Paimennuksen perusteiden toisella kurssikerralla opeteltiin kuljetuksia sekä pois päin että tasapainossa. Tällä kertaa Aulis käyttäytyi huomattavasti hillitymmin jo heti alkuunsa, vaikka aina välillä tulikin hetkiä jolloin ei jaksanut enää keskittyä ja piti vähän rähjätä.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin pienellä laitumella pienen lauman kanssa. Ensin ajettiin pois päin kolmioajona lampaita aitausta ympäri. Tässä käytettiin lampaiden edessä ankkuria. Tässä tuli paljon melko pitkiäkin (aiempaan verrattuna) hetkiä, joissa ajettiin hyvin siististi, mutta ilmeestä kyllä näkyi, että pikkupoika joutui käyttämään kaiken keskittymisensä siihen, ettei tule hyökkäiltyä. Hyvä merkki kuitenkin ja oli lähes koko ajan löysällä liinalla. Olisi vaan helpompaa, jos olisi joku muu pitämässä liinaa pois päin ajossakin, että itse saisi keskittyä vain sauvaan kun selkärangasta tulee herkästi liinapysäytys sen sijaan, että käyttäisi sauvaa.
Parin kierroksen jälkeen vaihdettiin tasapainoajoon, joka on Aulikselle selvästi helpompaa. Itselle on vain vaikeaa muistaa, että pitää jatkaa omaa liikkumista silloinkin kun koiraa pysäytetään. Tämä sujui jo suurimman osan ajasta tosi sivistyneesti. Aiemminkin on ollut havaintona, että tasapainoajo on helpompaa kuin poispäin ajo, mutta ilmeisesti selitys löytyy siitä, että tasapainon hakeminen on paimenelle luonnollisempaa kuin lampaiden ajaminen pois.
Toinen harjoitus tehtiin isolla laitumella ison lauman kanssa. Tarkoituksena ajaa lauma päästä päähän ja takaisin. Ensimmäisen koiran kohdalla tosin todettiin, että lauma oli niin liukas, että kuljetus tehtiinkin parityönä. Omassa parissa Aulis ajoi ensin ja Mimi oli jarrukoirana. Pyrrinpoika näytti tosi hyviä välähdyksiä hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös kaikkea muuta lampaanpaskan syömisestä rähjäämiseen kun turhauttaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin sujui hyvin. Jarrukoiran roolikin meni hienosti Mimin ajaessa heti kun poika hahmotti, että voidaan liikkua myös lampaista pois päin. Luonnostaan myös otti aktiivisemman roolin heti kun lampaat alkoivat tulla liian lähelle tai liian kovaa.
Kokonaisuudessaan nyt on paimennustreenit menneet oikein hyvin, joka kerta tuntuu olevan vähän parempi hahmotus mitä ollaan tekemässä ja hyvien hetkien pituus kasvaa. Vielä on mietinnässä, että pitäisikö mennä myös lauantaina paimentamaan Piikkiöön, kun tilaisuutta tarjottiin ja vähän yllytettiinkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti