Joskus kisat menee tuloksellisesti aika penkin alle. Eilisten kylmiltään juostun Ruissalojuoksujen kympin jälkeen omat jalat oli siinä kunnossa että käveleminenkin sattuu, mutta päätin et kyllä se kipu radalla unohtuu. Auliksen luokkina möllit ja kun oltiin käyty pihalla muistuttelemassa keppejä, päätin mennä myös ykkösten radan, jossa ei ollut keinua. Tosin päivän pikatreenisessioissa se teki kyllä keinuakin oikein mielellään ja hienostikin.
Mölliradalla karkas kyllä pyrrimopo käsistä. Lähtösuora hyppy-hyppy-suora putki-hyppy-hyppy, jonka jälkeen käännös 180 astetta. Siellä sitten sitä vitoshyppyä liideltiin vaikka käännöksiin on panostettu. Vielä uudelleen otettunakin liideltiin pitkää hyppyä ja pyrri irtoili puolen kentän päähän ja ohjaajan läsnäolon tarkoitus oli vähintäänkin epäselvä. En sitten lopultakaan koskaan saanut koiraa kääntymään kutosesteelle, mutta päätin sitten jatkaa. Kaksi estettä kun päästiin eteenpäin tästä, niin sen jälkeen loppurata oli oikein hyvä. Sit käytiinkin jäähdyttelylenkillä vähän ATT:n kentällä ja TSAU:n ulkokentällä treenaamassa. Edes jotain. Mut ilmeisesti noi hienot ilmavat ja ilmeikkäät korvat on vaan koristeita ja ohjaaja on agilityradan turhin asia.
Ykkösten rata oli periaatteessa helpompi, mutta siinä sitten tuli tämä yks sadasta, kun pyrri pysähtyy puomilla vasta 4offiin, mistä hylly kun palautin sen takas puomille. Loppurata meni sikahienosti ja toiseksi viimeisenä olleet kepitkin se meni oikein hyvin! Jotain sentään mistä voi olla tyytyväinen. Luultavasti tän ikäsen koiran kanssa pitää vielä treenata aina välillä?
Ella meni avointen radan, jossa suunnitelma piti tehdä omien jalkojen mukaan eli annetaan Ellan suorittaa ja mä kuleksin mukana. Valitettavasti kakkosesteenä olleilla kepeillä sattu pieni liukastuminen ja missasi yhden välin, jonka jälkeen kai hyllytettiin takaisin päin pujottelusta. Toisellakin yrityksellä vielä jossain kohtaa lipsui pehmeässä hiekassa sen verran, että meinas rytmi seota. Loppurata menikin tosi mallikkaasti ja kontaktitkin oli kohtuu vauhdikkaat ja päätin tehdä ne loppuun asti. Takaosan hyppykaaressa Ella onneksi pelasti mun jalkoja sen verran, että meni sitä ihan itte siellä ettei mun tarvinnu mennä ohjaamaan lainkaan.
Videoitakin kuvattiin, mutta mietin vielä hetken että onko mitään julkaisukelpoista kunhan oon kattonut ne.
Ja kisojen aiheeseen liittyen onnea Heidille ja Ricolle edustustehtävissä.
Edit: Nyt on sitten katsottu videot ja mietitty ja kai se on paras olla itselleen rehellinen. Auliksella on nyt esteet kohtuuhyvällä mallilla, joten seuraavaksi aletaan taas työstää ohjauksia. Eli jos otetaan tämä perinteinen obstacle focus vs. handler focus niin nyt ollaan liikaa tuolla obstacle focuksen puolella. Kiitokset Heidille, että tämä huumoripläjäys on asianmukaisesti valmiiksi naurettu.
Ella meni oikeasti ihan kivasti, harmittavaa kompurointia vaan kepeillä.
Piirimestaruuksiin taidetaan Ellan kanssa lähteä kokonaan ilman treeniä tai sitten yks joku höpöhöpötreeni alle vaan korkeintaan. Ehkä vähän puiden kiertoa lähipuistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti