2.11.17

SPKL-lisenssi - koiraharrastuksen demokratian kuolema?

Ei tainnut moni arvata, mitä tulisi tapahtumaan kaksi vuotta siitä, kun Kennelliitto sopimuksella siirsi tokon, rally-tokon ja koiratanssin kokeiden hallinnoinnin sopimuksella Suomen Palveluskoiraliitolle. Syyskuussa 2017 SPKL ilmoitti, että vuoden 2018 alusta tulee kyseisissä lajeissa pakolliseksi SPKL-lisenssi, joka tarkoittaisi nykyisen häntämaksun lisäksi 40-50 euron lisäkustannusta kokeisiin osallistuville. Tällä saa lyhyesti kilpailuoikeuden, SPKL:n lehden tilauksen sekä tapaturmavakuutuksen. Palaan näihin myöhemmin, pureudun ensin päätöksentekoon, sen ongelmiin ja perusteluihin.

Kuka päättää?


Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, että tiedotteessa todetaan vain, että lisenssi tulee pakolliseksi. Ei sitä, mikä elin tämän on päättänyt ja millaisella oikeutuksella. Toisessa tiedotteessa, jonka SPKL julkaisi kentältä tulleen suuren vastustuksen jälkeen ilmenee, että asiasta on "päättänyt" yhdistyksen hallitus. Tiedote kuitenkin jatkaa, että "Asia esitellään taloustilannekatsauksen yhteydessä tarkemmin SPKL:n syyskokouksessa." Hallitus siis esittää ilmeisesti syyskokoukselle lisenssiä ja SPKL:n syyskokous pystyy tämän kaatamaan.

Yleiskokous pystyy tämän asian kaatamaan joka tapauksessa halutessaan. Yhdistyslaki (503/1989 35§) sanoo hallituksesta: "Hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita." (Korostukset kirjoittajan) Hallitus ei siis ole yhdistyksessä päättävä elin. Kuka sitten tekee yhdistyksen päätökset, joiden mukaan hallituksen on lain mukaan asioita hoidettava? Yhdistyslaki vastaa tähän myös hyvin yksiselitteisesti (503/1989 16§): "Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille." Säännöissä voidaan määrätä myös, että päätösvaltaa käyttävät valtuutetut tai jäsenyhdistysten edustajat liittokokouksissa. Valtuutetut kuitenkin ovat demokraattisesti jäsenten valitsemiä ja jäsenyhdistysten edustajienkin tulee lopulta ajaa jäsenyhdistyksen jäsenten valitsemia asioita.

Ongelma valitettavasti on, että jos palveluskoiralajien harrastajat haluavat lisenssin, niin tokon, rally-tokon ja koiratanssin harrastajilla ei ole SPKL:ään välttämättä minkäänlaisia demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Valitettavasti myös monella on se käsitys, että hallitukset ovat päättäviä elimiä yhdistyksissä kuten ne ovat yrityksissä ja yhdistyksen jäsenyyttä kohdellaan kuin asiakkuutta. Sen sijaan, että käytettäisiin päätäntävaltaa, joka yhdistyksen jäsenille kuuluu, äänestetään jaloilla ja lähdetään yhdistyksestä ja vielä useammin vain hetki mutistaan ja lopulta hyväksytään asiat. Tässä tapauksessa iso ongelma on se, että asiaa ajetaan taholta, joihin monella asian vaikutuspiirissä olevalla ei ole vaikutusmahdollisuutta.

En ollut suuresti yllättynyt, kun Suomen Kennelliitto teki oman tiedotteensa asiasta saatuaan huolestuneita viestejä harrastajilta. Perusteluina asian hyväksynnälle tiedotteessa on: "Suomen Palveluskoiraliitto on itsenäinen järjestö, joka päättää oman toimintansa rahoituksesta. Ymmärrämme kuitenkin jäsenten huolet maksun vaikutuksesta harrastamiseen ja pidämme todella tärkeänä, että toiminnan kehittämisen keskelläkin mahdollisuudet myös matalan kynnyksen lajeihin säilyvät. Kennelliitto toivoo, että SPKL seuraa harrastajamäärien kehitystä ja tekee niistä johtopäätöksensä."

Emme tiedä, millaisella sopimuksella SKL on lajit antanut SPKL:n hallinnoitavaksi, mutta SKL:n näkemys törmää lajisääntöihin kuin Sipilän hallitus perustuslakiin. Esimerkiksi rally-tokon kilpailusäännöt asettavat ehtoja vain koiran osallistumiselle. Ohje kokeiden rajoittamisesta ei myöskään tunne mahdollisuutta edes rajoittaa koetta vain lisenssillisille kilpailijoille. Ollaan siis mielenkiintoisessa tilanteessa, että SPKL vaatii lisenssiä kokeeseen ilmoittautumiseen, mutta kilpailun järjestäjällä ei sääntöjen mukaan ole sääntöjen mukaan mahdollisuutta sulkea lisenssitöntä kilpailijaa pois kokeesta. Jos SKL (ja tarkoitan tässä SKL:n päätäntävaltaa käyttäviä tahoja, en hallitusta) haluaisi, olisi koemuodot mahdollista ottaa pois SPKL:n hallinnasta, koska ne ylipäätään ovat SPKL:n hallinnassa vain 2015 tehdyn sopimuksen perusteella.

Mitä lisenssillä halutaan?


SPKL julkaisi tiedotteen, jossa lisenssin käyttöönottoa perustellaan, mutta perustelutkin ovat kuin suoraan Sipilän hallitukselta.
Yksi tärkeimmistä SPKL:n tavoitteista on mahdollistaa koe- ja kilpailutoiminta niissä lajeissa, joita se hallinnoi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi liitto pyrkii jatkuvasti kehittämään sekä koe- ja kilpailutoimintaa tukevia sovelluksia että toimihenkilökoulutusta. Lajikirjo on suuri, mikä johtaa väistämättä myös työmäärän ja kustannusten kasvamiseen. 
 Puretaanpa. Lyhyesti liitto tarvitsee rahaa sovellusten kehittämiseen ja toimihenkilökoulutukseen sekä koetoiminnan pyörittämiseen. En tunne SPKL:n tapaa kouluttaa toimihenkilöitä, mutta ilmeisesti toimihenkilökoulutus on osallistujille maksutonta, koska lisenssirahoja tarvitaan toimihenkilöiden kouluttamiseen. Lisäksi elämme ilmeisesti myös koiraharrastuksissa digitalisaatiokuplassa, jossa sovelluksia (ilmeisesti Virkku) täytyy jatkuvasti kehittää kehittämisen ilosta ilman suurempaa tarvetta.

Jos katsotaan koetoiminnan rahoitusta, täytyy katsoa koemääriä ja sitä, miten 3,50€ häntämaksut tulevat kokeista. Kennelliitto on julkaissut Kokeet ja käynnit -taulukon, josta alla olevaan taulukkoon on otettu koekäyntien määrät.

Koesuoritukset ja häntämaksut lajeittain

Tulevat lisenssilajit siis tuottivat vuonna 2016 häntämaksuja 56322€ kun palveluskoirakokeet tuottivat 13919,50€. Jos jotain ei tehdä SPKL:ssä todella väärin, tällä 70241,50€:lla pyörittää Virkkua helposti ja vielä vähän kehittääkin. Jos helpottaa hahmottamista, niin ei-palveluskoirakokeet ovat tuottaneet 80% tai 4/5 häntämaksuista. Ja ei-palveluskoirakokeet ovat tuottaneet  4 kertaa niin paljon häntämaksuja kuin palveluskoirakokeet. Koen ongelmalliseksi sen, että 80% koetuotoista SPKL:lle tulee lajeista, joiden harrastajilla ei lähtökohtaisesti ole demokraattista päätäntävaltaa kyseiseen yhdistykseen ja nyt sanotaan, että tämä ei riitä.

Lisäys 3.11.2017

Sain huomion sosiaalisessa mediassa, että yllä oleva taulukko ei sisällä kaikkia häntämaksuja, vaan vain suunniteltujen lisenssilajien häntämaksut vuodelta 2016. Luonnetestien, MH-luonnekuvausten ja pelastuskoirakokeiden yhteenlaskettu koekäyntien määrä vuonna 2016 oli 3157, joka tekee 11049,50€ lisää häntämaksuja.

Kaikkien SPKL:n hallinnoimien lajien häntämaksut
Tämä muuttaa alun perin ilmoittamaani tilannetta siten, että häntämaksuja on yhteensä 81291€, joista koiratanssin, rally-tokon ja tottelevaisuuskokeen osuus ei ole 80%, vaan vain 69%, joka on kuitenkin reilusti valtaosa kerätyistä häntämaksuista.

/Lisäys 3.11.2017 päättyy

Seuraavaksi voidaankin katsoa SPKL:n puheenjohtajan palstaa, jossa käsitellään lisenssiä ja yritetään auttaa ymmärtämään ja hyväksymään asia. Jokainen voi lukea tekstin itse ja siellä nostetaan esiin aiemmin mainitsemani digitalisaatio ja järjestelmien kehittäminen.

Toinen asia, josta puhutaan on sidosryhmille tarvittava rajapinta. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että pakottamalla lisenssiin lehtitilauksen (joka on yksinään 40€, lisenssi joka sisältää lehtitilauksen arviolta 40-50€) saadaan nostettua lehden tilaajakantaa, mikä tietysti kasvattaa levikkiä ja auttaa mainostilan myymistä. Ei vaatine suurta päättelykykyä kun ottaa huomioon lehden osuuden lisenssin hinnassa, että kyseessä on ensisijaisesti lisenssiksi naamioitu tapa kasvattaa lehden levikkiä. Minulle täysi arvoitus on se, että miksi lisenssiin tarjotaan "ilmainen" vain kilpailuissa voimassa oleva ohjaajan tapaturmalisenssi lajeissa, joissa ohjaajille ei käytännössä onnettomuuksia satu. Ellei kyseessä ole If:lle tehty kauppa siitä, että olisivat saamassa ison kasan kohdennetun mainonnan kohteita. Jos kyse olisi muunlaisista sidosryhmistä, ei tämä perustelu pitäisi millään lailla vettä, koska jo nyt SPKL saisi Virkun tietokannasta milloin tahansa luettelon minkä tahansa lajin ohjaajista.

Talouden tasapainosta puheenjohtaja toteaa, että yhdistys on voittoa tavoittelematon, niin kuin yhdistyksen lain mukaan pitää olla. Mutta se ei estä rahastusta ja "rikastumista" välillisesti siten, että rahaa keräämällä voidaan tehdä enemmän juttuja. Samassa todetaankin, että jo nyt häntämaksu kattaa kokeiden ja tulosten käsittelyn - juuri ja juuri, joten kustannusvastaavuus on kohdallaan. Ihailtavan rehellistä on kuitenkin todeta, että rahaa halutaan kerätä "koemuotojen hallinnointiin, palkkakuluihin, edustusjoukkuekuluihin ja lukuisiin muihin kuluihin." Eli SPKL:n väen palkkoihin (Ilmeisesti kyseessä on muut kuin kokeita ja tuloksia käsittelevät, koska näiden kustannukset katetaan puheenjohtajan sanojen mukaan jo nyt häntämaksulla) halutaan rahaa myös niiltä, joilla ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa SPKL:n asioihin. Minulla ei ole todellista tietoa siitä, että mistä edustusjoukkueista puheenjohtaja puhuu, mutta kiinnostaisi tietää minkä verran SPKL käyttää rahaa esimerkiksi TOKO-maajoukkueeseen. Lukuisiin muihin kuluihin kuulunevat muussa kohdassa mainitut vapaaehtoisten kulukorvaukset sekä kokousten matkakulut.

Lopuksi puheenjohtaja toteaa vielä, että hurjat huhut lisenssitoimintaan liittyvistä laittomuuksista ja ennakkotapauksista on täysin vailla todenperäisyyttä, asiantuntemusta ja asiapitoisuutta. Myönnän, että en ole lakimies, mutta työssäni kyllä joudun tekemisiin monenlaisten laki-, säädös- ja sopimustekstien kanssa ja asiantuntemustani saa vapaasti kyseenalaistaa aiheessa. Hurjat huhut lisenssiin pakottavasti sidottavien oheistuotteiden laittomuudesta ja ennakkotapauksista eivät kuitenkaan ole vailla todenperäisyyttä ja asiapitoisuutta. Jokainen voi käydä itse lukemassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisun siitä, että tapaturmavakuutuksen sitominen urheilulisenssiin "on kilpailunrajoitus, joka aiheuttaa kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia järjestäytyneiden urheilijoiden tapaturmavakuutusmarkkinoilla. Rajoituksen seurauksena kilpailevat vakuutusyhtiöt estyvät tarjoamasta vaihtoehtoisia tapaturmavakuutuksia lisenssivakuutukseen sidotuille urheilijoille. Menettelyllä urheilija sidotaan liiton toimesta yhden vakuutusyhtiön asiakkaaksi, mikä rajoittaa hänen mahdollisuuttaan kilpailuttaa eri yhtiöitä ja valita itselleen parhaiten sopima vakuutustuote." ja "Sidonta on kilpailunrajoitus, jossa tavarantoimittaja suostuu myymään hyödykkeen vain sillä ehdolla, että ostaja hankkii toisenkin hyödykkeen samalta myyjältä." Mitään faktaa ei tarjota vastineeksi sille, että kyseinen ratkaisu ei koskisi myös SPKL-lisenssiin pakollisena sidottua vakuutusta sekä jälkimmäisen lainauksen perusteella lehden sitominen lisenssiin ei olisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua sidontaa. Jokainen voi tahollaan miettiä, miksi Agilityliiton lehti pitää tilata erikseen eikä kuulu lisenssin hintaan.

Mitä on tehtävissä?


Kyynisyydessäni pahoin pelkään, että tämäkin on asioita, joista ensin valitetaan hetki ja sitten vaan lopulta hyväksytään. Mutta jos halua on, asioita on vielä tehtävissä, jos halua on:
  1. SPKL:n hallituksen päätöksen voi kumota tai sitä voi muuttaa SPKL:n päätösvaltaa käyttävä kokous. Valitettavasti rally-tokon, tokon ja koiratanssin harrastajista suurella osalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa SPKL:n asioihin, vaan olemme SKL:n tekemän sopimuksen takia tahtomattamme kyseisen liiton asiakkaita. Minulla ei ole tietoa siitä, miten paljon palveluskoiralajien harrastajien keskuudessa on kannatusta lisenssille, mutta nämä kuulunevat usein myös yhdistyksiin, jotka voivat ajaa SPKL:n hallituksen "päätösten" yli.
  2. SKL voi ottaa lajien hallinnoinnin takaisn SPKL:ltä. Tämän pystyy teknisesti toteuttamaan viemällä asia valtuustoon tai pahimmassa tapauksessa yleiskokoukseen. Kokeita pystyttiin järjestämään ja tuloksia saamaan jalostustietokantaan jo aikana ennen Virkkua. Näissä lajeissa suoritusten ja osallistujien määrä ei ole käsityönä tehtäväksikään valtava. 100% omistajuudella showlinkistä SKL:ltä löytyy myös yritys, joka pystyy ilmottautumisten ja tuloskirjausten kannalta vaativampiinkin lajeihin kuin tässä lisenssilajeiksi päätymässä olevat.
  3. Vetoa sääntöihin. Jätä lisenssi ostamatta ja yritä jatkossakin ilmottautua kokeisiin ja jos se ei onnistu, tee asiasta valitus SKL:n kurinpitolautakunnalle, joka valvoo sääntöjen noudattamista. Tällä hetkellä sääntöjen mukaan kokeita ei pysty rajoittamaan lisenssillisiin kilpailijoihin. Jos taas kurinpitolautakunta toteaisi, että lisenssin vaatiminen säännöistä huolimatta on sallittua, olisi SKL mielenkiintoisessa asemassa todetessaan virallisesti, että säännöistä ei oikeastaan tarvitse välittää ja on hyväksyttävää, että faktisesti SPKL:n hallitus muuttaa sääntöjä, jotka eivät ole heidän päätäntävallassaan.
  4. Koska ei-palveluskoiralajien harrastajat ovat oikeasti Kennelliiton tekemän sopimuksen kannalta asiakassuhteessa tahtomattaan SPKL:ään, on tällä kertaa myös mahdollisuus boikottiin ja jaloilla äänestämiseen. Äärimmäisenä keinona jos kukaan ei ostaisi lisenssiä eikä kukaan ilmottautuisi kokeeseen, voisivat kaikki koejärjestäjät osallistujien puutteessa perua kaikki kokeet ja SPKL:ltä jäisi saamatta 80% häntämaksuista. Sillä aikaa kun tilannetta ihmeteltäisiin, kaikissa lajeissa voisi järjestää epävirallisia kilpailuja ja haitaksi jäisi lähinnä se, että tuloksia ei saa jalostustietokantaan.
Jokainen voi sitten tahoillaan miettiä, että kannattaako tämän tyyppistä päätöksentekoa ja rahankeruuta, valittaako siitä somessa mutta hyväksyy sen kuitenkin vai haluaako edes yrittää tehdä asialle jotain. Itse olen jo tehnyt oman valintani.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti, toivottavasti mahdollisimman moni lukee sen.
Pari huomiota, PK-lajeihin osallistuvat kuuluvat aina johonkin spkl-alaiseen yhdistykseen.

Toinen huomio liittyy yhdistyksien voiton tavoittelattomuuteen. Se on edellytys aatteelliselle yhdistykselle, ja toki aatteellinenkin yhdistys saa harjoittaa (voittoa tavoittelevaa) liiketoimintaa perustoimintansa ohella ja sen rahoittamiseen. Eikä se tarkoita, etteikö yhdistys sais tehdä positiivinen tulos ja kartuttaa varoja. Mutta tätä tulosta ei saa jakaa osinkoina tai muina tavanomaisesta poikkeavina korvauksina tai palkkiona rajatulle piirille.
Siinä taas viitaten Toivolan kirjoitukseen, talous pitää tietysti olla tasapainossa. Pitkässä juoksussa se tarkoittaa, että tulos pitää olla vähintään hieman plussalla.

Anonyymi kirjoitti...

Koehenkilöiden kouluttamiseen, itse olen omasta pussista maksanut koetoimitsija koulutuksen. SPKL ei sitä kustanna vaan ne pitää joko osallistujan itse tai jäsenseuran maksaa järjestäjälle.

Anonyymi kirjoitti...

Pk-lajeja harrastavat ovat tästä laittomuudesta ihan yhtä näreissään. Tähän mennessä järjestävillä yhdistyksillä on ollut tarvittavat vakuutukset, eikä kokeissa loukkaantuneita ohjaajia ole nähty.

Varmasti SPKL on saanut kovan diilin vakuutusyhtiöltä pakkomyydä harrrastajille vakuutuksen, jolla on vakuutusyhtiölle käytännössä nollariski.

Tuo päätöksen ajoittaminen niin että syyskokouksen esityslistalle ei saa enää lisäyksiä, oli myös erinomaisen taktikoitu.

Suoranainen valehtelu siitä etteikö olisi ennakkotapauksia vakuutuksen ottamiseen pakottamisesta on jo taas lisäesimerkki miten röyhkeää SPKLn hallituksen toiminta on.

Anonyymi kirjoitti...

Sama, minäkin olen maksanut toimihenkilökoulutukseni, ja jos haluaisin että minä pysyn virallisena toimihenkilönä, pitäisi maksaa SPKLn lehdestä ja Kennelliiton jäsenyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

SPKL sponsoroi TOKON Norjan PM-kisoihin lähtevää joukkuetta 300 € / joukkueen jäsen. Eli 6 x 300 € = 1800 €. Sanomattakin selvää, että matkustaminen ja majoittuminen Norjassa maksaa "hieman" enemmän kuin 300 €.

Norjaan lähtevät varakoirakot maksavat kaiken itse.

Anonyymi kirjoitti...

Olen päätynyt vaihtoehto 4.
Osallistun epiksiin ja katson miten homma etenee.

Anonyymi kirjoitti...

SKL:n alaisuudessa esim tokon edustusjoukkuekulut(matkat, majoitus) korvattiin täysin tai lähes täysin. Nykyään myös Valmennusrengas taitaa olla omakustanteinen.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs EU tähän asiaan sanoo, vai sanooko mitään? Tässähän poljetaan selvästi harrastajien tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia ja rikotaan sääntöjä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tämä ole vielä valmis asia. Kuten kirjoituksessa todetaan, ei lajien (Toko, Rallytoko, koiratanssi) säännöissä ole mitään mainintaa kilpailulisenssistä, eli ohjaajaa ei voi sulkea sääntöjen puitteissa pois kilpailusta puuttuvan lisenssin vuoksi. Agilitysäännöissähän kyseinen maininta lisenssistä on, eli kilpailulisenssin käyttöönotto vaikkapa Tokoon vaatii sääntömuutoksen Tokon kilpailusääntöön. Tokon säännöt kun avaa, niin heti ensimmäisellä rivillä todetaan: "Säännöt on hyväksytty Kennelliiton hallituksessa ja Kennelliiton valtuuston kokouksessa 23.11.2014 ja ovat voimassa 1.8.2015 alkaen"

Vaikkakin SPKL "hallinnoi" sääntöjä, niin Kennelliiton alaisten lajien kokeiden ja kilpailujen säännöt ja sääntömuutokset vahvistaa aina kuitenkin Kennelliitto - tarkemmin vielä Kennelliiton valtuusto kokouksessaan. Tulevan valtuuston syyskokouksen (25-26.11.2017) esityslistalla EI ole mitään näitä lajeja koskevia sääntömuutoksia, Toko/Rallytoko/koiratanssin säännöt siten eivät muutu ensi vuodelle. Esimerkiksi Agilityliiton "hallinnoimien" agilitysääntöjen tulevat muutokset puolestaan OVAT asianmukaisesti esityslistalla, joten ne voivat astua voimaan 1.1.2018, jos valtuusto ne hyväksyy!

SPKL:n lisenssi ei siten yksinkertaisesti voi astua voimaan 1.1.2018 alkaen pakollisena.

Kennelliiton valtuuston esityslistalle ei ota sääntömuutoksia kuin aikaisintaan viiden vuoden välein. Tokon sääntöjä on käsitelty juuri 2014, joten niitä voidaan käsitellä seuraavan kerran vasta 2019. Silloinkin kennelliiton valtuuston ei tietenkään ole pakko esitettyjä sääntömuutoksia sellaisenaan hyväksyä. Kennelliiton valtuusto koostuu tiivistetysti rotujärjestöjen ja kennelpiirien edustajista, jotka voivat hyvinkin yhteisrintamassa pitää Palveluskoiraliiton aisoissa. Asia on vain pidettävä mielessä ja valistettava eri rotuyhdistyksiä ja niiden hallituksia, jotta rotujärjestöjen kautta valtuusto Kennelliiton valtuusto tietää mitä tekee, kun se voi asiaan puuttua.

(Kommentoija istuu itse valtuustossa yhden rotujärjestön edustajana)

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...
"Nykyään myös Valmennusrengas taitaa olla omakustanteinen."

Kyllä, TOKON Valmennusrengas on nykyään täysin omakustanteinen. Rengas sai Kennelliitolta tukea toimintaansa, jolloin renkaan jäsenillä oli koulutusvelvollisuus nuorten koirien tokoringeissä. Nyt kun rahoitusta ja koulutusvelvollisuutta ei enää ole, syrjäseutujen nuorten koirien ringit jäävät helposti ilman kouluttajia.

Satu Repo kirjoitti...

Hyvin argumentoitu.

Lisäisin tähän vielä pari asiaa:

1. Tasa-arvo rotujen välillä? Pk-oikeudet omaavilla roduilla olisi samalla lisenssillä oikeus osallistua kaikkiin SPKL:n alaisiin lajeihin, muilla vain avoimiin lajeihin (rally, koiratanssi, toko).

2. Lajeista esim. koirantanssissa on niin vähän kilpailuja ja osallistujamäärä rajattu, että lisenssin hankkiminen ei ole tae kisapaikasta - voi olla ettei ilmoittautuja mahdu yhteenkään kisaan vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä se SPKL kovin innostunut ollut ottamaan niita tokoja ym. hoitaakseen, mutta SKL:lle ei niin vain sanota ei. Ja tuo että toko/rally/koiratanssi tuottaa enemmän, niin niistä on myös menoja ja työtä enemmän. Ei SKL halua ottaa noita takaisin vaikka yritettäisiinkin, se on niin näyttelyorientoitunut bisneskonserni nykyään.

PK-puolikin on tästä hyvin näreissään, siellä kun on ihan normaalia käydä vain 1-2 koetta vuodessa. Tuolle yhdellekin startille tulee hintaa osallistumismaksu 40€, yhdistyksen jäsenyys (pakollinen) 30€, ja nyt vielä lisenssi ~50€. Tähän matkakulut päälle. Pahimmillaan yhdelle startille tulee 150€ hintaa..

Mä ymmärrän että rahaa tarvitaan koska kyllähän lajien lisääntyminen tuo kuluja töineen kaikkineen. Ja yhdistystäkin pitää voida kehittää ja viedä eteenpäin. Mutta tuo tyyli millä se nyt tehdään on väärä lehden pakkomyynteineen kaikkineen. Koeosallistumiset tulee kyllä romahtamaan, itse en hlökohtaisesti tuora summaa tule maksamaan, tällä hetkellä kisaan tokossa 1-5 starttia vuodessa, ja tuo 50€ on niin iso raha että sitä en maksa ihan periaatteesta. Fiksumpaa olisi ollut nostaa kokeiden häntärahoja ja sitä kautta kokeiden osallistumismaksuja. Olisi tasapuolisempaa näille startti/vuosi ja 10 starttia vuodessa kisaaville. Me jotka kisaa vähemmän maksaa vähemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttamisen mahdollisuutta SPKL myös rajaa aika tehokkaaasti. He eivät hyväksyneet jäseneksi yhdistystä, joka järjestää aktiivisesti näitä muita kuin pk-kokeita. Seuralla olisi mahdollisuus järjestää myös pk-puolen kokeita tarvittaessa. Koska ei ole jäsenseura, ei ole mahdollisuutta päästä äänestämään asioista, jotka seuraa kuitenkin koskettaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tekstistä, erityisesti tuo häntämaksulaskelma on minusta erinomaisen valaiseva - itsekin olen miettinyt, kuinka surkeaa on SPKL:n taloudenhoito, jos häntämaksujen valtava lisäys ei riitä uusien lajien mukaanaan tuomien kulujen kattamiseen. Virkkuakin olen miettinyt, mitä sen tekeminen on maksanut ja maksaako sen ylläpito esimerkiksi vuosittain, ja jos niin paljonko. Samoin olen ihmetellyt sitä valtavaa työmäärää, jonka ilmeisesti koekäynnit aiheuttavat - sikäli jännää, että Virkussa ohjaajat itse täyttävät omat ja koiransa tiedot ja koetoimitsijat täyttävät tulokset ja koepöytäkirjat ynnä muut ja tuomarit tarkistavat ja hyväksyvät. SPKL laskuttaa ja painelee nappeja niin, että tiedot siirtyvät koiranettiin - mitä muuta?

Ja jos tosiaan on niin, että lisenssi vaaditaan myös koetoimitsijana toimiseen, niin voin kertoa, että samantien loppuu se homma minulta. Omien koirien kanssa tavoitteellinen treenaaminen kun on jäänyt ja koiraharrastus on nykyisin lähinnä koetoimitsijana (kahdessa lajissa) toimimista. En todellakaan ala maksamaan siitä ilosta, että teen talkootyötä.

Kaikista eniten harmittaa kuitenkin se, että koiraharrastus, joka on kaikessa lajikirjossaan hyvin monenlaisten ja eri tilanteissa olevien ihmisten matalan kynnyksen toimintaa, on kohta niin kallista, että osa porukasta tippuu pois sen piiristä. Sitä ei saisi päästää tapahtumaan. Suoraan sanoen ottaa niin paljon aivoon, että sen valtavan organisaatiohäkkyrän, joka koirayhdistysmaailmaa hallitsee, rahoitus revitään harrastajien ja ruohonjuuritasolla toimivien paikallisten yhdistysten selkänahasta.

Anonyymi kirjoitti...

Uskon, että lisenssi on lyöty peliin siinä vaiheessa, kun muita vaihtoehtoja ei ole ollut. Eihän ketään rahanmeno kiinnosta, mutta tämä aihe on lähtenyt aivan käsistä.

Puhutaan koulutuksista. Mistä materiaalit tulevat? Miten pätevyydet ilmestyvät Virkkuun? SKL:n henkilöstövahvuus on noin 50, SPKL:n neljä. Liiton alaisuudessa on toimikuntia ja työryhmiä, joissa – rakkaudesta lajiin – tehdään vuodessa satoja tunteja töitä, jotta voidaan harrastaa, kouluttautua ja kilpailla. Olen ollut noissa toimikunnissa ja työryhmissä. Kukaan ei tällä vapaaehtoistyöllä rikastu. Yksittäinen henkilö ei suuria summia vuodessa päivärahoja/km-korvauksia saa, mutta kun lasketaan kaikki yhteen, kokonaissumma on merkittävä. Meidänkö pitäisi tehdä työtä korvauksetta? Kouluttajien pitää olla päteviä, materiaalin loistavaa, kurssien halpoja, ja toimihenkilöpätevyys vahvistettu hetkessä. Mutta ei saa tulla kustannuksia. Mikä suppea ajattelutapa.

Puhutaan Virkusta. SAGI hallinnoi yhtä lajia. Montako lajia SPKL hallinnoi? Jokaisella lajilla on erilaiset säännöt, pisteytys ja arvostelu. Arvostelulomakkeet, koepöytäkirjat, tulosten syöttö ovat kaikki erilaisia. Et ole varmaan tätä tutkinut? Ja tämäkin pitäisi repiä jonkun koodarin selkänahasta? Ei, tämä on työtä, josta pitää maksaa palkkaa.

Käydäänpä läpi tulosten hyväksyntäprosessi, joka hoituu tuosta vaan ilman Virkkuakin.

Toko-koe 2v sitten. Koetoimitsija tilaa arvostelulomakkeet Showlinkistä, joka postittaa ne kilpailujärjestäjälle. Koetoimitsija esitäyttää lomakkeet ennen koetta. Kokeen jälkeen lomakkeista irrotetaan jäljentävät osat, ne lähetetään eteenpäin, yksi setti kennelpiiriin, jossa tarkistetaan tulokset ja postitetaan ne SKL:oon, jossa naputellaan tulokset Koiranettiin. Tähän meni parhaassa tapauksessa vain muutama kuukausi.

Toko-koe nyt. Koetoimitsija tulostaa esitäytetyt lomakkeet Virkusta. Kokeen aikana/jälkeen koetoimitsija syöttää tulokset Virkkuun. Tuomari tarkistaa tulokset. Koejärjestäjä maksaa häntärahan. SPKL varmistaa tulokset ja siirtää ne Koiranettiin. Tähän menee parhaassa tapauksessa vain muutama päivä.

Liitto varmasti arvostaa kaikkia vapaaehtoisia, jotka ilmoittautuvat innoissaan syöttämään käsin n. 23000 tulosta vuodessa. Heille luonnollisesti ei makseta korvausta, koska kuluja ei saa syntyä. Tämän ilosanoman voi kertoa myös koe- ja kilpailujärjestäjille. Pääsevät taas tekemään työtä, jolla on tarkoitus.

Tavoitteena on kehittää toimintaa. Pysähdy edes hetkeksi hahmottamaan mikä on pelikentän koko. Mitä kaikkea SPKL tekee? Minkälaiset prosessit pyörivät eri toimintojen taustoilla? Kuka puurtaa? Ja kuka maksaa? Ehkä silloin hahmottuu myös se, että tulojen lisäksi liitolla on myös kuluja.

Vakuutuksessa hanakasti tuot esiin kilpailunrajoitusta. Tiedätkö mitä? Soitin liiton toimistolle ja kysyin. Minua ärsyttää se, että esitetään väitteitä, joiden taustoja ei tutkita. Kas vain, lisenssin mukana etuna tuleva vakuutus ei rajoita koiranohjaajaa mitenkään. Se ei estä henkilöä ottamasta toista tai muita vakuutuksia, eikä se rajoita henkilön päätäntävaltaa siitä, mitä vakuutusta hän haluaa missäkin tilanteessa käyttää.

Kritiikki on arvokasta, kun se on rakentavaa ja perustuu faktoihin. Some huutaa kurkku suorana, että lisenssi pitää kaataa. Ja kaikki juoksevat tämän perässä kuin sopulilauma. Jos SPKL:lla on vaje, joka täytyy kattaa lisenssillä, mitä tapahtuu, jos lisenssi jyrätään? Se rampauttaa koko koe- ja kilpailukentän. Sitten onkin kiva kukkona tunkiolla huudella, että me onnistuttiin!

Mikä siinä lisenssissä niin nyppii? Maksat lisenssin agilitypuolelle ja se on ok? Toki 50€ on 50€. Itse maksan seurojen jäsenyydestä, kilpailemisesta, koulutuksista, halliajasta, päälle koirien hieronnat yms. Jos tämä setti lasketaan yhteen, ei 50€ siinä kauheasti näy. Itsepä olen harrastukseni valinnut, ja päättänyt mihin rahani käytän. En rupea jaloillani äänestämään yhden lisenssin takia. Maksan sen kiltisti ja jatkan kilpailemista.

Mielestäni asiat pitää laittaa mittasuhteisiin. Jäitä hattuun ja miettikää kokonaisuutta.

Peace.

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni ainakin lisenssissä tökkii se, että siitä ei saa yhtikäs mitään vastineeksi, toisin kuin vaikka agilitylisenssistä. Joo, saat lehden (jolla rallyharrastaja ei tee mitään) ja vakuutuksen KISOIHIN (joissa jälleen, rallyharrastajana onnettomuuksien määrä on melko olematon) vs. Agilitylisenssi, joka korvaa myös treeneissä sattuneet onnettomuudet, joita tapahtuu (valitettavasti) huomattavasti enemmän. Lisäksi 50 e lisenssi ei ihan kohtaa niitä starttimääriä, joita tällä PK-lisenssillä tulee, vaan nostaa yhden startin määrää kohtuuttomasti. Ja kyllä, koiraharrastuksessa palaa paljon rahaa kaikkeen muuhunkin, mutta oikeasti löytyy ihmisiä, joilla se 50 e on iso raha... Mä olisin ihan valmis vaikka siihen, että koemaksut nousivat muutamalla eurolla, mutta tämä lisenssisysteemi on ihan naurettava.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi minun tarvitsisi maksaa lisenssin mukana Ifin tapaturmavakuutus ? Minulla kun on se jo ja paremmin ehdoin eli voimassa kaikkialla. Ja miksi kukaan ottaisi toisen vakuutuksen päälle vaikka siihen onkin oikeus. ( ja naurettavaahan se tosiaan olisi ellei jos SPKL sen voisi estää) . Ja tosiaan vapaaehtoisien työstä ei työvoimakuluja synny.

Unknown kirjoitti...

Eikö agilityssä voi olla maksamatta vakuutuksen osuutta, jos osoittaa omistavansa vastaavanlaisen vakuutuksen jossain?

Anonyymi kirjoitti...

"Puhutaan koulutuksista. Mistä materiaalit tulevat? Miten pätevyydet ilmestyvät Virkkuun?"

Ei kukaan ole koulutuksia ja koulutusmateriaaleja ilmaiseksi halunnutkaan, niihin liittyvät menot tulee kustantaa koulutusmaksuilla, ei kisalisenssillä.

"Liiton alaisuudessa on toimikuntia ja työryhmiä, joissa – rakkaudesta lajiin – tehdään vuodessa satoja tunteja töitä, jotta voidaan harrastaa, kouluttautua ja kilpailla. Kukaan ei tällä vapaaehtoistyöllä rikastu. Yksittäinen henkilö ei suuria summia vuodessa päivärahoja/km-korvauksia saa, mutta kun lasketaan kaikki yhteen, kokonaissumma on merkittävä. Meidänkö pitäisi tehdä työtä korvauksetta?"

Ei kukaan ole sanonut, että päivärahoja tai km-korvauksia ei pitäisi maksaa, jos niitä kertyy. On esitetty, että miksi jokaisen kokouksen pitäisi olla live-kokous, kun nykytekniikan avulla pystyisi pitämään ainakin osan kokouksista etänä, jolloin tulisi suuri säästö km-korvauksissa, kun ei kokousosallistujien tarvitsisi ajella kymmeniä tai satoja kilometriä kokouksiin.

"Kouluttajien pitää olla päteviä, materiaalin loistavaa, kurssien halpoja, ja toimihenkilöpätevyys vahvistettu hetkessä. Mutta ei saa tulla kustannuksia."

Kritisoinnin kohteena on pääosin rahoitustyyli kustannuksille, ei kustannukset itsessään.

"Et ole varmaan tätä tutkinut? Ja tämäkin pitäisi repiä jonkun koodarin selkänahasta? Ei, tämä on työtä, josta pitää maksaa palkkaa."

Ja maksetaankin.

"Tavoitteena on kehittää toimintaa. Pysähdy edes hetkeksi hahmottamaan mikä on pelikentän koko. Mitä kaikkea SPKL tekee? Minkälaiset prosessit pyörivät eri toimintojen taustoilla? Kuka puurtaa? Ja kuka maksaa? Ehkä silloin hahmottuu myös se, että tulojen lisäksi liitolla on myös kuluja."

Tästä on nimenomaan toivottu Palveluskoiraliitolta selvitystä, että avaisivat ihan numerojen kera niitä kuluja, eivätkä vain hokisi, että kaikki on niin kallista.

"Vakuutuksessa hanakasti tuot esiin kilpailunrajoitusta. Tiedätkö mitä? Soitin liiton toimistolle ja kysyin. Minua ärsyttää se, että esitetään väitteitä, joiden taustoja ei tutkita. Kas vain, lisenssin mukana etuna tuleva vakuutus ei rajoita koiranohjaajaa mitenkään. Se ei estä henkilöä ottamasta toista tai muita vakuutuksia, eikä se rajoita henkilön päätäntävaltaa siitä, mitä vakuutusta hän haluaa missäkin tilanteessa käyttää."

Kyllähän kaikki sen tietää, että saa ottaa itse vaikka mitä vakuutuksia, mutta kritiikin kohteena on se, että lisenssi on pakollinen ja siihen sisältyy pakollisena vakuutus, joka on tietystä vakuutusyhtiöstä. Pakotetaan siis ostamaan tietty vakuutus, vaikka mielummin haluaisi ostaa sen muualta.

"Jos SPKL:lla on vaje, joka täytyy kattaa lisenssillä, mitä tapahtuu, jos lisenssi jyrätään?"

Kyllä se lisenssi on suurimmalle osalle, ellei jopa kaikille ok, kunhan ne siihen liittyvät epäkohdat (lehden- ja huonon vakuutuksen pakkomyynti, korkea ja kaikille sama hinta) korjattaisiin.

"Mikä siinä lisenssissä niin nyppii? Maksat lisenssin agilitypuolelle ja se on ok?"

Agilityn kisamäärät on ihan eri luokkaa kuin koiratanssin, tokon tai pk-lajien. On eri asia käydä agilitykisoissa monta monta kertaa vuodessa, kuin muutamassa muun lajin kokeessa. On eri asia, olla varma, että jokaiseen agilitykisaan, mihin haluan, pääsee mukaan, kuin olla jatkuvassa epävarmuudessa, mahtuuko mukaan niihin harvoihin kokeisiin, joihin osallistumista suunnittelee. On eri asia, että agilitylisenssin vakuutus kattaa myös treenit, kuin että lisenssin vakuutus kattaa vain kisat.

Anonyymi kirjoitti...

KENNELLIITON YLEINEN KOKEIDEN JA KILPAILUJEN AJANKOHDAN SIIRTO TAI
PERUUTTAMINEN

https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/kokeiden_siirto_tai_peruuttaminen_0.pdf

Koe voidaan peruuttaa vain seuraavilla perusteilla:
- kokeen siirtämiseen oikeuttava peruste (katso kohta kokeen siirtäminen)

Koe voidaan siirtää vain seuraavilla perusteilla:
- koetta ei voi järjestää sääntöjen edellyttämällä tavalla

Mm. rally-tokon säännöissä ei sanota, että ohjaajalla pitää olla lisenssi. Jos lisenssi on vaatimuksena kilpailuun osallistumiseen > koetta ei voida jäjrestää sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Jos lisenssipakko tulee voimaan, voikohan kaikki kisat perua tuohon kohtaan vedoten?




Anonyymi kirjoitti...

Lisenssipakko on nyt tullut voimaan. Miten nyt edetä?

Anonyymi kirjoitti...

Pitääkö se lisenssi se nyt maksaa Rally Tokoon vai ei jos aikoo osallistua Virkus mainittuihin rallyihin?