästi sivusuunnassa, eli siitä otettiin sitä mitä sisällä voi - askeleita ja paikalla käännöksiä, jotka oli loistavia. Vielä loistavammiksi muuttuivat, kun tein havainnon, että perusasennot tulee paremmiksi, jos seison vaan ihan kunnon ryhdissä enkä katsele koiraa, sen kun muistais kokeessakin vielä. Illalla tai huomenna vielä vähän seuraamispaikan hienosäätöä ja lupaan pyhästi itselleni säätää seuraamisen tosi hyväksi ennen 12.8. koetta.

Herkistelytreenejä

Tänään päästiin jo kentälle asti, käytiin perinteisten paikkojen sijaan katsastamassa läheisen koulun kenttä, joka osoittautui varsin rauhalliseksi, kun läpi- ja ohikulkuliikennettä ei ole ja paikallaolon treenaamiseenkin löytyisi piilo. Aloitettiin ruudulla pallo ruudussa, joka oli loistava, sen jälkeen muutama kerta vähän lyhyemmältä matkalta kosketusalustalla ja naksulla ruutua, jonka jälkeen vielä kerran pallon kanssa. Luoksetulo meni hyvin läpi asti, samoin pysähdykset oli loistavia, mutta koira oli vähän väsyneen oloinen. Otettiin myös yksi ohjattu nouto oikealle, joka oli erittäin hieno ja ilman mitään turhia hötkyilyjä. Ohjatussa ilmeisesti on tullut sen verran rutiinia, että lähtee tällä hetkellä suoraan kapulaa kohti eikä enää sivukautta ja ruudusta on poistunut mutkat ja merkkien kiertämiset kosketusalustatreenin kanssa tai sitten muuten vaan. Joka tapauksessa tällä hetkellä menee aina suoraan keskeltä sisään, toivottavasti se pysyy. Otettiin myös vähän pidemmät paikallamakuut ja paikallaistumiset ohjaaja näkyvillä, mutta puuhailemassa omiaan rakentamssa ruutua ja mittailemassa kapuloiden paikkoja ohjattuun noutoon. Illalla vielä pihalla yksi tunnari, joka meni loistavasti muuten, mutta ilmeisesti ei ollut oikein skarppina aluksi eikä meinannut heti löytää yhtään kapulaa. Kapuloilla kuitenkin lopulta toimi erittäin hienosti. Seuraamista ei sitten tänäänkään treenattu, kun koira on ollut vähän väsynyt, mutta huomenna yritetään mennä jo aamupäivästä kentälle.

Lisää pihatokoa

Tänään meni taas lomalaiselta ihan iltaan asti. Aloitettiin yhdellä tunnarilla, joka oli loistava. Työskenteli maltillisesti yksi tikku kerrallaan ja palautti oikean oikein nätisti eikä epäröinyt sen kohdalla. Otettiin idarin pysähdykset taas ja taas ensimmäinen istuminen pieleen, muut hyviä. Luoksetulon pysähdykset lyhyeltä matkalta hienoja. Ohjattu nouto oikealle tosi varmaa työtä samoin kuin ruutu lyhyeltä matkalta kosketusalustan kanssa. Ruudun rakentamisen aikana paikallamakuu. Huomenna olisi tarkoitus mennä treenaamaan johonkin oikein kentälle jo päiväsaikaan. Huittisten laputkin tuli tänään, EVL:ssä jopa 3 koiraa ja omituisesti VOI suurin luokka. Tulos tarkoittaa siis ainakin palkintopallisijaa sunnuntaina. Tällä hetkellä kunto alkaa olla sellainen, että normaalisuorituksella normaaliolosuhteissa ykköstulos pitäisi tulla, mutta kaikenlaista voi aina kokeissa tapahtua ja tulla yllättäviä taantumisia muutenkin.

Pihatokoa

Eilen oltiin illalla Lentsulla mässäilemässä ja katselemassa TOKO SM-joukkuesuorituksia videolta. Oli mukavaa ja syömistä oli enemmän kuin tarpeeksi. Päädyttiin myös TSAU:n piirimestaruusjoukkueeseen siinä samalla.

Tänään venyi iltaan asti ennenkuin sai irti lähteä treenaamaan. Aluksi otettiin idarin pysähdykset, joissa ensimmäinen istuminen jäi seisomaan, mutta sen jälkeen otettuna pari kertaa meni hyvin. Maahanmenot ja seisomiset hyviä. Ohjattua noutoa vasemmalle, haettiin naksulla vähän vielä varmuutta ja vauhtia merkille. Vahvistettiin ruudun keskelle menoa taas jo melko pieneksi käyneen kosketusalustan kanssa ja meni todella hyvin. Ei kertaakaan miettinyt mitään merkkien kiertelyä tai muita typeryyksiä vaan joka kerta vauhdilla seisomaan keskelle ruutua. Kaukot meni myös hyvin. Totesin, että taidan harkita, että jättäisin seisomaan nousuistakin käsimerkit pois, koska tuntuvat enemmän huonontavan tekniikkaa kuin olevan avuksi. Turhia ne kai on, jos koira pelkällä suullisella käskyllä tekee paremmin. Otettiin vielä yksi tunnaririvi, jossa lähti oikean kapulan vasemmalta puolelta riviä vasemmalle, kävi päähän asti kaikki nätisti järjestyksessä, viimeiseltä lähti palaamaan takaisin ja päätyi oikeaan oikein itsevarman oloisesti. Hieman tosin kylmäsi, että viimeisellä tikulla ennen oikeaa tikkua hieman ruopaisi tikkua tassulla, mutta päätti kuitenkin jatkaa vielä eikä hötkyillyt.

Uusi systeemini pitää Excel-taulukossa listaa siitä, mitä liikkeitä minäkin päivänä on harjoiteltu vaikuttaa hyvältä muistuttamaan perusasioiden treenauksesta ja aiheuttamaan tunnontuskia. Sen mukaan ei olla sitten seuraamista treenattu TOKO SM:ien jälkeen kertaakaan ja luoksetuloakin vain kerran ja paikallaolotkin on aika vähällä treenillä. Onhan tässä vielä monta päivää ennen 23. päivän koetta Huittisissa..

KLAG 2006

Perjantaiaamuna siis otettiin suunta kohti Kokkolaa ja saavuttiin paikalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Kisa oli paikallisella leirintäalueella nurmikentällä ja taisikin olla meidän ekat kisat nurmikentällä ikinä.

Perjantai-iltana A-kisa meni muuten hyvin, mutta kepeiltä tuli kielto. Nopeasta putkesta tultiin ehkä noin 60 asteen avokulmaan, josta ei menty toiseen väliin, vaan tuli aloitus väärältä puolelta. Taisin tehdä sen virheen, että sijoituin juuri siihen väärään kohtaan, eli yritin hieman ohjata siten, että koira suoristaisi eikä missään tapauksessa menisi kakkosväliin, joten peitin ehkä näkyvyyden ekaan väliin mutta toisaalta en antanut tarpeeksi aikaa suoristaa itse, vaan kepit tulivat kovassa vauhdissa ikäänkuin yllätyksenä. Vitosella ja tämän vuoden toisella ratavirheellä virallisessa startissa sijoitukseksi 9.

Lauantaina päivällä B-kisassa tuli ensin elämämme toinen kontaktivirhe kisoissa, kun jostain käsittämättömästä syystä tuo katsoi aiheelliseksi loikata puomin alastulon. Tämän jälkeen vielä hylly. Paikassa oli keppien jälkeen käännös vasempaan renkaalle, jonka jälkeen vasemmalla puolella A, suoraan edessä hyppy (tähän piti mennä), sen oikealla puolella toinen hyppy ja vielä sen oikealla puolella putki. Varmistelin ehkä liikaa, ettei mene oikeanpuoleiselle hypylle ja käänsin hieman yli vasemmalle ja käskytin myöhässä vasta melkein hypyn kohdalla, jonka Ella fiksuna tulkitsi hypyn viereen ohjattuna, että ilmeisesti takakautta pitää suorittaa jä näin tehtiin. Tuloksena siis vuoden ensimmäinen hylly! Fiilikset oli aika matalalla ja uhoilin jo, että jos vielä tulee virheitä illalla, niin lähdetään sunnuntaiaamun D-kisan jälkeen kotiin eikä jäädä ainakaan enää E-kisaan.

Illalla C-kisaan uusin asentein. Nyt piti hakea fiilis ja keskittyminen takaisin ja kontakteja ei muuten hypitä ja painitaan virheetön rata vaikka väkisin. Ei mitään tykitystä, mutta varmaa tekemistä ja hitaat, mutta varmat kontaktit ja aika riitti miinusmerkkiseen tulokseen, sijoitus 8. Keskittyminen ja viretila oli löytynyt. Nyt ei enää pyörinyt mielessä radan aikana vieraita ajatuksia tai kuulunut kuuluttajan juttuja, vaan keskityttiin vain toimimaan parina ja ohjaamaan koiraa suunnitelman mukaan. Fiilikset nousi huimasti ja oli taas ihan hyvä mieli tulla sunnintaina paikalle.

Päivällä D-kisaan samoin asentein kuin illan C-kisa. Radalla on vain minä, koira ja esteet, tehdään virheetön rata, kello katsotaan maalissa ja tulosluettelosta nähdään mihin tulos riitti. Nyt tuli hieman sekoilua alle, kun meinasin myöhästyä rataantutustumisesta ja jouduin radalle kiireessä sandaalit jalassa ja ilman numerolappua. Lisäksi järjestäjät oli merkanneet meidät jostain käsittämättömästä syystä poissaolevaksi. Kisakirjan välissäkin oli tuomarisihteerinlappu, jossa luki isoin kirjaimin poissa ja meinasi mennä hieman keskittyminen pilalle, kun radalle kuulutettiin 181:n jälkeen numero 184, kun meillä oli 183. Kävin ilmoittamassa, että ollaan me kyllä paikalla, vaikka kuuluttajan listastakin oli yliviivattu ja siitä jouduttiin suoraan radalle. Olin rataantutustumisessa huomannut ikävän liukkaan kohdan keppien edessä, josta pitäisi myös kääntyä loppusuoralle, missä olin meinannut jo tutustumisessa liukastua loppukiihdytyksen askelmerkkejä hakiessa. Liukkaus kuitenkin yllätti eri kohdassa ja kesken valssin huomasin mätkähtäväni nurmikenttään, mistä videotarkastelun perusteella kyllä ihan sekunnissa päästiin ylös, vaikka muistan ehtineeni tarkistaa, että missä koira on ja näyttääkö tuomari jotain virhettä, etten hyllystä jatkaisi enää. Koira onneksi pysähtyi ja pääsin jatkamaan pituusesteelle ilman virheitä. Kisakirjan merkintä kuitenkin jäi tuon kaatumisen takia saamatta, tuloksena 1,22 sekuntia yliaikaa ja sijoituksena 11. Hyvä mieli kuitenkin kokonaisuutena radasta, että varmuus oli tullut takaisin.

Illalla E-kisa oli viikonlopun ainoa hyppyrata, mihin päätin lähteä rennoin mielin, kun ei tarvinnut varmistella kontakteja ja rata näytti siltä, että ei pitäisi varsinaisia ongelmakohtia olla lukuunottamatta yhtä putken taakse kääntymistä. Taas rataantutustumistani yritettiin häiritä, kun tällä kertaa olin vaihtanut kengät etukäteen ja laittanut numerolapun päälle. Viimeisten maksien aikana lähdin ulkoiluttamaan koiraa ja parin sadan metrin päästä aloin kuunnella epäuskoisena, että sekä medit että minit kutsutaan radalle, vaikka aikataulussa oli merkittynä erilliset rataantustumiset. Taas vauhdista radalle hakemaan askelmerkit, parissa kohtaa päätin hiukan luottaa koiraan kun ei ole syytä olla luottamattakaan, jotta ehdin sinne mihin haluan ilman kiirettä. Tällä kertaa Ella varasti hieman lähdöstä ja ensimmäinen valssi meni hieman pieleen ja totesin, että kolmoseste oli ihan oikeasti aika lähellä kakkosta, kuten Outi Helin oli juuri varoittanut. Päästiin kuitenkin pienestä kämmistä huolimatta alkukiemura oikein ja rata kulki oikein sujuvasti ja suunnitelman mukaan ja taas oli koira ja ohjaaja yhtä. Maalisuoralle kääntyessä valssia tehdessä meinasin taas liukastua, missä kohtaa hiukan kylmäsi, mutta pysyin pystyssä ja maaliin ja fiilikset oli kovat, kun kuuluttaja ilmoitti että kärkiaika. Meidän kannalta valitettavasti, mutta Leilan kannalta onneksi Mikan ja lägpys Leilan yhteistyö alkoi vihdoin kuitenkin tällä radalla pelata ja jäimme lopputuloksissa sijalle 2. 0,68 sekunnin marginaalilla. Vilpittömät onnittelut kuitenkin heille ja toivon, että yhteistyö pelaa ensi viikonlopun maajoukkuekarsinnoissa. Meillä on vielä aikaa nollavoittomme saada, vaikka täytyy rehellisesti myöntää, että hieman harmittavan lähellä eka voitto nyt oli.

Kotia kohti, mihin päästiin vähän enne kolmea yöllä, väsyneinä ja tyytyväisinä. Tänään on ollut laiskoja koiria. Liukastelut pelästytti sen verran, että pitää harkita jostain tarjouksesta turffikenkien ostamista ja kontaktien nopeutta pitää opetella, niissä hävitään, kun hyppäreillä vauhti on hyvää.

Vähän agilityä ja TOKO:a

Tänään TSAUK:lla ruutua ensin pallon kanssa, sitten naksutellen kosketusalustalla ja lopuksi vielä pallon kanssa. Pallon kanssa ruudut otettiin merkin kautta ja kosketusalustalla eri suunnista suoraan ruutuun. Tällä kertaa meni hyvin joka kerran suoraan keskelle. TOKO:n osalta lisäksi otettiin hyppynoutoa, joka meni kuten tavallisestikin.

Agilityssä yritin agirotu-joukkueviestin jälkeen epätoivoisesti saada Ellaa tekemään rengasvirhettä, mutten onnistunut sitten millään käännöksillä, mutta naksuteltiinpa kuitenkin sitäkin sitten varmemmaksi. Lisäksi otettiin puomin ja A:n alastulokontakteja naksulla, mitkä meni hyvin. Puomi menee vähän paremmin, A taitaa olla sen verran raskas, että tuntuu koira vähän väsyvän muutaman toiston jälkeen.

Tänään sitten sain siirrettyä nettiin videot SM-tokojen yksilöliikkeistämme kummaltakin päivältä. Videot löytyvät kyseisten päivien kohdalta joukkuekisa/karsinta tämän linkin takaa ja yksilökisa tästä linkistä.

Pihatokoa

Alkuun pihalla yksi tunnari, joka oli suurinpiirtein täydellinen. Lähti ympyrässä yhdestä tikusta taas yksi kerrallaan etenemään ja otti itsevarmasti oikean ja tällä kertaa palautuksessakin ote oli hyvä, eli ei mitään tikun päästä roikottamista. Kaikki idarin pysähdykset kertaalleen, jotka meni hyvin ja oikein, joten niitä ei sitten sen enempää. Lyhyitä yhden ja kahden asennon kaukoja, joissa pitää ohjaajan panostaa selkeisiin käsimerkkeihin, nyt tuli pieniä ylimääräisiä liikkeitä, kun tuli huidottua vähän sinne päin ja suullisen käskyn ja käsimerkin ajoitus oli vähän sitä sun tätä. Hetken keskittymisen ja selkeämmän käskytyksen kanssa paljon parempaa.

Agirodun joukkueviesti video

Tässä agirodun joukkueviestimme video vielä. (Löytyy myös hieman isompana täältä)



Analyysit löytyy omalta osaltamme aiemmasta kirjoituksesta.

Pikkutokoa pihalla

Tänään pihalla ensin yksi riviin laitettu tunnari, jossa kerrankin ei osunut suoraan oikealle tikulle. Lähti todella kauniisti järjestyksessä haistelemaan ja osuessaan oikealle tikulle otti itsevarmasti mukaansa ja palautti. Ote vähän roikottava, mutta muuten ei valittamista. Otettiin naksulla ja kosketusalustalla ruudun keskelle menoa lyhyeltä matkalta, mikä meni varsin hyvin vaikka koira oli vähän hössöllä ja tuulella. Lopuksi vielä ohjattua noutoa oikealle puolelle, joka on ollut vähän ongelmallisempi, kun jotenkin vasen tuntuu luonnollisemmalta ja sitä tulee treenattua enemmän. Pari kertaa myös naksuteltiin ohjatussa toisella toistolla merkkiä ennenkuin päästin noutamaan. Kapulalle lähtösuunta ja itse nouto erittäin siistit. Ruutua rakennettaessa ja purettaessa jätin yläpihalle istumaan, mistä ihan ekalla kerralla jostain syystä tuli pälyilemään että mitä isi oikein puuhastelee, en kyllä muista tuliko käskytettyä selkeästi vai karkasiko muuten vaan. Ei kyllä toista kertaa liikkunut paikoiltaan.

Wanhoja agilityvideoita

Tänään on lisätty pariin menneeseen agilitykisaan videot.

SM-kisojen joukkuekisan ja Cartivet-lisäkisan videot löytyy täältä.

TSAU:n juhlakisojen videot löytyy täältä.

Takaisin TOKOon

Agilityä seuraa aina paluu TOKO:n pariin. Illalla otettiin liikkeenä yksi tunnari, joka meni hienosti. Osui rivissä sattumalta suoraan oikealle, haistoi, kävi haistamassa viereistä varmistukseksi ja toi oikean. Ukkoskuuron jäljiltä hieman kostealla nurmikolla otettiin pari eri mittaista sarjaa kaukoja pallopalkalla ja vähän leikkien. Ei tällä kertaa ongelmia maahanmenojen kanssa, vaikka nurmikko oli lievästi kosteaa ja melko pitkääkin ja SM:issä hieman huonot seisomiset oli taas hyvät.

Agirotu joukkueviesti

Eilen oltiin sitten Janakkalassa agirodun joukkueviestissä minien viimeisessä ryhmässä. Pitkän ja kuuman päivän jälkeen vihdoin kello 19:10 päästiin tutustumaan rataan. Aikataulutkin oli otettu matkan varrella kiinni, vaikka välillä olivat noin 40 minuuttia myöhässä. Radassa oli yksi paha puomin ja putken välillä arvonta, jossa päätin ottaa riskin enkä ala kuljetella puomille ja liityttiin siihen (suureen) joukkoon, jotka paiskasivat koiran puomin sijasta putkeen. Ehkä olisin tarkkaan kuljettamalla sen saanut puomille, ehkä en, sitä ei koskaan saada tietää. Luultavasti olisin virallisessa kisassa kokeillut hieman tarkempaa vientiä. Tämä hylly ei oikeastaan edes harmittanut, kun siihen olin henkisesti varautunut ja ilahduin kuitenkin siitä, että suoritettiin se putki vain kerran kun aika suuri joukko sen meni kaikki kolme kertaakin, jonka jälkeen annettiin lupa jatkaa. Puomin jälkeen putki, kepit, josta 90 asteen käännös renkaan läpi maalisuoralle. Tässä tapahtui odottamatonta, että Ella meni renkaasta läpi. En ollut ihan varma menikö ja käännyin katsomaan tuomaria ja siinä vaiheessa oltiin menty jo pari hyppyä eteenpäin. Takaisin päin ahdasta reunaa ei oikein päässyt, joten otettiin sitten ne esteet myös väärään suuntaan - mukaanlukien rengas, jonka oikein haki videon perusteella oikein. Takaisin päin taas sivusta! Kerta vielä takaisin ja meni se lopulta oikeinkin. Ehkä alunperin valssi oli liian lyhyt ja oli vielä liikaa sivuttaisliikettä ja lähdin liikaa ennakoimaan pitkää loppusuoraa, joka veti sivusta. Ehkä kyseessä oli vain hetkellinen kummallinen mielenhäiriö. Joka tapauksessa tällaista käännöstä pitää nyt kokeilla ja käydä muutenkin naksuttamassa rengasta lisää. Hieman siinä ärsytti hetken, että pitkän tauon jälkeen mennään rengas sivusta, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin homma muuttui kelaillessa iloksi. Kulki nimittäin erittäin kovaa. Nyt epäilyttää myös, että onkohan meillä ongelma noilla ilmastointiteipillä peitetyillä renkailla, koska kaikki rengasvirheet taitaa olla sellaisilta. Joka tapauksessa tilanne on nyt nollattu, tulokset luettavissa seuraavasta ASB:stä kun vuonna 2006 niitä ei muualla saa julkaista ja keskitytään KLAG:iin.

12.7. lisätty video suorituksesta.

Huh hellettä

Käytiin aamupäivällä TSAU:n hallin parkkipaikalla vähän treenailemassa. Ensin kosketusalustalla pari ruutua. Ensimmäinen hämmensi hieman, mutta siitä eteenpäin päätyi aina suoraan keskelle. Ohjattu nouto sen sijaan oli ihan hukassa, ei yhtään katsonut merkillä, että mihin päin huidotaan ja meinasi lähteä jatkuvasti vasemmalle ja siinä meinasi kyllä ohjaajallakin jo hermo palaa. Metallihyppynouto meni ihan normaalisti. Ruutu merkin kautta pallo ruudussa meni hyvin. Kokeilin myös piruuttani tyhjää ruutua, että mitä kosketusalusta on tehnyt ja sinnehän se meni keskelle seisomaan jopa pari kertaa peräkkäin. Yleensä menee ehkä kerran tyhjään ruutuun, jonka jälkeen seuraavalla toistolla alkaa kierrellä kulmamerkkejä, joten jatkanemme kosketusalustan kanssa ruudun vahvistamista ja pallolla haetaan vauhtia. Pari luoksetuloa otettiin läpi ja pysähdyksillä, mitkä oli hyvät. Nyt alkoi olla jo niin kuuma, että vauhtikin vähän hiipui. Lopuksi vielä ohjattu, kun halusin viimeiseksi onnistumisen. Valitettavasti tässäkin ahneus iski ja yhden onnistumisen jälkeen otin toisen, jossa taas oli lähtevinään väärään suuntaan, kolmas onneksi onnistui, siitä iso palkka ja juomakupin kautta kotiin. Toivottavasti nuo väärät suunnat oli vaan joku hetkellinen mielenhäiriö, koska ne oli ihan uusi juttu. Täytyy nyt ottaa ohjattu taas tehotreeniin. Ai niin, otettiin me ruudun rakentamisen aikana paikallamakuu nurkan takana ja yksi paikallaistuminenkin.

Ruutureeni

Pihalla ruutua kosketusalustan kanssa. Nyt menee ihan ok keskelle ruutua kosketusalustan päälle ja nyt pitäisi sitten alkaa häivyttää kosketusalustaa. Voisi myös ottaa pallon kanssa ihan täysimittaista, mutta tavoitteena olisi, että parin viikon päästä viimeistään osaa mennä itse neljän merkin keskelle ilman apuja tai muistikuvaa palkasta keskellä ruutua. Eli hahmottaisi itse ruudun eikä vain paikantaisi jotain palkkaa sen avulla.

Lisäksi otettiin ruudun rakentelun aikana paikalla istuminen ja ruutua siirtäessä paikallamakuu, mitkä nyt menee aika rutiinilla.

Liian kuuma, ohjaaja ei jaksa reenata.

Agirotuun valmistautumista

Sunnuntaina ollaan menossa agirotuun ja siellä joukkueviestin rataantutustuminen kello 19:10. Tänään viimeiset agilitytreenit, joissa treenattiin tämän vuoden Open Class -rataa, jonka joku oli ystävällisesti TSAU:n kentälle rakentanut. Tänään mentiin todella kovaa ja tarkasti ja oli kivaa, kun kerrankin sai vaan irrotella eikä tarvinnut ihmetellä mitään koukeroita. Hyvää vaihtelua tämäkin, sekä ohjaajalle että koiralle. Kuntokin kestää ilman happoja tuon verran juoksemista.

TOKO:n suhteen ollaan vähän välipäivällä, käytiin agilitytreenien jälkeen vaan kotipihalla muistuttamassa mieleen kosketusalusta, jos sitä vaikka käyttäisi ruudun vahvistamisessa. Pitää vielä miettiä yön yli olisiko siitä näin lyhyellä varoitusajalla jotain haittaa.

Ruutu ja hyppynouto

TSAU-kentällä tänään ruutua täysimittaisena. Vahvistettiin taas paikkaa ruudussa. Otettiin myös ruudun lopun kävelykuviota, jossa karkasi suurinpiirtein kutsukohdassa! Tätä täytyy vahvistaa, ettei ala enää lisää kokeissa ennakoida. Naksulla myös muutama tyhjä ruutu melko läheltä. Harkitsen vakavasti, että otan käyttöön vanhan kunnon kosketusalustan ruudussa oikean kohdan merkkaamiseksi ja vahvistamiseksi. Hyppynouto metallilla vanhalla rutiinilla. Yksi kerta vahvistettiin käskyn odottamista palkkaamalla heiton jälkeen sivulla istumisesta kun alkoi haista alkavalta varastamisongelmalta.

Pehmeää laskua arkeen

Pikkuhiljaa pitää alkaa palautua SM-kisafiiliksistä ja palata treenamisen pariin seuraavia koitoksia varten, jotka on TOKO:ssa 23.7. Huittisissa ja 12.8. Turussa. Tänään otettiin illalla paria vähän erilaista treeniä, kun liikkeet perusmuodossaan alkaa pikkuhiljaa sujua, niin pitää alkaa vähän vaikeuttaa.

Ensimmäisenä ohjelmassa ohjattu nouto, tällä kertaa vain kahdella kapulalla, kun keskikapulaa ei nyt tarvittu tämän harjoituksen tarkoitukseen. Lähetysmerkin lisäksi laitoin sivuihin pari ylimääräistä merkkiä vähän lähetysmerkiltä eteenpäin ja hieman ulommas kuin kapulat häiriöksi, että voidaan opetella kuuntelemaan mikä liike oli kyseessä. Ensin lähetyksiä kaikille kolmelle merkeille, että opetellaan aina menemään suoraan edessä olevalle merkille. Ihan ensimmäisellä kerralla kaarsi vähän ensimmäiseksi käytetyn merkin suuntaan, mutta korjautui itse ja alkoi löytyä aina suoraan edessä oleva merkki. Tämän jälkeen keskimmäiseltä merkiltä ohjattuun toistoon. Ensimmäisellä toistolla meni jopa häiriömerkille, mutta siellä hetken mietti, että eihän tätä voi tuoda menikin kapulalle. Merkin vetovoima hävisi parilla toistolla. Sama temppu vielä niin, että merkki vielä vähän lähemmäs kapulaa ja toimi. Lopuksi kokeilin vielä, että lähetykseen voisi käyttää käsimerkkiä, joka on enemmän suoraan kapulaa kohti eikä suoraan sivulle, kuten tähän asti, joka näytti olevan melkein parempi ja ehkä ajan mittaa myös erottaa jo siinä vaiheessa koiralle, että onko kyseessä ruutu vai ohjattu. Täytyy vielä katsoa, miten lähetyssuunta vaikuttaa, kun keskikapula otetaan mukaan.

Ohjatun jälkeen tein pihalle idarineliön, jossa otettiin sivujen läpi seuraamisia ennakkoehkäisynä pysähdysten ennakointiin ja paranneltiin jo hieman oireillutta vasemmalle kääntymisen ennakointia seuraamalla sivun ohi ja jatkamalla suoraan tai tekemällä käännöksiä oikeaan ja täyskäännöksiä, mikä muutaman kerran jälkeen huomattavasti vähensi merkkeihin kohdistunutta huomiota.

Melkein lepoa

Nukutun yön jälkeen oikeastaan vasta on tullut käsiteltyä asioita siihen malliin, että tuli tajuttua, että oikeastaan viikonlopun suoritus oli aika hyvä. Mullahan on ihan väärän rotuinen koira lajiin, kisat oli toinen ja kolmas EVL-koe ja ylempien luokkien liikkeitäkin alettiin treenata vasta mammaloman jälkeen talvella huhtikuun koetta varten ja eilenkin oli ihan pienestä kiinni että tulos olisi voinut olla ihan toinen, mutta niin se on tässä lajissa kaikilla. SM-kisojen yksilökisan 20. sijaan ei voi kuitenkaan olla kuin tyytyväinen.

Jos jotain toivoisi SM:iin jatkossa, niin nopeaa (mielellään lähes reaaliaikaista) tulospalvelua ja tehokkaampaa paperihommien tekoa. Kuopiosta mieleen jäi tiuhaan tahtiin päivittyneet tilanteet ja säännölliset kuulutukset myös joukkuekisan tilanteesta ja kokeen kokoon nähden nopeat paperihommat. Tällä kertaa sen sijaan kehät pyöri paremmin kuin Kuopiossa eikä jonoja juuri muodostunut. Niistä kahdesta saisi yhteensä tosi hyvän kokeen.

Piti pitää lepopäivää tänään, mutta tuli kuitenkin sitten otettua yksi tunnari, joka meni paremmin kuin olen koskaan uskaltanut toivoa. Aloitti nätisti ympyrän lähimmästä kapulasta ja lähti siitä etenemään ympyrää pitkin järjestyksessä ja kun oikea tuli vastaan, niin itsevarmasti mukaan ja hyvä palautus. Lisäksi otettiin taakse pallolla palkaten leikisti pari kaukojen seisomista sekä maasta että istumasta, joissa tuli pieni eteneminen viikonloppuna.

TOKO SM sunnuntai (yksilökisa)

Herätys kello 5:15 ja aamukahvin jälkeen taas nokka kohti Hämeenlinnaa. Paikanpäällä ilmottautumassa juuri sopivasti aikataulun mukaan kello 7:30. Järjestäjät olivat onnistuneet hukkaamaan kilpailukirjanikin, joka tosin löytyi ennen kokeen alkua. Aurinko paahtoi jo aamulla todella kuumasti ja vähän jännitti, miten puudeli jaksaa. Lähtöjärjestys käänteisenä ja lähdimme numerolla 3 ja kuuluimme ensimmäiseen paikallaoloryhmään. Arvostelutuomareina Rolf Dahlbom ja Kaisa Poutanen, ylituomarina Carina Ranne.

Ensimmäinen kehä alkoi noin kello 9 ensin paikallamakuu ja sen jälkeen paikalla istuminen. Paikallamakuu vanhalla rutiinilla 10/10. Paikalla istumisessa haisteli nurmikkoa kertaalleen, pisteet 9/9,5.

Toisessa kehässä seuraaminen, tunnari, metallihyppynouto ja ruutu. Seuraaminen oli tänään paljon huonompaa kuin eilen. Tuli vähän turhan paljon viriteltyä ennen kehää ja aluksi pukitti jonkin verran askeleissa ja käännöksissä ja juoksussa meinasi hyytyä. Pisteet 7/6. Tunnarissa meni jotenkin pasmat sekaisin, kun onko ohjaaja valmis kysyttiin jo ennen kapulan luovuttamista enkä ollut älynnyt mitään käskyä antaa istua paikallaan ja koira kääntyi noin 45 astetta ohjaajaa kohti kääntyessäni. Meni kapuloille niin reipasta laukkaa, että pelkäsin ensin että tuo ensimmäisen mille osuu, mutta haistelikin oikein mallikkaasti ja toi oikean! Kantoi jopa keskeltä eikä roikottanut päästä niinkuin yleensä, pisteet 8,5/8,5. Metallihyppynoudossa hyökkäsi vähän kapulaa päin ja tuli taas sen saman eilisen kapulan kanssa ravaten takaisinpäin. Pisteet 8/9. Ruudussa oli otettu käyttöön matala merkki, jolle koira meni ok. Lähti kovaa ruudun suuntaan, mutta kiersi taaimmaisen merkin taakse. Kutsuin takaisinpäin ja päätin riskillä kokeilla käskeä suoraan maahan, ettei tule ylimääräisiä käskyjä, mutta ehti tulla koko ruudusta yli ja ulos ja vielä varasti luoksetulossa. Pisteitä ansaitusti 0/0.

Kolmannessa kehässä liikkeinä idari, ohjattu nouto, luoksetulo ja kaukokäskyt. Idari meni ihan ok, kaikki asennotkin osui, mutta seuraaminen vähän epätarkkaa. Pisteet 9/7,5. Ohjatussa noudossa arvottiin vasen (heti kun LO oli uskonut vakuuttelujeni jälkeen, että kyllä haluan isot kapulat) ja meni matalalle merkille hyvin, mutta lähtikin noin parin kymmenen metrin päässä olevalle luoksetulon pysähtymismismerkille ja kävi kiertämässä sen kehänauhan ulkopuolelta, josta keltainen kortti ja pisteitä taas ansaitut 0/0. Luoksetulo oli ihan ok, mutta taklasi sääreen sivulletulossa lopussa. Pisteet 8/7,5. Kaukot meni omasta mielestäni videonkin perusteella ihan hyvin, lukuunottamatta, että siirtyi maasta seisomaan noustessa hieman eteenpäin, josta pisteet 6/5.

Lopputuloksena 196 pistettä ja 3-tulos, jossa olisi ollut pienestä kiinni muuttaa tulos ihan eri näköiseksi, mutta tämä on lajin henki. Yksilö-SM-kisassa sijoitukseksi lopulta 20. Ensi vuonna katsotaan uudestaan..

Video tämän vuoden suorituksestamme: (löytyy isompana täältä)

TOKO SM lauantai (joukkuekisa)

Naama, käsivarret ja jalkapöydät on punaiset ja luultavasti menee nahka uusiksi lähiaikoina. Toinen EVL-kokeemme olikin sitten joukkue-SM-kilpailu TSAU:n väreissä ja samalla karsintakoe yksilö-SM-finaaliin. Eilen matka vei Hämeenlinnaan Cumulus-hotelliin. Hämeenlinna on omituinen kaupunki, täynnä yksisuuntaisia mukulakivikatuja. Pienen kruisailun jälkeen kuitenkin löydettiin hotelliin. Ensin oli positiivinen yllätys, että koirasta huolimatta meille annettiin savuton huone. Yö kuunneltiin neljään asti musiikkia hotellin alakerran ravintolasta ja neljän kieppeillä Ellan piti vähän ilmoitella huoneisiinsa kömpivistä juhlijoista. Aamiaisen jälkeen kisapaikalle.

Oma suorituksemme alkoi EVL:n viidennessä ryhmässä noin 20 minuuttia aikaisemmin kuin ilmoitettu 10:40. Koe oli siis jaettu neljään kehään, joista ensimmäisessä Tiina Heino ja liikkeinä paikallaistuminen, paikalla makaaminen ja metallihyppynouto. Paikallaolot kumpikin 10 arvoiset. Pieni metallikapula olikin sitten painavaa mallia ja erittäin liukkaaksi kromattu. Heitto meni ihan ok ja Ella innolla laukkaa perään. Nuuhki kapulaa pari sekuntia ennen kuin nosti. Kantaessa liukas kapula luisti suun toiseen reunaan ja paluu ravia. Arvosanaksi 7.

Toisessa kehässä tuomarina Carina Ranne-Savander ja liikkeinä ohjattu nouto ja kaukot. Ohjatussa merkillä pieni nurmikon nuuhkaisu. Vasemmalle noutamaan lähetettäessä vilkaisi keskimmäistä, mutta meni suoraan vasemmalle kapulalle, haistoi pari sekuntia ennenkuin nosti. Palautus hyvää laukkaa. Arvosana 8,5. Kaukoissa istumasta seisominen jäi taas lyhyeksi, joten seuraava maahanmeno ei mennyt ihan maahan asti, mutta muuten ihan ok. Pisteitä jäi 6,5.

Kolmannessa kehässä seuraaminen ja ruutu, joita tuomaroi Reijo Hagström. Seuraamisessa oli vähän vaikeuksia käskytyksen kanssa, kun hitaasta käynnistä pysähtymisen jälkeen "liikkeelle mars" käskyllä lähdin normaalivauhtia, jonka jälkeen oikealle kääntymisen jälkeen käskytettiinkin "normaalikäyntiin mars". Muuten aika perus seuraamiskaavio, mutta sisälsi erittäin pitkiä pätkiä, joissa kyllä käännöksiä muttei pysähdyksiä tai nopeuden vaihdoksia. Pari kertaa hieman havainnoi kehän nurkassa olevaa ruutua, mutta arvosanaksi 9,5. Ruudussa merkille meno ok, nuuhkaisi kerran nurmikkoa. Lähti merkiltä vauhdilla juoksemaan. Sydämentykytyksiä aiheutti, että meinasi mennä ohi oikealta ja olin juuri valmistautunut pysäyttämään ennen kehänauhaa ja yrittää siirtää koira ruutuun, kun kaarsikin täyttä laukkaa oikeasta laidasta sisään. Reaktiot toimi ja pysäytin sinne ja käskin maahan. Loppuliike meni hyvin, tuloksena 9.

Viimeisessä kehässä Kari Blomqvist tuomaroi luoksetuloa, idioottirinkiä ja tunnaria. Luoksetulossa annoin huolimattoman käskyn maahan ja koira oli melkein istumassa kun käännyin koiraa kohti. Eikä edes kuullut ensimmäistä luoksetulokäskyä kovassa tuulessa, mutta ei kuullut tuomarikaan, kuten liikkeen jälkeen tuomarin kanssa keskustelussa todettiin. Pysähdykset ja perusasentoon tulo tosi hyvät ja arvosanaksi 8. Idarissa teki kaikki asennot, arvosana muistaakseni 8. Tunnarissa lähti tosi hyvin haistelemaan eikä mennyt vieressä olleille idarin merkeille, jota pelkäsin ja meni myös perille asti, vaikka matka oli selkeästi yli 10 metriä, mutta valitettavasti jostain käsittämättömästä syystä päätyi väärään.

Lopputuloksena tyytyväinen ohjaaja, 2-tulos ja 243 pistettä. TSAU:n joukkueen sijoitusta en tiedä, kun joukkuetuloksia ei julkistettu kisapaikalla kuin 3 palkitun verran. Yksilönä sijoitus 19. mikä tarkoitti, että meille löytyy omaksi yllätykseksemme paikka huomiseen finaaliin!

Nyt lepoa ja huomenna raportoidaan, kuinka yksilökisassa kävi.

Video suorituksestamme: (löytyy isompana täältä)