SPKL-lisenssi - koiraharrastuksen demokratian kuolema?

Ei tainnut moni arvata, mitä tulisi tapahtumaan kaksi vuotta siitä, kun Kennelliitto sopimuksella siirsi tokon, rally-tokon ja koiratanssin kokeiden hallinnoinnin sopimuksella Suomen Palveluskoiraliitolle. Syyskuussa 2017 SPKL ilmoitti, että vuoden 2018 alusta tulee kyseisissä lajeissa pakolliseksi SPKL-lisenssi, joka tarkoittaisi nykyisen häntämaksun lisäksi 40-50 euron lisäkustannusta kokeisiin osallistuville. Tällä saa lyhyesti kilpailuoikeuden, SPKL:n lehden tilauksen sekä tapaturmavakuutuksen. Palaan näihin myöhemmin, pureudun ensin päätöksentekoon, sen ongelmiin ja perusteluihin.

Kuka päättää?

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, että tiedotteessa todetaan vain, että lisenssi tulee pakolliseksi. Ei sitä, mikä elin tämän on päättänyt ja millaisella oikeutuksella. Toisessa tiedotteessa, jonka SPKL julkaisi kentältä tulleen suuren vastustuksen jälkeen ilmenee, että asiasta on "päättänyt" yhdistyksen hallitus. Tiedote kuitenkin jatkaa, että "Asia esitellään taloustilannekatsauksen yhteydessä tarkemmin SPKL:n syyskokouksessa." Hallitus siis esittää ilmeisesti syyskokoukselle lisenssiä ja SPKL:n syyskokous pystyy tämän kaatamaan.

Yleiskokous pystyy tämän asian kaatamaan joka tapauksessa halutessaan. Yhdistyslaki (503/1989 35§) sanoo hallituksesta: "Hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita." (Korostukset kirjoittajan) Hallitus ei siis ole yhdistyksessä päättävä elin. Kuka sitten tekee yhdistyksen päätökset, joiden mukaan hallituksen on lain mukaan asioita hoidettava? Yhdistyslaki vastaa tähän myös hyvin yksiselitteisesti (503/1989 16§): "Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille." Säännöissä voidaan määrätä myös, että päätösvaltaa käyttävät valtuutetut tai jäsenyhdistysten edustajat liittokokouksissa. Valtuutetut kuitenkin ovat demokraattisesti jäsenten valitsemiä ja jäsenyhdistysten edustajienkin tulee lopulta ajaa jäsenyhdistyksen jäsenten valitsemia asioita.

Ongelma valitettavasti on, että jos palveluskoiralajien harrastajat haluavat lisenssin, niin tokon, rally-tokon ja koiratanssin harrastajilla ei ole SPKL:ään välttämättä minkäänlaisia demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Valitettavasti myös monella on se käsitys, että hallitukset ovat päättäviä elimiä yhdistyksissä kuten ne ovat yrityksissä ja yhdistyksen jäsenyyttä kohdellaan kuin asiakkuutta. Sen sijaan, että käytettäisiin päätäntävaltaa, joka yhdistyksen jäsenille kuuluu, äänestetään jaloilla ja lähdetään yhdistyksestä ja vielä useammin vain hetki mutistaan ja lopulta hyväksytään asiat. Tässä tapauksessa iso ongelma on se, että asiaa ajetaan taholta, joihin monella asian vaikutuspiirissä olevalla ei ole vaikutusmahdollisuutta.

En ollut suuresti yllättynyt, kun Suomen Kennelliitto teki oman tiedotteensa asiasta saatuaan huolestuneita viestejä harrastajilta. Perusteluina asian hyväksynnälle tiedotteessa on: "Suomen Palveluskoiraliitto on itsenäinen järjestö, joka päättää oman toimintansa rahoituksesta. Ymmärrämme kuitenkin jäsenten huolet maksun vaikutuksesta harrastamiseen ja pidämme todella tärkeänä, että toiminnan kehittämisen keskelläkin mahdollisuudet myös matalan kynnyksen lajeihin säilyvät. Kennelliitto toivoo, että SPKL seuraa harrastajamäärien kehitystä ja tekee niistä johtopäätöksensä."

Emme tiedä, millaisella sopimuksella SKL on lajit antanut SPKL:n hallinnoitavaksi, mutta SKL:n näkemys törmää lajisääntöihin kuin Sipilän hallitus perustuslakiin. Esimerkiksi rally-tokon kilpailusäännöt asettavat ehtoja vain koiran osallistumiselle. Ohje kokeiden rajoittamisesta ei myöskään tunne mahdollisuutta edes rajoittaa koetta vain lisenssillisille kilpailijoille. Ollaan siis mielenkiintoisessa tilanteessa, että SPKL vaatii lisenssiä kokeeseen ilmoittautumiseen, mutta kilpailun järjestäjällä ei sääntöjen mukaan ole sääntöjen mukaan mahdollisuutta sulkea lisenssitöntä kilpailijaa pois kokeesta. Jos SKL (ja tarkoitan tässä SKL:n päätäntävaltaa käyttäviä tahoja, en hallitusta) haluaisi, olisi koemuodot mahdollista ottaa pois SPKL:n hallinnasta, koska ne ylipäätään ovat SPKL:n hallinnassa vain 2015 tehdyn sopimuksen perusteella.

Mitä lisenssillä halutaan?

SPKL julkaisi tiedotteen, jossa lisenssin käyttöönottoa perustellaan, mutta perustelutkin ovat kuin suoraan Sipilän hallitukselta.

Yksi tärkeimmistä SPKL:n tavoitteista on mahdollistaa koe- ja kilpailutoiminta niissä lajeissa, joita se hallinnoi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi liitto pyrkii jatkuvasti kehittämään sekä koe- ja kilpailutoimintaa tukevia sovelluksia että toimihenkilökoulutusta. Lajikirjo on suuri, mikä johtaa väistämättä myös työmäärän ja kustannusten kasvamiseen. 

 Puretaanpa. Lyhyesti liitto tarvitsee rahaa sovellusten kehittämiseen ja toimihenkilökoulutukseen sekä koetoiminnan pyörittämiseen. En tunne SPKL:n tapaa kouluttaa toimihenkilöitä, mutta ilmeisesti toimihenkilökoulutus on osallistujille maksutonta, koska lisenssirahoja tarvitaan toimihenkilöiden kouluttamiseen. Lisäksi elämme ilmeisesti myös koiraharrastuksissa digitalisaatiokuplassa, jossa sovelluksia (ilmeisesti Virkku) täytyy jatkuvasti kehittää kehittämisen ilosta ilman suurempaa tarvetta.

Jos katsotaan koetoiminnan rahoitusta, täytyy katsoa koemääriä ja sitä, miten 3,50€ häntämaksut tulevat kokeista. Kennelliitto on julkaissut Kokeet ja käynnit -taulukon, josta alla olevaan taulukkoon on otettu koekäyntien määrät.

Koesuoritukset ja häntämaksut lajeittain

Tulevat lisenssilajit siis tuottivat vuonna 2016 häntämaksuja 56322€ kun palveluskoirakokeet tuottivat 13919,50€. Jos jotain ei tehdä SPKL:ssä todella väärin, tällä 70241,50€:lla pyörittää Virkkua helposti ja vielä vähän kehittääkin. Jos helpottaa hahmottamista, niin ei-palveluskoirakokeet ovat tuottaneet 80% tai 4/5 häntämaksuista. Ja ei-palveluskoirakokeet ovat tuottaneet  4 kertaa niin paljon häntämaksuja kuin palveluskoirakokeet. Koen ongelmalliseksi sen, että 80% koetuotoista SPKL:lle tulee lajeista, joiden harrastajilla ei lähtökohtaisesti ole demokraattista päätäntävaltaa kyseiseen yhdistykseen ja nyt sanotaan, että tämä ei riitä.

Lisäys 3.11.2017

Sain huomion sosiaalisessa mediassa, että yllä oleva taulukko ei sisällä kaikkia häntämaksuja, vaan vain suunniteltujen lisenssilajien häntämaksut vuodelta 2016. Luonnetestien, MH-luonnekuvausten ja pelastuskoirakokeiden yhteenlaskettu koekäyntien määrä vuonna 2016 oli 3157, joka tekee 11049,50€ lisää häntämaksuja.

Kaikkien SPKL:n hallinnoimien lajien häntämaksut

Tämä muuttaa alun perin ilmoittamaani tilannetta siten, että häntämaksuja on yhteensä 81291€, joista koiratanssin, rally-tokon ja tottelevaisuuskokeen osuus ei ole 80%, vaan vain 69%, joka on kuitenkin reilusti valtaosa kerätyistä häntämaksuista.

/Lisäys 3.11.2017 päättyy

Seuraavaksi voidaankin katsoa SPKL:n puheenjohtajan palstaa, jossa käsitellään lisenssiä ja yritetään auttaa ymmärtämään ja hyväksymään asia. Jokainen voi lukea tekstin itse ja siellä nostetaan esiin aiemmin mainitsemani digitalisaatio ja järjestelmien kehittäminen.

Toinen asia, josta puhutaan on sidosryhmille tarvittava rajapinta. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että pakottamalla lisenssiin lehtitilauksen (joka on yksinään 40€, lisenssi joka sisältää lehtitilauksen arviolta 40-50€) saadaan nostettua lehden tilaajakantaa, mikä tietysti kasvattaa levikkiä ja auttaa mainostilan myymistä. Ei vaatine suurta päättelykykyä kun ottaa huomioon lehden osuuden lisenssin hinnassa, että kyseessä on ensisijaisesti lisenssiksi naamioitu tapa kasvattaa lehden levikkiä. Minulle täysi arvoitus on se, että miksi lisenssiin tarjotaan "ilmainen" vain kilpailuissa voimassa oleva ohjaajan tapaturmalisenssi lajeissa, joissa ohjaajille ei käytännössä onnettomuuksia satu. Ellei kyseessä ole If:lle tehty kauppa siitä, että olisivat saamassa ison kasan kohdennetun mainonnan kohteita. Jos kyse olisi muunlaisista sidosryhmistä, ei tämä perustelu pitäisi millään lailla vettä, koska jo nyt SPKL saisi Virkun tietokannasta milloin tahansa luettelon minkä tahansa lajin ohjaajista.

Talouden tasapainosta puheenjohtaja toteaa, että yhdistys on voittoa tavoittelematon, niin kuin yhdistyksen lain mukaan pitää olla. Mutta se ei estä rahastusta ja "rikastumista" välillisesti siten, että rahaa keräämällä voidaan tehdä enemmän juttuja. Samassa todetaankin, että jo nyt häntämaksu kattaa kokeiden ja tulosten käsittelyn - juuri ja juuri, joten kustannusvastaavuus on kohdallaan. Ihailtavan rehellistä on kuitenkin todeta, että rahaa halutaan kerätä "koemuotojen hallinnointiin, palkkakuluihin, edustusjoukkuekuluihin ja lukuisiin muihin kuluihin." Eli SPKL:n väen palkkoihin (Ilmeisesti kyseessä on muut kuin kokeita ja tuloksia käsittelevät, koska näiden kustannukset katetaan puheenjohtajan sanojen mukaan jo nyt häntämaksulla) halutaan rahaa myös niiltä, joilla ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa SPKL:n asioihin. Minulla ei ole todellista tietoa siitä, että mistä edustusjoukkueista puheenjohtaja puhuu, mutta kiinnostaisi tietää minkä verran SPKL käyttää rahaa esimerkiksi TOKO-maajoukkueeseen. Lukuisiin muihin kuluihin kuulunevat muussa kohdassa mainitut vapaaehtoisten kulukorvaukset sekä kokousten matkakulut.

Lopuksi puheenjohtaja toteaa vielä, että hurjat huhut lisenssitoimintaan liittyvistä laittomuuksista ja ennakkotapauksista on täysin vailla todenperäisyyttä, asiantuntemusta ja asiapitoisuutta. Myönnän, että en ole lakimies, mutta työssäni kyllä joudun tekemisiin monenlaisten laki-, säädös- ja sopimustekstien kanssa ja asiantuntemustani saa vapaasti kyseenalaistaa aiheessa. Hurjat huhut lisenssiin pakottavasti sidottavien oheistuotteiden laittomuudesta ja ennakkotapauksista eivät kuitenkaan ole vailla todenperäisyyttä ja asiapitoisuutta. Jokainen voi käydä itse lukemassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisun siitä, että tapaturmavakuutuksen sitominen urheilulisenssiin "on kilpailunrajoitus, joka aiheuttaa kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia järjestäytyneiden urheilijoiden tapaturmavakuutusmarkkinoilla. Rajoituksen seurauksena kilpailevat vakuutusyhtiöt estyvät tarjoamasta vaihtoehtoisia tapaturmavakuutuksia lisenssivakuutukseen sidotuille urheilijoille. Menettelyllä urheilija sidotaan liiton toimesta yhden vakuutusyhtiön asiakkaaksi, mikä rajoittaa hänen mahdollisuuttaan kilpailuttaa eri yhtiöitä ja valita itselleen parhaiten sopima vakuutustuote." ja "Sidonta on kilpailunrajoitus, jossa tavarantoimittaja suostuu myymään hyödykkeen vain sillä ehdolla, että ostaja hankkii toisenkin hyödykkeen samalta myyjältä." Mitään faktaa ei tarjota vastineeksi sille, että kyseinen ratkaisu ei koskisi myös SPKL-lisenssiin pakollisena sidottua vakuutusta sekä jälkimmäisen lainauksen perusteella lehden sitominen lisenssiin ei olisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua sidontaa. Jokainen voi tahollaan miettiä, miksi Agilityliiton lehti pitää tilata erikseen eikä kuulu lisenssin hintaan.

Mitä on tehtävissä?

Kyynisyydessäni pahoin pelkään, että tämäkin on asioita, joista ensin valitetaan hetki ja sitten vaan lopulta hyväksytään. Mutta jos halua on, asioita on vielä tehtävissä, jos halua on:

1. SPKL:n hallituksen päätöksen voi kumota tai sitä voi muuttaa SPKL:n päätösvaltaa käyttävä kokous. Valitettavasti rally-tokon, tokon ja koiratanssin harrastajista suurella osalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa SPKL:n asioihin, vaan olemme SKL:n tekemän sopimuksen takia tahtomattamme kyseisen liiton asiakkaita. Minulla ei ole tietoa siitä, miten paljon palveluskoiralajien harrastajien keskuudessa on kannatusta lisenssille, mutta nämä kuulunevat usein myös yhdistyksiin, jotka voivat ajaa SPKL:n hallituksen "päätösten" yli.
2. SKL voi ottaa lajien hallinnoinnin takaisn SPKL:ltä. Tämän pystyy teknisesti toteuttamaan viemällä asia valtuustoon tai pahimmassa tapauksessa yleiskokoukseen. Kokeita pystyttiin järjestämään ja tuloksia saamaan jalostustietokantaan jo aikana ennen Virkkua. Näissä lajeissa suoritusten ja osallistujien määrä ei ole käsityönä tehtäväksikään valtava. 100% omistajuudella showlinkistä SKL:ltä löytyy myös yritys, joka pystyy ilmottautumisten ja tuloskirjausten kannalta vaativampiinkin lajeihin kuin tässä lisenssilajeiksi päätymässä olevat.
3. Vetoa sääntöihin. Jätä lisenssi ostamatta ja yritä jatkossakin ilmottautua kokeisiin ja jos se ei onnistu, tee asiasta valitus SKL:n kurinpitolautakunnalle, joka valvoo sääntöjen noudattamista. Tällä hetkellä sääntöjen mukaan kokeita ei pysty rajoittamaan lisenssillisiin kilpailijoihin. Jos taas kurinpitolautakunta toteaisi, että lisenssin vaatiminen säännöistä huolimatta on sallittua, olisi SKL mielenkiintoisessa asemassa todetessaan virallisesti, että säännöistä ei oikeastaan tarvitse välittää ja on hyväksyttävää, että faktisesti SPKL:n hallitus muuttaa sääntöjä, jotka eivät ole heidän päätäntävallassaan.
4. Koska ei-palveluskoiralajien harrastajat ovat oikeasti Kennelliiton tekemän sopimuksen kannalta asiakassuhteessa tahtomattaan SPKL:ään, on tällä kertaa myös mahdollisuus boikottiin ja jaloilla äänestämiseen. Äärimmäisenä keinona jos kukaan ei ostaisi lisenssiä eikä kukaan ilmottautuisi kokeeseen, voisivat kaikki koejärjestäjät osallistujien puutteessa perua kaikki kokeet ja SPKL:ltä jäisi saamatta 80% häntämaksuista. Sillä aikaa kun tilannetta ihmeteltäisiin, kaikissa lajeissa voisi järjestää epävirallisia kilpailuja ja haitaksi jäisi lähinnä se, että tuloksia ei saa jalostustietokantaan.

Jokainen voi sitten tahoillaan miettiä, että kannattaako tämän tyyppistä päätöksentekoa ja rahankeruuta, valittaako siitä somessa mutta hyväksyy sen kuitenkin vai haluaako edes yrittää tehdä asialle jotain. Itse olen jo tehnyt oman valintani.