Auliksen kanssa on viime päivät yritetty päästä eteenpäin noudossa. Aiemminhan olen jo päässyt sille asteelle, että laittaa hampaat kädessäni olevan kapulan ympärille, mutta ei ole ollut toivoakaan irrottaa kapulasta. Hieman kaduttaa, että tätä ei tullut opeteltua silloin kun pienenä se otti kyllä ihan kaiken suuhunsa ja olisi luultavasti ollut helppo naksuttaa kapulan nostaminen ja kantaminen. Strategiahan on sama kuin aikanaan oli Ellan kanssa, mistä tuli todella hyvä lopputulos, eli ensin opetetaan pitämään kapulaa suussa, sitten tekemään asioita (kuten tulemaan perusasentoon) kapula suussa ja viimeisenä vasta yhdistetään heitto ja kapulan poimiminen. Pari päivää sitten vihdoin tapahtui läpimurto, kun otin Auliksen käytännössä suoraan nukkumasta treenaamaan ja se oli erittäin zen-mielentilassa. Koira istumaan eteen ja kapula toisella kädellä nenän eteen ja toisella rapsutellaan leuan alta sen verran, että ei laske leukaa alas ja sylje kapulaa ja sehän piti kuin pitikin sitä pari sekuntia suussa!
Viime päivät ollaan lisäksi treenattu edelleen seuraamista jonkin verran, siitä ei kummempaa kerrottavaa kuin että jos ollaan saalispalkoilla niin on tosi vaikeaa saada koira tulemaan ja pysymään lähellä kun taas namipalkalla toimii hyvin. Maahan ja seisomaan pysähdykset toimii melko hyvin ihan leikin varjolla, vaikkakin seisomisesta meinaa joskus laota maahan ja alo-luokan luoksetulo olisi hyvällä mallilla. Onneksi ei sinänsä ole kiire kisoihin enkä halua edes yrittää olla nopeasti kisavalmis, kun jotkut yllättävät asiat on kauhean vaikeita opettaa kun taas jotkut yleisesti vaikeat asiat on hirvittävän helppo opettaa.
Paimennusta varten ollaan tehty kotiläksyksi annettua tehtävää, eli päivittäin pois lähettämistä ja tässä on sivussa tullut opetettua pojalle miltä näyttää tennispallo - ei niin että tämä olisi kestänyt enempää kuin yhden pallonheiton verran. Pois lähetys sujuu kohtuullisesti muutaman metrin päähän jo ja haluttuun suuntaankin, mutta lelun ollessa kädessä samalla tulee usein haukahdus. Ei mitään hajua tuleeko toimimaan millään lailla lampaiden kanssa.
Myös muuten ollaan lenkillä tehty hieman harjoituksia paimennusta varten. Vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on ollut, että jos ei ole katsekontaktia, ei ole yhteyttäkään, kun alkuun kokeilin lenkillä vaan yhtäkkiä maahan -käskyä, niin ensimmäinen käsky aiheutti aina vain sellaisen hölmön katseen taakse että anteeks mitä? Pienellä harjoittelulla kuitenkin on alkanut olla kuulolla ja menee nyt ihan rauhallisilla käskyillä maahan jo lenkillä ekasta käskystä. Ollaan haettu myös vaikeampia tilanteita, eli leikkiviä lapsia tai variksia kytätessä ja hämmästyksekseni tämäkin on toiminut ja ihan kiltisti pyytämällä.
Hyvää harjoitusta oli myös pitää koiraa ihan rauhallisesti hallinnassa sunnuntaina imuripaimennuksessa, jossa onnistui koiran siirtely ja odotuttaminen ja pois päin siirtäminenkin. Pitää seuraavia paimennustreenejä varten nyt mielikuvaharjoitella itseään tositosi rauhalliseen mielentilaan ja sävyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti